Päivityksestä, aprikooseista ja vähän lahjoistakin

Jos odotatte mielettömiä tekstiiliaiheisia päivityksiä, niin nyt kyllä petytte. Jotain kulisseissa kyllä tapahtuu, mutta hitaasti ja kaikki on vaiheessa. Olen pro-jek-ti-työs-ken-te-li-jä.

Kuten monella muullakin bloggaajalla, minulla päivittäiset marinat, huomiot ja linkit ovat hitaasti valuneet muiden härpäkkäiden, kuten Facebookin ja Twitterin puolelle. Itse tosin olen vain tuolla karvalakkipuolella eli bookissa. En edes uskalla ajatella Twitteriin tai Qaikuun profiilin luomista, en varmaan pääsisi koneelta sitten enää minnekään (nytkin tekee välillä vähän tiukkaa).

Joka tapauksessa, parisen viikkoa sitten mainostin jossain bookin aamustatuksessani, että olen löytänyt uuden aamupalasuosikin. Maustamaton jugurtti (suosin Rainbow’n halpista), auringonkukansiemenet, kaurahiutaleet tai -leseet ja kuivatut aprikoosit ovat mielettömän hyvä ja täyttävä yhdistelmä.

Minua sitten valistettiin, että tavallisissa kuivatuissa aprikooseissa on säilöntäaineena rikkidioksidia ja näinpä todellakin paketin mukaan on. Ostin sitten isommassa S-marketissa käydessäni luomuaprikooseja, joissa ei ole käytetty säilöntäaineita.

Ulkonäöllisesti ero on huomattava. Säilöntäainetta sisältävät Rainbow-aprikoosit (n. 1,90€/250g) ovat kirkkaanvärisiä ja Urtekramin luomu-aprikoosit (n. 3,80€/250g) taas tummia.

Minua ei olisi haitannut, jos ero olisi ollut vain ulkonäössä. Mutta, mutta: rikkidioksidi toimii myös maun säilyttäjänä. Niinpä säilöntäaineettomat luomu-aprikoosit maistuvat jostain syystä samalta kuin kuivatut viikunat. Pidän kyllä viikunoista, mutta aprikoosien haluan maistuvan aprikoosilta. Siispä ajattelin jatkossa elää vaarallisesti ja nauttia aamupalassani 3-4 rikkioksidilla kyllästettyä aprikoosia. Vaihtelun vuoksi voin sitten ostaa Rainbow-taateleita tai -viikunoita, joissa säilöntäaineita ei ole.

Olisi kuitenkin mielenkiintoista tietää, että käytetäänkö tavallisesti aprikoosipuiden kasvattamisessa lannoitteita ja hedelmien viljelyssä paljon tuholaismyrkkyjä jne. Puolustaisivatko tässä Urtekramin tuotteet paikkaansa maun kustannuksellakin?

***

Ja sitten aivan toiseen asiaan: Minulla on ylihuomenna syntymäpäivä. Itsellisenä naisena minulla ei ole juurikaan pelkoa saada kummallisia tai minkään muunkaanlaisia syntymäpäivälahjoja keneltäkään mieheltä. Joka tapauksessa hihittelin Tytön tilitykselle aiheesta miehet ja lahjat. Parasta postauksessa on seuraava virke:

Sen sijaan jos multa joku joskus olisi vaivautunut kysymään lahjatoiveita, olisi toivomuslista sekunnissa valmis (kirjallisena, printattuna ja laminoituna).

Juuri näin. Siksi olen pyytänyt lähipiiriltä pientä kolehtia goretex-ulkoiluasun hankkimiseen. Tervetuloa järkevyys ja keski-ikäisyys!

Continue Reading

Pieniä juttuja

Huimaa, kun yhtäkkiä onkin jo syyskuu! Syksyn tulon huomaa pimeistä ja viileistä aamuista, keltaisista lehmuksenlehdistä ja siitä, että varvastossut on saanut hylätä jo kokonaan tältä vuodelta. Kohta saa kietoa kaulaan villaisen huivin ulkona taretakseen.

Itseasiassa aloitin yllä olevan huivin jo kesäkuussa ja tämän syksyn uutuuslankaa pääsin hiplaamaan työn puolesta jo huhtikuussa.

Lankana on siis Marks & Kattensin Fame Trend, joka on yksisäikeinen ohut villapolyamidisekoitelanka. Minua eivät pätkä- tai liukuvärjätyt tai -kehrätyt langat oikein ole ikinä jaksaneet innostaa sileänä neulepintana, mutta erilaisilla tekniikoilla ne toimivat. Lankaa huiviin meni 200 grammaa ja muistaakseni käytin nro 4:n koukkua.

Huivi on todella yksinkertainen virkattu toistamalla vain yhtä silmukkatyyppiä:

Kuva: Virolainen lehti Taluperenaine 1932-33

Minua ovat viime aikoina muutenkin alkaneet houkutella kirkkaammat värisävyt. Uusia lempivärejäni ovat vadelmanpunainen ja puhdas violetti. Mihin tämä vielä johtaakaan? Parin kuukauden päästä neonvihreä on mielestäni “tosi jees”?

Niin, siitä violetista: tekeillä on siis neuletakki violetista langasta. Takin malli ei ole mitenkään valmis edes päässäni, koska takin malli muotoutuu sitä mukaa kuin arvelen langan riittävän. Kun neuloo kaksinkertaista lankaa nro 7:n puikoilla, tulosta syntyy nopeasti. Toisaalta paksu neulos syö harmillisen ahnaasti lankaa.

Oikeasti lankojen sävyt ovat lähempänä toisiaan. Kuvissa ne jotenkin erottuvat toisistaan paljon enemmän kuin luonnossa.

Muutakin kuin lankatöitä on tullut tehtyä. Tein tilaustyönä hyvälle ystävälle tyynyn Atelje Auli-Kristiinan henkeen. Olen pikkuhiljaa keräillyt erilaisia helmiäisnappeja ja tähän työhön sommittelin niitä yksityiskohdaksi.

Valitettavasti koko tyynystä ei ole kuvaa, mutta kangas oli rohdinpellavaa, pitsi vanhaa puuvillapitsiä. Kuva suorakaiteenmuotoinen Auli-Kristiinan tyynyihin verrattuna tämä on hieman boheemimpi (ja ehkä hieman tyttömäisempi?).

Haluaisin ehkä itsellenikin pari tuollaista tyynyä. Toisaalta ne ovat kuitenkin vähän enemmän koriste-esineitä kuin löhötyynyjä. Että ehkä pidättäydyn vain vanhoissa ja usein pesua kestävissä tyynyliinoissa.

Continue Reading