Porvariston hillitty charmi

Tässä päivänä muutaman minulla oli mahdollisuus tutustua 1900-luvun alkupuolen helsinkiläisen porvariston liinavaatevarastoihin. Ystäväni ystävät olivat purkamassa jo aikaa sitten edesmenneiden isovanhempiensa asuntoa ja kun kukaan heistä ei juurikaan perusta vanhoista tekstiileistä, minut sitten kutsuttiin katsomaan niitä. Mukaani lähti sitten monta kassillista nimikoituja pyyhkeitä, lakanoita ja pöytäliinoja lähinnä 1930-luvulta. Suurinta osaa esimerkiksi nimikoiduista käsinkudotuista pellavapyyhkeistä ei ole nähtävästi ikinä käytetty.

Minulle lähinnä naureskeltiin, kun ihastuneena tutkin liinavaatekaappia. Omat sukujuureni ovat sen verran vaatimattomat, että omassa suvussani tehdyt ja hankitut tekstiilit on käytetty tarkkaan loppuun asti ja tokkopa niitä nyt on paljon ollutkaan. Sen takia on mielettömän hienoa päästä aikamatkalle porvariskodin liinavaatekaappiin. Olen aivan hurmaantunut minulle annetusta aarteesta. Kiitos vielä kerran lahjoittajille!

Saamieni aarteiden takia yksiöni vaikutti viikonloppuna enemmänkin kiinalaiselta pesulalta kuin kodiltani, sen verran kosteaa täällä oli kaikesta pyykinpesemisestä ja -kuivattamisesta johtuen. Halusin saada mahdollisimman nopsaan esimerkiksi ylläolevat pellavatyynyliinat käyttöön, sillä vaikka tekstiilit vanhoja ovatkin, ne eivät ole historiallisesti merkittäviä erikoisuuksia ja hyväkuntoisina minusta olisi häpeä museoida ne taas seuraavaksi seitsemäksikymmeneksi vuodeksi kaappeihin. Kotini väritys on vaivihkaa muuttumassa punavalkoiseksi, mikä sekään ei ole yhtää hullumpi väriyhdistelmä.

Ja pitsilakanoitakin sitten on. Ajattelin osasta noita ommella pussilakanoita, valkoiset vuodevaatteet ovat kaikista kauneimpia.

Katselin muitakin asunnossa jäljellä olevia tavaroita. Esille oli nostettu vanhan pahvilaatikko, josta paljastuivat kastemekko, -myssy ja morsiuspuvun asusteet 30-luvulta; pahoin rypistynyt tyllihuntu, vahakukkaseppele, valkoiset nahkaiset morsiuskengät ja valkoiset sukat. Upeaa, että tuollainen kokonaisuus on pystytty säilyttämään.

Kiehtovinta kokonaisuudessa oli vahakukkaseppele. Olin kyllä kuullut, että vahakukista sommitellut seppeleet olivat yleisiä 1900-luvun alkupuolen morsiamilla, mutta en ollut ikinä ennen nähnyt sellaista. Seppeleen kukat näyttivät vaaleilta kuusamankukilta (engl. honeysuckle on kyllä paljon kauniimpi sanana), mutta esimerkiksi tässä artikkelissa (pdf!) kerrotaan, että vahakukat imitoivat yleensä appelsiininkukkia.

You may also like

21 Comments

  1. Vau minkälaisille apajille pääsit! Miä oon myös ihan hulluna vanhoihin tekstiileihin joita ei meidänkään kotoa juuri ole löytynyt, muutamaa lakanaa lukuunottamatta. Tein muuten punaruutuisista keittiöpyyhkeistä verhot keittiöön, salusiinin ja yläkapan. Ei ollut kylläkään vanhoja pyyhkeitä vaan ihan markettikamaa mutta sellaiset vanhantyyliset. Edulliset ja tosit helpot verhot! Kirppareilta ei ole siistejä, vanhoja keittiöpyhhkeitä kohdalle osunut. Ne varmaan yleensä sottaantuu käytössä niin ettei niistä saa enää puhtaita.Onnittelut löydöstä!Kirsikka

  2. Kirsikka, olen vieläkin ihan onnesta soikeena, kun fiilistelen noiden kanssa. Ystävättäreni R. tuntee niin mahtavia tyyppejä! Punavalkoinen yhdistelmänä vain jotenkin toimii, ruutukin on kivaa. Ehjiä ja tahrattomia keittiöpyyhkeitä ei tosiaan juuri kirppareilta löydy.Annikainen, osa tuntuu hurahtaneen vanhoihin tekstiileihin, osa eii tiedä mihin ne panisi. Toivottavasti nuo kaksi ihmisryhmää yleensä kohtaavat.

