Sain pari viikkoa sitten Ihmissuhteen äidiltä vanhantavarainliikkeestä löytämiään aarteita.
Kuulemma nämä ovat sellaisia, joiden pitäisi päästä nuoren naisen käyttöön. No, minähän en ole mikään seitsentoistakesäinen (ostin muuten viime viikolla ensimmäisen silmänympärysvoiteeni), mutta mielelläni tulen kutsutuksi nuoreksi naiseksi ja varsinkin otan ilomielin vastaan tällaiset lahjoitukset. Sitä paitsi ilokseni huomasin, että nuo asusteet sopivat amatsonimaisellekin ihmiselle toisin kuin vanhat vaatteet yleensä. Jotkut muuten löytävät UFFiltakin ihanuuksia, nyyh.
Ylempi persikanvärinen ihanuus on luultavammin tarkoitettu iltanutuksi. En osaa sanoa miltä vuosikymmeneltä se on. Työn jälki on hienoa, mutta kangas tuntuu tekokuitumaiselta ja saumat on ommeltu “modernisti” eli yliluottelevalla (saumuri-)ompeleella. Eli ymmärtääkseni vaate ei voi olla silloin kauhean vanha. Olisiko 1960-lukua? Onko joku perehtynyt lähivuosikymmeniin?
Haaleanvaalea vedenvihreä keeppi taasen on mitä luultavammin 1930-luvulta. sopisi hienosti kesäjuhliin yksinkertaisen leningin kanssa (joka on tietenkin vasta ajatustasolla, mutta niin ovat kesäjuhlatkin).
Saumat ja reunat on huoliteltu hienonhienolla siksakilla ja käsin:
Samanlaisia keeppejä Ihmissuhteen äiti oli löytänyt 1930-luvun virolaisesta naistenlehdestä, alla olevassa kuvassa on keskellä aika samantyyppinen:
Taluperenainen 1932-33
Taluperenainen 1932-33
Olen ennenkin maininnut, että pukeutumisen suhteen 1930-luku on 1900-luvun vuosikymmenistä eniten mieleeni. Klikatkaa noita kuvia isommaksi ja ihailkaa! Vaatteiden leikkaukset ovat vartaloa imartelevia ja täysvinoon leikatut kankaat saavat aikaan aivan erilaisia siluetteja kuin muina viime vuosisadan vuosikymmeninä. Malleissa on todella hienoja yksityiskohtia kauluksissa, olkalinjoissa ja hihoissa. Voi kun tuollaisia joskus osaisi itse tehdä.
Taluperenainen 1932-33
Ohjelmavinkkinä vaihteeksi laadukas historiaa käsittelevä ohjelmasarja: Kuvia kadonneesta ajasta. Missasin ensimmäisen osan ja se harmittaa. Ainakin tuossa toisessa osassa on upeaa kuvamateriaalia ja aivan 1900-luvun alun värikuvia. Autochrome-tekniikka tuo sadan vuoden takaiset tapahtumat häkellyttävän lähelle.
Dokkarissa on myös liikkuvaa kuvaa muunmuassa Kiinasta ja siinä esimerkiksi näkee miten kammottaviksi sorkiksi väännetyillä lootusjaloilla käveltiin. Ei kuulkaa ole nykyinen tosi-tv mitään tuohon verrattuna, mutta lootusjalkojen takia dokkaria ei kannata jättää katsomatta. HUOM! Tämäkin osa sarjaa on Areenassa näkyvissä vain 9.6. asti.
Lopuksi vielä vintage-kuningatar: Ennenjulkaisemattomia kuvia Marilyn Monroesta. Lifen kuva-arkisto on niin juhlaa!
20 Comments
Kuka tahansa kolmeakymppiä lähestyvä on nuori nainen! Kysy meiltä kypsemmiltä luumuilta. Ja siks toisekseen, keeppi varsinkin sai aikaan kummia kurkkuäänteitä. Sen kaava on elämää helpompi piirtää peruskaavasta. Haluatko tietää lisää aiheesta?Nimim. kesäjuhlien vaatesuunnittelua innokkaasti vaaniva. Kannattaa miettiä nämä bisnekset tarkasti. Mutta ei liian tarkasti ettei ilon elementti jää puuttumaan.
