mmmay15 ja Eliana-mekot

Käsityönharrastajien keskuudessa vietetään nyt toukokuussa vuosittaista Me Made May -kuukautta, jonka ideana on juhlistaa ja tuoda ylipäätään näkyväksi kuinka paljon tälläkin hetkellä on (länsimaissa) ihmisiä, jotka ompelevat itse vaatteensa. En lähtenyt kuukauteen suorittamaan eli en ole joka päivä pukeutunut itsetekemiini vaatteisiin, mutta on ollut taas hauska huomata, että miten paljon itse tekemiäni arkivaatteita vaatekaapistani löytyy ja miten itse tekemieni vaatteiden joukosta löytyvät ne mukavimmat ja omanoloisimmat vaatteet. Tässä postauksessa esiintyy uusin, helatorstaina valmistunut mekko.

Ompelukaavoja suunnitteleva Pauline Alice julkaisi tämän vuoden alussa raglanhihaisen Eliana-leningin kaavan. Olin tämän tyylistä mekkoa kaipaillutkin, koska jostain syystä kangasvarastooni on kertynyt paljon kuvioviskooseja (Eurokankaan kuvioviskoosilaarit ovat vähän liian vietteleviä!). Tämä vihreän-maastokuviollisen-kukertava on itseasiassa toinen versioni mekosta, ensimmäisestä mustavalkopilkullisesta protosta löytyy nyt vain nopea räpsäisy:

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun käytin Pauline Alicen kaavoja, mutta arvelin mekon rennon mallin antavan anteeksi mahdollisia istuvuusongelmia ja en siksi tehnyt mekosta lakanakankaista protoa. Tein ensimmäisen version koossa 42 ja vain pidensin hieman etu- ja takakappaletta sekä hameosaa sopivammaksi 182 senttiä pitkälle sekä lyhensin hihaa 3/4 -pituiseksi. Olen ympärysmitoiltani täysin Pauline Alicen kokoa 42, mutta kuten usein saan huomata, rintavalle ihmiselle ei ihan peruskoko 42 sovi: takakappaletta tulee kaventaa ja etukappaleessa tehdä pienempiä tai isompia muutoksia. Pauline Alicen kaavoissa toki ilmoitetaan, että kaavoitus on tehty 165 senttiselle ja B-kupille.

Ensimmäinen versio on “ihan jees” ja olenkin käyttänyt sitä paljon, mutta vihreään versioon teinkin sitten vähän enemmän muutoksia: taka- ja etukappaleeseen lisäsin pituuteen 2 cm ja kavensin kumpaakin kummastakin sivusta 1 cm. Keskietuun lisäsin 2 cm. Hihaa kavensin 1 cm kummastakin sivusta ja nostin kainaloa 1,5cm. Hihan pituuden lyhensin juuri kyynerpään alapuolelle olevaksi. Hameosaan lisäsin pituuteen 5cm. Tästä vihreästä versiosta tykkäänkin sitten vielä enemmän!

Eliana-ohjeessa pääntien halkio suljetaan vinonauhalla, joka jatkuu pääntien viimeistelyreunasta solmimisnauhoiksi. Kokeilin sitä ensimmäisessä versiossa, mutta tähän toiseen versioon halusin huomaamattomamman nappi- ja nappisilmukiinnityksen. On muuten erityisen tyydyttävää, kun kaivelee nappilaatikoista sekalaisia helmiäsnappeja, joiden säilyttämisen järkevyyttä on monta kertaa miettinyt ja sitten löytää juuri sen yksinäisen napin, joka on täydellinen juuri tähän vaatekappaleeseen.

Kuvissani ei näy pääntien halkio, joka mekossa on, mutta Pauline Alicen blogista löytyy mainio tutoriaali halkion ompeluun. Seuraavaksi teen samanlaisen halkion toppiin, jossa ei ole pääntiellä rypytystä, ehkä halkio pääsee silloin vähän paremmin oikeuksiinsa.

Tällä kaavalla tulen varmasti ommelleeksi vielä useamman mekon. Materiaalia, pituutta ja hihamallia vaihtamalla mekosta saa aivan erilaisia versioita. Pauline Alicen kaavojen ohjeet eivät ole ihan yhtä yksityiskohtaiset kuin esim. Colette  Patternsilla, mutta jos on yhtään ompelutaustaa, noilla ohjeilla pärjää kyllä hyvin.

Seuraavassa postauksessa käsittelenkin sitten muunmuassa paria ei-niin-onnistunutta vaateprojektia ja sitä, miksi oman kropan mittasuhteet kannattaa pitää mielessä vaatteiden malleja valittaessa eikä vain sokaistua mallikuvista.