  3. Voi, mitä aarteita olet saanut! Taidanpa olla hieman kateellinen, silleen hyvässä mielessä kuitenkin. :)Noihin aikoihin käyttötekstiilitkin oli vielä huolellisesti viimeistelty ja koristeltu. Konservoin tässä hiljattain harjoitustyönäni 1800-luvun lopulta peräisin olevan vauvan mekon, jossa oli aivan ihastuttavaa valkokirjontaa. En voinut kuin ihastella! Harvempi viitsii enää nykyään nähdä sellaista vaivaa.t. Jemppu

  4. Oletpa saanut ihania aarteita. Nuo virkatut pitsilakanat ovat aivan mielettömiä. Tuollaisten virkkaamiseen ei nykypäivänä enää aika riitä.

  5. Parasta on arvostettu materiaali pääsee käyttöön. Liian usein suomalaisissa kodeissa “säästetään hyviä astioita ja tekstiileitä” vaikka ne toisivat arkeen juuri sitä kaivattua hyvän mielen lisää. :) Entisajan lakanat ja pyyhkeet ovat niitä parhaimpia!Täytyypä laittaa kuvaa.. eilen minunkin kodistani tuli punavalkoisempi vähän vahingossa..

  6. Niin, eikö ole jännä, että kun on innoissaan vaikka jostain vanhoista kankaista tai pitseistä tms. niin niitä pitää pyöritellä ja käännellä. Ja miä usein sitten jätän ne esille vähäksi aikaa. Sama jos löytää vanhoja kirjoja tai lehtiä joissa on jotain kivaa, ne pitää jättää esille, että niitä voi ohimennen vähän räplätä ja selata. Olen ostellu vanhoja Kotiliesi-lehtiä, taitaa olla muutamia lehtiä joka vuosikymmeneltä. Niissä on mainioita juttuja, varsinkin mainokset on hauskoja. Ja tietysti käsityöohjeet.Kirsikka, taas

  7. Hei!Seurailen aina välillä blogiasi haltioituneena ja ihmettelen mitä kaikkea uutta oletkaan keksinyt.Olet todella taitava ja juttujasi on mielenkiintoista seurata!Siksi haluankin ojentaa sinulle blogitunnustuksen, joka löytyy blogistani. :DOtatko sen vastaan?

  8. Jemppu, olen ihastellut käsinpäärmäystä ja lyhyttä konetikkiä noissa tekstiileissä. Noin hienoa jälkeä, saatika noin hienoja materiaaleja, ei enää vain tehdä ja valmisteta.Heini L, ajattelin, että biisin nimi sopisi hyvin otsikoksi.:)Päivä, olenkin pohtinut, että noiden kapioiden(?) tekeminen on ollut melkein päivätyötä 20-30 -luvun porvaristytölle. Norppa, olen ihan samaa mieltä tuosta käytöstä! Tietysti “aarteita” kannattaa vaalia, eikä turhaan kuluttaa, mutta käyttötekstiilien pitää päästä käyttöön.Kirsikka, juu, noita on tosiaan tullut tiirailtua ja itse olen ihan innoissani yksityiskohdista, joita voi tutkia ihan eri tavalla kuin esimerkiksi museotekstiilien yksityiskohtia.Tanja, kiitos!Lilian, kiitos kovasti. Katson, josko laitan tunnustusta eteenpäin (olen välillä aika huono näissä).

  9. Voi ihastus miten kauniita tekstiilejä oletkaan saanut! Toiset täällä maan perukoilla vain haaveilevat tuollaisesta. Kuvittele miten paljon perikunnat heittävät roskiin tuon tyylisiä aarteita “vanhana rojuna”.

