Viskiä ja villaa -matkakertomus, osa 2: Ulko-Hebrideillä

Tämä on toinen osa hitaasti etenevää Skotlannin matkakertomusta, lue ensimmäinen osa ensiksi. Viimeiseen osaan pääsen varmaankin jouluna!

 

Ulko-Hebrideillä

Lochinveristä suuntasimme Ullapooliin satamakaupunkiin, josta lähti lautta Ulko-Hebridien pohjoisimman osan eli Lewisin ja Harrisin pääkaupunkiin Stornowayhin. Ensimmäinen lauttamatka Skotlannissa jännitti: lautat ovat paljon isompia kuin Suomen lossit ja en ole ikinä mennyt autolla esimerkiksi ruotsin- tai tallinnanlaivalle. Lautalle jonottaminen ja lautalla oleminen oli kuitenkin järjestetty niin hyvin, ettei matkasta voinut kuin nauttia. Sitä paitsi kaikilla lautoilla, joilla matkustimme (teimme yhteensä neljä lauttamatkaa reissun aikana), oli viihtyisä kahvilatila, josta sai esimerkiksi lähialueiden oluita. Meille osui myös lauttamatkoille hyvät säät. Olin etukäteen lukenut, että välillä lautat voivat olla paljonkin myöhässä myrskyjen takia ja silloin matkustaminenkin on piinaavaa, kun pitää keskittyä pitämään kiinni rakenteista ja pitämään myös sisuskalut sisällään.

Kun  rupesimme suunnittelemaan Skotlannin matkaa, olivat Ulko-Hebridit heti “pakko päästä” -listallani. Olin vuosikausia unelmoinut Ulko-Hebrideille matkustamisesta ja ihan vain siitä syystä, että saarilla valmistetaan legendaarista Harris Tweed -villakangasta.  Toki myös kaunis luonto ja upeat näkymät houkuttelivat, mutta perinteinen saarilla valmistettu ja tuotemerkillä suojeltu Harris Tweed kiinnosti vielä enemmän. Harris Tweedistä kerron enemmän omassa postauksessaan.

On muuten hassua, kun pitkäaikainen unelma toteutuu tosta noin vaan. Juurikin Ulko-Hebrideille matkustaminen on aikaisemmin minulle ollut se juttu, josta ajattelin, että se ei tule ikinä toteutumaan. Ja sitten kun reissu toteutui, oli mahtavaa huomata, että paikan päällä on juuri niin hienoa, kun oli kuvitellutkin. Luonnon karuus, valo ja avaruus yllättivät ja kaikkialla tuntui näkevän silmänkantamattomiin! En ole luontoihminen, mutta Harrisin ja Lewisin luonto teki kaikessa karuudessaan minuun vaikutuksen. Ihmisen jättämät jäljet eivät sitten olleetkaan kaikkialla niin mieltäylentäviä: en tiedä mistä johtui (köyhyydestä? muuttotappioista? kulttuurista?), mutta varsinkin Lewisin saarella oli kylissä puoliksi romahtaneita taloja, hylättyä tavaraa, romua ja roskaa enemmän kuin olisin välittänyt nähdä.

Ensimmäisen yön yövyimme Stornowayssä, joka on saarten pääkaupunki ja oikeastaan ainoa kaupungiksi kutsuttava paikka. Uneliaassa pikkukaupungissa on hämmentävän paljon upeita 1800-luvulla rakennettuja kaupunkihuviloita, joista en näemmä ottanut yhtään kuvaa. Eli joudutte nyt kuvittelemaan tai etsimään kuvia googlesta. Alla oleva kuva on otettu Lews Castlen pihalta Stornowayn keskustaan päin.

 

 

Muuten suurin osa Lewisin saaresta näyttää tältä:

 

 

Lewisin saaren länsipuolella sijaitsevat esihistorialliset ja historialliset rakennelmat ovat saaren tärkein nähtävyys.  Jos on autolla liikenteessä, pystyy eri kohteissa käymään vaivatta yhdessä päivässä. Callanish-kivimuodostelma on kohteista tunnetuin ja vaikuttavin, mutta suosittelen myös Dun Carlowayn tornilla käymistä.

 

 

Knoppitieto: Saarilla lampaanjätöksiä oli muuten kaikkialla. Mutta jos katsotte ylläolevaa kuvaa, huomaatte, että nurmikko on hämmentävä siisti. Syy siihen on yksinkertainen: muinaismuisto on aidattu ja lampaat eivät pääse aitaukseen laiduntamaan. Mutta kuten näkyy, oli heti aitauksen ulkopuolella elikoita laiduntamassa niin viattomana.

