No niin, nyt pääsen vihdoin alkuun Skotlanti-raporttien kanssa! Ainakin osalle blogini seuraajista taitaa selvää, että vietimme kesäkuussa kaksi viikkoa kesälomasta kiertäen Skotlantia. Instagramissa raportoin reissusta melkein livenä, kunhan wifin äärellä olimme. #viskiäjavillaa -tägillä löytyy aikamoinen määrä kuvia, jos haluat katsoa.
Matka oli pitkään ja hartaasti suunniteltu ja matkakassaakin säästimme puolitoista vuotta. Ideoimme pitkään mieheni kanssa mitä oikeastaan Ylämaalla ja saarilla haluaisimme nähdä. Tämä reissun teemana olivat Hebridien saaret, Skotlannin rikas tekstiiliteollisuus ja länsirannikon sekä saarten erinomaiset viskit. Tällä kertaa siis rajasimme itärannikon ja itäiset saaret (Shetland ja Orkney) pois aikataulullisista syistä ja Speysiden viskit jäivät melkein huomiotta, vaikka Speyllä kävimmekin. Suunnittelimme matkareittimme etukäteen ja erikoisemmista paikoista varasimme yöpymispaikat jo puolisen vuotta ennen matkaa, koska saarilla majoituspaikkoja on todella vähän ja kesäkauden paikat mevät täyteen jo aikaisin keväällä.
Loppujen lopuksi matkareittimme oli: Edinburgh – Elgin – Lochinver – Stornoway (Lewisin saari) – Leverburgh (Harrisin saari) – Portree (Skyen saari) – Port Appin – Bowmore (Islayn saari) – Kilmartin – Edinburgh. Lensimme Helsingistä Edinburghiin Amsterdamin kautta. Niin reissun alussa kuin lopussakin vietimme kaksi päivää Edinburghissa.
Miten kuvailla matkaa ja kaikkea kokemaamme lyhyesti? Ihastuin Skotlannissa Skotlantiin yhä enemmän. Matkan aikana tapaamamme ihmiset olivat mukavia ja puheliaita. Maisemat olivat kauniita läpi koko reissun ja välillä luonnon kauneus oli henkeäsalpaavaa. En ole luontoihminen, vaan viihdyn parhaiten kaupungeissa, mutta Skotlannissa Ylämaalla ja saarilla oli niin uskomattoman kaunista, että välillä melkein pakahduin. Ehkä kauneus johtui valosta ja väreistä? Siinä missä Suomessa valo on kylmää ja Etelä-Ranskassa lämmintä, Ylämaalla ja Hebrideillä valo on kuulasta, mutta värit ovat silti voimakkaita. Kliseisesti pitää tietenkin todeta, että mitkään kuvat eivät tee oikeutta sille, miltä kaikki oikeasti näytti.
Mitä opin matkalla? En ollut aikaisemmin käynyt Brittein saarilla, joten monet asiat olivat uusia minulle. Ainakin opin sen, että melkein jokaisessa pienessä kylässä ja niiden välilläkin on jotain katsottavaa: jollei kauniita maisemia, niin sitten muinaismuistoja tai kauniita siltoja. Miehen lentäväksi lauseeksi tulikin “Oi, miten kaunis silta!”, koska kauniita vanhoja kaarisiltoja oli tuon tuostakin (vähän samalla tavalla kuin Etelä-Ranskassa on linnoja, mutta se onkin sitten eri tarina). Ihastuin Real Ale -olueen. Opin paljon Skotlannin tekstiilikulttuurista ja tajusin, että haluan oppia vielä paljon lisää. Tutustuin myös entistä paremmin Skotlannin viskeihin opin erottamaan makuja ja löysin viskin, jota voisin juoda loppuelämäni (mutta tottakai juuri tuota viskiä on hyvin rajoitettu erä).
Se viski on muuten tämä:
Matka Skotlannissa alkoi Edinburghista ja päättyi Edinburghiin
Päätimme etukäteen, että niin reissun alussa kuin lopussakinon hyvä lomailla kaupungissa, harrastaa kaupunkikulttuuria, toisin sanoen vain hengailla, ihmetellä ja katsella ympärilleen. Edinburgh osoittautui kauniiksi, kompaktiksi, siistiksi ja sivistyneeksi kaupungiksi, kuten kaikki etukäteen olivat sanoneetkin. Mitään hillitöntä vau-elämystä en kuitenkaan kaupungista saanut. Seuraavalla Skotlannin reissulla (joo, se on jo suunnitteluasteella, toteutus saa odottaa ehkä viisi vuotta) haluan lentää Glasgowhun.
Edinburghin keskustaan pääsee lentoasemalta tosi kätevästi raitiovaunulla. Asuinpaikaksi suosittelen New Townin aluetta tai Haymarketia. Yövyimme matkan alussa kaksi yötä New Townin alueella huonemajoituksessa. Alueen keskiosa on ehkä vähän tylsä, mutta Broughton Streetin alue on mukavaa pikkukauppoineen, pubeineen ja kahviloineen. Sillä kadulla sijaitsee myös lankakauppa Kathy’s Knits. Haymarketin alueella on paljon hyviä ja viihtyisiä pubeja. Matkan lopussa yövyimme Tune Hotelissa, joka sijaitsee vastapäätä Haymarketin asemaa ja on budjettimatkustajalle, joka kuitenkin haluaa oman kylppärin, hyvä valinta. Sijainti on mahtava!