  10. Oo, miten ihania aarteita! Onnittelut :) Toivottavasti morsiamen tykötarpeet pysyvät edelleen hyvässä tallessa, sillä kuulostaa sen verran hienolta kokonaisuudelta.Löysin taannoin Kierrätyskeskuksen ilmaispuolelta nipun vanhoja keittiöpyyhkeitä. Osa niistä oli niin tahriintuneita, että leikkelin ne (öhöm, koiran :) tilkkupeittoaineiksi.

  11. Upeita aarteita!Tästä jäikin idea kytemään: tallessa on mummon vanhoja lakanoita upeilla pitseillä, ja parisängyssä ei ole käyttöä niille. Eipä ole tullut mieleen tehdä niistä pussilakanoita! Itsekin suosin valkoisia petivaatteita, joten täähän ois ihan loistavaa :) Vanhojen lakanoiden tuntu vastaa melkeinpä puuvillasatiinia, niin ihanan siloisia.Jos siis toteutat pussilakana -idean, niin vinkkejä ja raporttia luetaan mielellään! :)

  12. Olen kade! Minä ottaisin nuo ihan niille tarkoitettuun käyttöön. Nuo vanhat nimittäin kestävät pitkään, toisin kuin nykyiset lakanoiksi kutsutut harsot.

  13. Wau, aivan ihania! Itse olen mummolan vintiltä pelastanut sota-aikana amerikoista suomeen sota-apuna lähetetyt t-remmi kengät. Kovin olivat hauraat, mutta niin, niin ihanat :)

  14. Voi ei, kuolen kateudesta. Jossain oli tehty tilkkutäkki noista punaisista monogrammeista, se oli todella kaunis. Miten voi olla, etteivät ihmiset arvosta tuollaista!

  15. Mulla on luultavasti edessä kohta puoliin samanlainen aarreaitta kun pitäisi tyhjentää yhden vanhan tädin, miehen sukulaisen kaappeja. KEtään ei kuulemma “vanhat rätit” kiinnosta – paitsi minua.Annoin ehdottoman kiellon kajota mihinkään ennen kuin olen nähnyt. En voisi kuvitella että ne menisivät roskiin.

  16. Upea aarre! Parasta on, että aarre pääsi hyvään kotiin, jossa sitä osataan arvostaa. eikä ainakaan joutunut mihinkään roskikseen. Itsekin kerään kyllä tuollaiset aarteet talteen jos vain kohdalle sattuu.

  17. Anonyymi, todella toivon, ettei tuollaisia aarteita heitettäisi pois, vaan nyt ainakin vietäisiin hyväntekeväisyyskirppikselle, jos ei muuta paikkaa keksi.Netta, morsmaikun varusteet varmasti pysyvät tallessa.Juulia, kunhan pääsen noiden pitsilakanoiden kimppuun, niin voin sitten esitellä kuin pussilakana-ajatuksen toteutan. Osa lakanoista ja tyynyliinoista on hieman kuluneita, niistäkin pitäisi jotain keksiä.Maria, nuo hyväkuntoiset lakanat ovat todellakin tykkyä kangasta!Pirkko, hauskaa, että pidit raportista.:)Elenee, oi vanhat kengät ovat ihania! Harmi, että noin vanhat kengät ovat niin hauraita, ettei niitä voi oikein käyttää. Oma jalkani on lisäksi sellainen kavio, ettei kyllä mitkään vintage-kengät kävisikään…Matroskin, kyllähän noita arvostettiin, kun ne kerran minulla lahjoitettiin.;) No ei vainiskaan, ihmiset arvostavat eri juttuja, jotkut modernia, toiset vähemmän modernia. Violet, hyvä asenne! Toivottavasti näemme blogissasi aarteita, kunhan olet löytöretken tehnyt.Christina, juu ei tuollaisia roskikseen! Kauheaa ajatella, mihin kaikkialle tuollaisia aarteita päätyykään.

Leave a Reply to Lilian Cancel reply

Your email address will not be published.