Neulepaita Skotlannin tuliaisista

Matkapostaukset kesäkuisesta Skotlannin reissusta antavat vielä odottaa itseään (ovat jo tosin työn alla!), mutta sen sijaan olen saanut valmiiksi ensimmäisen neuleen langoista, jotka reissulla hankin. Meillähän oli loistava suunnitelma ostaa puolityhjät matkalaukut täyteen viskiä ja villaa ja siinä onnistuimmekin tosi hyvin: minun matkalaukkuni painoi kotimatkalla noin 20 kiloa, mieheni laukku 27. Onneksi KLM:llä ollaan sitä mieltä, että pariskunnan matkalaukut lasketaan yhteen eli keskimäärin laukkumme painoivat sallitun ~23 kiloa. Tosin ei nyt puhuta siitä, että kummallakin oli kotimatkalla jalassa painavat vaelluskengät ja käsimatkatavarana kulkevat reput täynnä tavaraa, etteivät painorajat kovin pahasti paukkuisi.

No mutta nyt vihdoin asiaan eli valmistuneeseen neuleiseen: vaikka vierailimme lampaiden täyttämässä Skotlannissa, ostin silti Cornwallissa, Englannin puolella kehrättyä lankaa! Puolustaudun kuitenkin sillä, että Blacker Yarnsin Hebridian/Mohair 4-ply -langassa on ainakin rodultaan Skotlannin saarilta kotoisin olevan hebridiläislampaan villaa. Langan hankin Edinburghissa Kathy’s Knits -lankakaupasta, joka on pikkuruinen, mutta monipuolinen lankakauppa, jossa on hyvä valikoima skottilaisia ja englantilaisia lankoja. Vastapäätä muuten sijaitsee kiva pubi ja muutenkin alue on tosi nättiä, pikkukauppoja, kahviloita ja pubeja riittää.

Vasta Suomessa keksin, mitä langasta neulon ja tajusin, että pitkähihaiseen paitaan lanka ei tule riittämään. Siispä tilasin kaksi kerää lisää suoraan Blacker Yarnsin verkkokaupasta. Värierä on eri ja värieron kyllä huomaa, mutta hihansuissa ja helmassa ei se niin haittaa.

Tekniset tiedot: lankaa meni vähän alle 300 grammaa. Keristä kuitenkin osa oli reippaasti alle 50 grammaa eli kuudetta kerää paitaan kuitenkin meni.

Puikkokoko: 3,5mm

Työkuvaus: Neuloin paidan pääntieltä alaspäin. Paidan edetessä hihoja ja helmaa kohden (kyllä, neuloin kaikkia aina pätkän kerrallaan) tuli mieleen, että pitääkin kokeilla pitkästä aikaa 1 o, 1 n -joustinneuletta, jota olen pitänyt aika kammottavana vaihtoehtona viimeiset kymmenen vuotta. Kokeilu yhdessä hihassa näytti onnistuneelta ja niinpä päätin antaa hyljeksimälleni neulostyypille mahdollisuuden. Ehkäpä olen saanut kaikesta ainaoikeinneulos -hössötyksestä tarpeekseni? Neuleen malli on oma, mutta ennen pääntien neulomista näin kuvan Second Female -vaatemerkin uudesta neulepaidasta ja halusin omaan paitaani samantyyppisen pääntien.

Paidan malli on tosi simppeli, vartalo-osassa ei ole lainkaan muotoiluja ennen kuin juuri ennen helman joustinneuletta: halusin takaosasta himpun verran pidemmän, siksi neuloin muutamia lyhennettyjä kerroksia alkaen muutaman silmukan etukappaleen puolelta. En tiedä huomaako sitä oikeastaan, mutta eipä paita ainakaan nouse selästä. Tuo vatsakumpu allaolevassa kuvassa ei sitten kerro tulevasta perheenlisäyksestä, vaan siitä, että herkuttelen liikaa!

Tykkään langasta ja neuleesta ihan hirmuisesti. Ainoa huono puoli on se, että lanka pölisi neulottaessa aika paljon ja myös kylvetyksen jälkeen se karvaa jonkin verran. Eli tätä paitaa ei varmaankaan käytetä mustien vaatteiden kaverina. Lanka on aika karkeaa ja herkkähipiäisimmille en sitä suosittele. Itse kuitenkin tykkään langan tunnusta. Neulepinta on samanaikaisesti kevyttä, mutta siinä jämäkkää.

Kuvissa esiintyvät pellavahousutkin ovat uudet. Leikkasin kankaat housuihin jo toukokuussa, mutta innostuin ompelemaan ne valmiiksi vasta viime viikolla. Housut ovat itseasiassa täydelliset hellehousut ja viime sunnuntai, jolloin sain housut valmiiksi ja joilloin kuvat on otettu, olikin mitä hienoin hellepäivä. Kaava on tämän kevään 2/15 Ottobre -lehdestä (malli nro 2). Itseasiasssa kaava on pohjepituisiin housuihin, mutta pidensin lahjetta jatkamalla sitä suorana. Tein housut koossa 42, mutta lisäsin taka-ja etukappaleiden korkeuteen n. 1,5 cm. Kiinnitin vyötärölenkin toisin kuin ohjeessa sanottiin (kiinnitin ne kokonaan vyötärökaitaleelle). Nämä olivatkin ainoat muutokset, jotka tein ja housut istuvat ihan nätisti (tein tosin etukäteen lakanakankaasta shortsipituisen proton). Kangas on joskus puolisentoista vuotta sitten Eurokankaan palalaarista löytynyttä pellavaa (saattaa olla tosin myös puuvillapellavasekoitetta). Taskupusseihin käytin varastoistani löytynyttä valkoista puuvillamusliinia ja ompelulangat, vetoketju ja nappikin löytyi omista varastoista.

Tällaista tällä kertaa, toivottavasti jo seuraavassa postauksessa päästään Skotlantiin!