En ole oikein ikinä ymmärtänyt joulukoristeiden päälle. Muutenkin vierastan sesonkikoristeita, pidän sellaisista koristeista, joita voi pitää esillä ympäri vuoden. Tai no, lasiset kuusenkoristeet ovat upeita, mutta minulla on tainnut olla joulukuusi omassa kodissa vain kerran. Tosin lasisia palloja minun on kuitenkin pitänyt jostain syystä ostaa sillä seurauksella, että nyt ne ovat säilössä kellarissa ja otan ne esille vain silloin kuin muutan asunnosta toiseen. Muuttaessa lasiset kuusenkoristeet eivät muuten pahemmin ilahduta, vaan aiheuttavat lähinnä kiroamista. Mutta ehkä jonain vuonna lasipallot taas pääsevät käyttöön. Tai sitten eivät.
Tämän joulukoristealustuksen jälkeen pääsen itse asiaan, eli keksimääni “joulukoristeeseen”. Lainausmerkeissä siksi, että minusta sydänrivi on niin hauska, että se jäänee roikkumaan sängyn yläpuolelle joulun jälkeenkin.
Punaiset sydämet ovat Mummini jäämistöä. Mummin virkkausmallia seuraten tein viime kesänä muutaman valkoisen sydämen kalalangasta ja Gütermannin hopeisesta ompelulangasta. Nyt keksin sydämille käyttöä lahjapakettien koristeena. Kun paketin avaa, sydämen voi ripustaa kuuseen (jos sellainen nyt sitten on 
) tai muualle koristeeksi. Lahjanaruksi hankin tänä vuonna juuttia, pakettipaperina käytän kuvioitua ja kuvioimatonta voimapaperia, niin kuin aina.
En tärkännyt sydämiä, vaikkakin silloin ne olisivat pysyneet paremmin muodossaan. Kuitenkin virkkauskäsialani on sen verran tiukka, että sydämet eivät ole liian lötköjä.
Virkkausohje melkein samanlaisiin sydämiin kuin mitä minä olen virkannut, löytyy esimerkiksi täältä.
Minun jouluvalmisteluni on nyt sitten tehty, ennen jouluaattoa en juuri ehdi kotona kuin piipahtaa nukkumassa, koska huomenna alkavat Vanhan perinteiset joulumyyjäiset Vanhalla Ylioppilastalolla. Minun ja sisareni myyntipöytä löytyy yläkerrasta (ulko-ovelta tiukka käännös vasempaan, portaita ylös, ja myyntipöytä on siinä vasemmalla). Minä olen itse paikalla melkein joka päivä kello 15 jälkeen.