 

 

Saaret ovat etäisyyksiltään pieni paikka ja tiet ovat hyviä. Ajoimme oikeastaan Lewisin tärkeimmät tiet läpi muutamassa tunnissa. Jos haluaa fiilistellä luontoa, tekemistä riittää varmasti pariksi viikoksi. Valitsemiemme esihistoriallisten kohteiden lisäksi kävimme myös Lewisin saaren pohjoiskärjessä. Butt of Lewis on pohjoisin paikka Hebrideillä ja kuulemma Britannian tuulisin paikka (helppo uskoa!). Siellä sijaitsee myös nykyään automatisoitu majakka.

 

 

 

Mieheni kuvasi luontoa:

 

Ja minä muunmuassa lampaita:

 

Matkalla saarenpohjoiskärjestä Stornowayhin oli pakko pysähtyä katsomaan ja kuvaamaan turpeen kuivatusta (hullut turistit!):

 

Siinä missä Lewisin saari on aakeeta laakeeta on eteläisempi Harrisin saari (itseasiassa nämä ovat fyysisesti samaa saarta) vaihtelevampi maastoltaan. Harrisilla ei ole samalla tavalla esihistoriallisia kohteita kuin Lewisillä. Harrisin tärkeimmät kohteet liittyvät minun mielestäni ehdottomasti Harris tweed -kankaaseen, mutta varmaankin luontoihmiset ja lintubongarit ovat toista mieltä.

 

 

 

Harrisillakin on lampaita ja lisäksi näimme saarella reissun ensimmäiset ylämaankarjayksilöt:

 

 

Kivikkoisen maaston lisäksi Harrisin saaren länsiosa on tunnettu upeista hiekkarannoistaan ja turkoosinvärisestä vedestään. Kuulemma näiltä rannoilta otettuja kuvia on joskus käytetty jossain Thaimaata kuvaavassa esitteessä. No mikä ettei, kun tuon oikein rajaa, voi kuvitella olevansa tropiikissa.

 

Laskuveden aikaan meri oli todella kaukana:

 

Harrisin itä- ja eteläosa on sitten jyrkempää maastoa ja hiekkarannoista ei ole tietoakaan:

 

Lopuksi vielä muutamia asioita, jotka on hyvä ottaa huomioon, jos harkitsee suuntaavansa Ulko-Hebrideille:

• Ulko-Hebrideille kannattaa lähteä, jos on ulkoilmaihminen, lintubongari, kiinnostunut esihistoriasta tai tekstiilikulttuurista tai sopivasti kaikesta näistä. Kaupunkikulttuuria saarilla ei ole. Vietimme saarilla 2,5 päivää ja näin ekaksi vierailuksi se oli tarpeeksi. Seuraavalla kerralla olisi kiva tutustua eteläisempiin Ulko-Hebrideihin.
• Varaa majoituspaikat niin pian kuin mahdollista. Varsinkin saarilla majoituspaikkoja on todella rajoitetusti ja hinnat ovat aika korkeita. Jos matkustat autolla, kannattaa myös lauttamatkat varata etukäteen.
• Lewisin saarella satama on Stornowayssa, Harrisin puolella satama on Tarbertissa. On siis kätevää saapua saarelle ja lähteä saarelta eri satamien kautta. Vaikka Tarbert on pieni paikka, se on Harris Tweedin “pääkaupunki”. Älä missaa!
• Jos mahdollista, ajoita Ulko-Hebrideille matkustaminen arkipäiviin. Varsinkin Lewisin ja Harrisin saarilla asukkaat ovat tiukan protestanttisia ja sunnuntaina saarilla ovat melkein kaikki paikat kiinni. Harrisilla meinasi tulla itku, kun saarella oli sunnuntaina vain kaksi ruokapaikkaa auki (kaupat olivat tietysti myös kiinni) ja toinen oli täyteen bookattu. Onneksi toiseen ravintolaan (tosin aika arvokkaaseen) mahtui syömään ja ruoka on erinomaista. Samasta uskonnollisesta syystä osa B&B:sta ei tarjoa ruokaa, ota uusia asiakkaita tai tee uloskirjautumisia sunnuntaisin.
• Ota mukaan tarpeeksi tuulenpitävää ja lämmintä vaatetta. Itse olen vilukissa ja kesäkuussa kaksi neulepaitaa, pitkikset, tuulipuku, käsineet, villasukat ja vaelluskengät eivät olleet lainkaan liikaa varsinkaan Lewisin tuulissa.

Bonarina kolme videota Ulko-Hebrideiltä:

Lampaita laiduntamassa esihistoriallisen Dun Carlowayn tornin vieressä Lewisin saarella:

 

Ylämaankarjaelikko Harrisin saarella oli varmaan yhtä ihmeissään kuin minä:

 

Kapea single track -tie Harrisin itäosassa. Tien nimi on Golden Road, sen verran kallista oli rakentaa tie kivikoiden läpi:

 

Seuraavassa postauksessa käsittelyssä on minulle Lewisin ja Harrisin saarten tärkein juttu eli Harris Tweed.