Kaikissa matkaoppaissa mainitaan Vanhakaupunki (Old Town) ja Royal Mile. Ja kyllähän siellä puolella kaupunkiakin kannattaa käydä, vaikka Royal Mile on vähän huivipuistomainen turistilaumoineen, matkamuistomyymälöineeen ja ja säkkipillinsoittajineen. Toisaalta siellä sijaitsevat myös kalliita putiikkeja, joissa myydään Skotlannissa valmistettuja kashmirvaatteita (suurin osa kashmirvaatteistakin on toki Kaukoidässä valmistettuja). Jos vaateshoppailua harrastaa, niin ketjuvaateliikkeet sijaitsevat New Townin puolella.
Royal Milellä sijaitsee myös The Scotch Whisky Experience, jossa viskinystävän kannattaa vierailla. Jollei halua osallistua viihdyttävälle Miten viski valmistetaan -kierrokselle, niin kannattaa piipahtaa ainakin kaupassa ja yläkerran baarissa. Kävimme itseasiassa tuolla vasta viimeisenä reissupäivänä ja olisi ollut ihan kätevää käydä siellä kaikista ensimmäiseksi. Toisaalta, nyt osasin valikoida itselleni Caol Ila -viskin, joka osoittautui parhaaksi viskiksi, jota olen ikinä juonut.
Meillä oli reissun ensimmäisellä viikolla mahtava tuuri ilmojen suhteen. Oli aurinkoista ja lämmintä, ei yhtään sellaista mitä odotimme. Paikalliset totesivatkin, että kesä alkoi päivänä, jolloin Skotlantiin saavuimme. Pystyimme siis nauttimaan Edinburghin kauniista puistoista. Kiipesimme Calton Hillille, josta näkyi koko kaupunki ja söimme lounasta Princes Streetin vieressä olevassa upeassa puistossa. Kuten allaolevasta kuvasta näkyy, Edinburghissa on sama ilmiö kuin Helsingissä: heti kun on lämmintä ja aurinkoista, ihmiset rynnivät puistoon oleskelemaan.
Ylämaalle!
Kolmantena matkapäivänä lähdimme Edinburghista ajamaan Ylämaalle päin. Olimme etukäteen vuokranneet auton ja se tosiaan kannattaa tehdä turistisesonkina (kesä-elokuu). Täytyy myöntää, että kartanlukijallekin pari ensimmäistä tuntia “vääränpuoleisessa” liikenteessä olivat aika stressaavia.
Ajoimme motaria (M90) Perthiin saakka siitä suuntasimme pikkuteille, jotka menivät Elginiin päin. Emme halunneet ajaa isoja teitä, vaan enemmänkin fiilistellä. Ja hyvä niin, koska näkymät tiellä kansallispuiston läpi olivat mykistäviä.
Ennen Elginiä piti pysähtyä kuvaamaan reissun ensimmäiset lammaskuvat. Tämän jälkeen lampaita tuli kuvattua vielä moooonta kertaa.
En muista, miksi päädyimme suunnitelmissamme suuntaamaan Elginiin. Alunperin, joskus vuosi sitten, ajatuksena oli varmaankin tutustua Speysiden viskikulttuuriin, mutta aikataulullisista syistä vierailimme vain yhdessä tislaamossa ja jätimme suosiolla loput toiseen kertaan. Matkalla Elginiin oli yksi “pakko päästä” -kohteistani eli Knockando Woollen Mill -kutomo. Spey-jokilaakson vihreyteen vuonna 1784 perustettu kutomo on toimii edelleen museokutomona (Knockandosta lisää erillisessä postauksessa).
Elgin on pienehkö teollisuuskaupunki, joka ei ole erityisellä viihtyisyydellä pilattu, mutta tykästyin kaupunkiin joka tapauksessa jo etukäteen. Kaupungissa sijaitsee luksusvaatemerkin Johnstons of Elginin kutomo, joka on aloittanut toimintansa jo 1700-luvulla (kerron Johnstonsista lisää myöhemmässä erillisessä tekstiilipostauksessa). Kutomon lisäksi merkittävin asia Elginissä taitaa olla katedraalin raunio, mutta minä pidän kiinnostavampana kohteena kivaa pubia The Doughty Cobblea, jossa on paljon viskejä, paikallisia oluita ja mainio henkilökunta.
Matkalla Lochinveriin ja Lochinverissä
Koillis-Skotlannista suuntasimme länteen. Invernessin ohitettuamme maisemat alkoivat taas muuttua jylhemmiksi. Tässä kohtaa jo tajusimme, että osa aikatauluista tulee olemaan tiukkoja ja emme ehtisi tehdä kaikkea, mitä olimme suunnitelleet. Olimme ajatelleet, että ehdimme patikoida Lochinverin läheisyydessä, mutta tyydyimmekin sitten liikkumaan autolla. No, seuraavalla reissulla sitten! Pohjoisin osa manner-Skotlannista on ehdottomasti käymisen arvoinen ja seuraavalla reissulla siellä pitää viettää enemmän aikaa kuin puoli vuorokautta. Lochinver on hyvä tukikohta lomailulle: se on söpö pieni kylä ja sielläkin on kiva pubi.
Tämä näköalapaikka sijaitsee ihan Lochinverin lähellä. Mieheni olisi vaan voinut jäädä tuohon istumaan:
Seuraavassa postauksessa pääsemmekin sitten Ulko-Hebrideille!