Upeita löytöjä, upeita kuvia! Olen kanssasi samoilla vesillä 1930-luvun tyylin osalta; se on parhautta. En ole oman amatsooniuuteni kanssa niin hyvin sinut kuin sinä. Kaikki ihana naisellinen härpäke ja jopa korkokengät jäävät vain hypistelyn ja ihailun tasolle. Vieläköhän vanha koira oppisi tässä uusille tavoille?
Piti tulla ihan kysymään, että mitä pidit SMG:n keikasta? Näinkin sinut siellä, mutten uskaltanut tulla sanomaan hei. Ujostutti niin kovin.Tuo vedenvihreä keeppi on aivan mieletön käsityöaarre. Kunpa itsekin pystyisi joskus vastaavaan jälkeen!
kauniita nuo marilynin kuvat, kävin niitä jokunen päivä sitten kurkkimassa. :)
WRS, se on se näkökulma, kuka on nuori, kuka ei.:) Orastavaa kolmenkympinkriisiä täällä siis pukkaa.Mä en ole ikinä pohtinut miten peruskaavasta saa keepin. Jos se on jotenkin helposti selitettävissä, niin mikä ettei! olisi täytynyt tuossa mainita, ettei kesäjuhlia todellakaan ole näillä näkymin tulossa.Itse olen liian laiska järjestämään mitään.:D Outi, en mä tiedä miten hyvin sinut mä olen amatsoonimaisuteni kanssa, ainakin täällä blogissa jaksan aina mainita siitä.:) Mutta korkokengät ja rimpsut eivät todellakaan jää käyttämättä pituuden tai muiden ulottuvuuksien takia. Käytän juuri sellaisia vaatteita, jotka itsestäni näyttää hyvältä päälläni.Parasta tietenkin on se, että jokainen saa pukeutua juuri niin kuin itse haluaa (kunhan vain pukeutuu). Ihmisillä on niin paljon erilasia tyylejä!Iina Kraak, kyllä minulle saa tulla sanomaan hei, olisi hauska tavata uusia ihmisiä. SMG:n keikka oli hyvä, mutta soundeja olisi mun mielestä voinut tarkastaa vähän enemmän: välillä särisi todella pahasti. Bändi itsessään, Terhi ja Paapu erityisesti, oli ihana ja näyttivät todella nauttivan lavalla. Olisi kiva nähdä bändi (ja banjo) akustisella keikalla.Saru H, Marilyn-linkki on tainnut tosiaan kiertää aika tehokkaasti.:)
Oi mitä aarteita sinulla onkaan! Minuakin viehättää nuo 10-30-luvun vaatteet. Ja kyllä vain olikin katsomisen arvoinen tuo dokkari. Aivan huiseja kuvia ja filmin pätkiä. En ollut ennen kuullutkaan herra Khanista. Hyvä että se aukko sivistyksessä tuli paikattua :)
Aivan ihania kuvia ja vaatteita! Tuo kevyt vaaleanvihreä on tosi kaunis, upeita löytöjä :) Ja käsittämättömän hienoa työtä se viimeistely, ei semmoisia enää nykyään löydä…
Juh. Tuuppaan huomenna kaavoitusohjeella. Kameran akut ovat aivan finaalissa tällä hetkellä.
ZAPOhje keeppiin, ole hyvä.
Nyt olen kyllä todella kade! Nuo saamasi aarteet ovat hurmaavia! Ei tuollaisia olekaan =) Mikähän vanhaintavaran kauppa tuollaisia aarteita haalii? Ei kukaan enää tänäpäivänä jaksa/viitsi tehdä tuollaista käsityötä kuin tuo keeppi. Arvelisin että se lukunuttu on ehkä aikaisintaan 60-70-luvuilta. Sitä ennen ei hirveästi saumuriompeleita ainakaan kotimaisissa vaatteissa ollut. Huolittelut oli tehty käsin tai siksakilla.
Aivan viehättäviä vanhoja vaatteita. Putoilen täällä tuoliltani silkasta ihastuksesta!
AnniKainen, hauska kuulla, että tykkäsit myös tuosta dokkarista. Hienointa on, että on monta osaa vielä jäljellä!Tuulia, Suomessa ei taida enää olla montaakaan ihmistä, jotka käsin tuollaisia ihanuuksia osaisivat/viitsisivät ommella. WeirdRockStar, kiitos kovasti! Ihan mainiota!Rhia, nuo löytyivät ihan jostain romukaupasta, sattumaltahan tuollaisiin törmää.:)Olisi kyllä kiva tehdä tuosta keepistä käyttöversio, tuo on aivan ohutta silkkiä ja en usko, että sitä oikeasti uskalla juuri käyttää. Eikä sen kanssa ainakaan nautita punaviiniä.:) Juu, nuo lukunutun saumarisaumat mutkin sai epäilemään aika myöhäistä ajankohtaa. Nätti ja huoliteltu nuttu on silti.Benglia, hauska kuulla.:)
Tuo keeppi on kyllä aivan IHANA!
