Uusi, oman värinen tukka

Olen luonteeltani turhamainen (joku voisi sanoa kauniimmin että ulkonäöstään välittävä esteetikko) ja pitkät hiukset olivat minussa omasta mielestäni kauneinta. Mutta jossain kohtaa käytännöllisyys meni turhamaisuuden edelle. Vyötärölle ulottuvat hiukset olivat painavat, jäivät kiinni joka paikkaan ja niiden kuivumisessa meni ikuisuus. Pitkän pitkä tukka sai mennä vuosi sitten ja nyt sitten viimeisetkin sekaväriset 20 senttiä. Pää on kevyt kantaa, takut ja värjäyskierre ovat historiaa. Ihanaa.

Näin lyhyttä tukkaa minulla ei ole ollut sitten vuoden  2000 ja oman värinen tukka on viimeksi ollut keväällä 1995. Jos nyt tarkkoja ollaan, on tässä polkassakin vielä pisimpien hiuksien latvoissa värin jämiä, mutta vain himpun verran. Hiusteni väri on vaihdellut näiden 15 vuoden aikana hyvin kirkkaasta punaisesta aina tummanruskeaan. Vain blondi en ole ollut ikinä. Oma väri on tuntunut tylsältä ja harmaalta, onhan se suomalainen keskimääräinen maantienruskea.

Noin vuosi sitten kyllästyin juurikasvun kyttäämiseen ja päätin, että hiusten värjäyskierre on pakko saada katkaistua. Hiusten värjäämisessä kun on yhtä paljon järkeä kuin rakennekynsissä. Kun omaa hiusväriä oli kasvanut muutama sentti, ei se enää niin harmaalta näyttänytkään kuin parin sentin juurikasvuna, vaan ihan kivalta. Onhan se perusmaantienruskea, mutta ainakin se on oma värini.

Kuvan pinni on omaa tuotantoani ja tällä hetkellä testikäytössä. Toimii näemmä niin pitkässä tukassa kuin polkassakin :)

Continue Reading

Värejä valitsemassa

Koska ulkona on nyt marraskuun myötä pimeää ja myös kotosalla on hämärää kiitos tunnelmallisen valaistuksen, olen tyytyväinen, että kesäloman ihanilla helteillä tartuin kauluriprojektiin. Silloin riitti valoa värien valintaan enemmän kuin tarpeeksi. Kesällä ja alkusyksystä syntyi tällainen pino kaulureita:

Aina välillä pohdin, miksi ihmiset näkevät värit eri tavoilla ja miksi joillekin (kuten itselleni) värit ovat sellainen intohimo, ettei niitä vain voi pitää yhdentekevinä. Väreistä ei voi puhua vihreänä tai punaisena, niihin on pakko lisätä määrittäviä sanoja tai jopa kutsua niitä aivan omilla sanoillaan: ruohonvihreä, sinivihreä, mintunvihreä, celadoninvihreä, sammaleenvihreä, metsänvihreä, vaaleanvihreä, myrkynvihreä, oliivinvihreä, tummanvihreä, tulipunainen, viininpunainen, tomaatinpunainen, koralli, pinkki, vaaleanpunainen, vanha roosa…

Vanha vitsi on, että naisilla on eri väreille noin ziljoona nimitystä ja miehillä vain muutama.  Syynä taitaa olla se, että ihmiset näkevät ylipäätään asioita, joista ovat kiinnostuneita. Mutta mistä voi johtua kiinnostus väriin, sitä en tiedä. Minuun värit vaikuttavat niin vahvasti, että oikeat värit oikeissa paikoissa luovat onnea, rauhoittavat ja saavat hymyilemään, väärät värit taas kiusaavat ja tekevät olon epämukavaksi.

Kauniit värit ja väriyhdistelmät oudoissa paikoissa voivat aiheuttaa ihastunutta huokailua ja tyytyväisyyttä, jota kukaan muu ei varmaankaan tajua (kokeilkaapa miten kaunis väriyhdistelmä ovat kellanvihreät herkkukurkkuviipaleet vaaleankeltaisella Oivariinilla voidellulla Primulan Artesaani-maalaisleivän viipaleella). Toisaalta myönnän, että rumia värejä ei oikeastaan ole, on vain värejä väärissä paikoissa ja väärissä suhteissa toisiinsa.

Tämän kummallisen värifiksaation takia kodin seinämaalien valitseminen oli haastavaa, vaikka oli selvää, että seinien pääväri on valkoinen. Mutta millainen valkoinen? Siitähän vasta riemu repesi, kun täytyi olla varma, ettei sävy ole liian punainen, keltainen, sininen tai liian tumma tai vaalea, liian murrettu tai puhdas. Lopulta keittiön puolen seinät maalattiin Tikkurilan Gardenialla ja olohuoneen Kallalla. Seinät näyttävät lähes valkoisilta, mutta harmaampi Kalla tuo hitusen verran enemmän rauhallisuutta olohuoneeseen. Tässä marraskuun pimeydessä tosin noissa valkoisen eri sävyissä en kyllä minäkään huomaa mitään eroa ja kuvissa seinä näyttää joka tapauksessa harmaalta.

Kaikille väreistä kiinnostuneille suosittelen jo aikaisemminkin mainostamaani Coloria-sivustoa. Tuon parissa vierähtää tunti jos toinenkin.

Mutta sananen kuvien kaulureista: Olen taas täksi talveksi valmistanut joukon erilaisia uniikkeja kaulureita. Yksikään kauluri ei ole siis toisensa kaltainen. Valitsen langat jokaiseen kauluriin yksitellen ja viimeistelen kaulurin  huolella valitsimillani napeilla. Juuri tuo lankojen värien ja nappien valitseminen on parasta, kun huomaa, että omien kätten kautta syntyy tuote, joka vastaa omaa mielikuvaa ja miellyttää omaa silmää. Kuvissa olevat kaulurit ovat kaupan Vanhan Ylioppilastalon Joulumyyjäisissä 12.-22.12.

Continue Reading