Kyllähän tuollaisia on ainakin Hesassa myynnissä ihan alan kaupoissa, esim. Play it again samissa tai Penny Lanessa. Ne vain tietysti maksavat aika paljon… Sikäli parhaat löydöt tekee tietysti sattumalta juuri jostain kirppareilta ja romukaupoista, kun saa todella halvalla. :)Uffilta löytää joskus kivaa, joskus ei. Tämän päivän saalis esimerkiksi oli pyöreä 0 – mutta toisaalta, budjetti kiittää…
Pirjo-Riitta, niin on.:)Arawn, no joo, kyllähän noita on myynnissäkin. Mutta tosiaan hinnat ovat yleensä kamalia ja vaatteet usein todella pieniä ja kikkanoita. Se sun UFF-löytösi (ja koko asukokonaisuus) on NIIN hieno, olen todella kateellinen.
No juu, koko on se toinen ongelma… Sama pätee kenkiin. Koitapa löytää koon 39/40 vintage-klopot. :( Varsinkin, kun nekin tuntuvat olevan sellaisia nykyvastineitaan pienempiä ja varsin kapoisia. Ennen vanhaan naiset vain olivat voittopuolisesti pienempiä, joten säilyneet vaatteet ja kengätkin ovat sitten enimmäkseen pieniä.Murheellista meille kookkaammille yksilöille. (Varsinkin kun kävin juuri Kiinassa, missä kaikki on niin kirotun pieniä ja siroja – argh!)
Arawn,vuonna 1917 syntyneen äidinäitini pituutta kuulemma kauhisteltiin 30-luvulla ja hän oli 167 senttiä pitkä… Eli näin. Suvun naiset ovat järjestään aika pitkiä, siis keskimääräistä suomalaisnaista pidempiä (serkkuni on poikkeus ja vahvistaa näin ollen säännön). Mä olen pituudessani sitten tosin ihan omaa luokkaani.Itselläni (kengänkoko 40/41) ei ole toivoakaan löytää vanhoja vintagekenkiä. Saattaa olla ihan onnikin, ettei tule kaiken muun lisäksi kerättyä kaikenlaisia "näitä mä käyttäisin, jos raaskisin" -kenkiä.:)
Minun äitini suvun naiset eivät ole kovin pitkiä saati leveitä – oikeita siroluisia ukrainalaisia koko poppoo, pienijalkaisia ja hoikkia. Ja kaunottaria – äitini oli nuorena kaunotar ja niin oli isoäitinikin, kun vanhoja kuvia katsoo.Mutta kun äidin piti mennä naimaan suomalainen… Anteeksi vain, suomalaiset sukujuuret, mutta ei tämä mikään lottovoitto ollut. :PToisaalta, minusta tuntuu, että kaikki kasvavat. Minua vähän nuorempi ukrainalainen pikkuserkku on häkellyttävän pitkä tyttö, vaikka äitinsä (serkkuni) on minuakin lyhyempi eikä isäkään mikään pitkä mies ole. Kiinassakin tuntui siltä, että vaikka naiset olivat keskimäärin lyhyempiä kuin minä, eivät ne nyt NIIN pieniä olleet. Luulen, että kiinalaisetkin kasvavat.Sitä paitsi, aina voimme ihailla Audrey Hepburnia, aikansa pitkää kaunotarta, jonka jalan koko oli US 10 eli samaa luokkaa kuin sinulla! Kunnon roolimalli. ;)
Tuo on tietysti eri asia, saattaa vähän ahdistaa, jos muut suvun naiset ovat pieniä ja siroja ja itse ei ole. Itse olen niin tottunut siihen, että suku on emäntämäisiä naisia täynnä. On siis turha taistella vastaan!:DEn tiennytkään, että Audrey Hepburnilla oli noin isot jalat, hauskaa.
Oh mitä löytöjä! Varsinkin tuo keeppi saa halajamaan lämpimään kesäiltaan juhlimaan.