Viikon päivitystauon aikana ei ole tapahtunut mitään erikoista. Olen tehnyt töitä ja löytänyt gradun tekemiseen taas uutta intoa. Litteroin ensimmäistä haastattelua ja odotan kauhulla kaikkien muiden haastattelujen litterointia. Olen myös neulonut valkoista hametta 40 senttiä, purkanut sen 40 senttiä ja neulonut uudelleen saman verran. Kavennukset eivät oikein menneet kohdalleen ensimmäisessä versiossa. Pinna ei ole onneksi kiristynyt. No, onhan tämä ensimmäinen yritykseni neuloa hametta.
Akva-lapaset ovat valmiit, tosin en tiedä, että koristelenko ne napeilla vai Mielitty-lapasten tavoin kuvilla. Lanka on Esiton huopalankaa ja ohutta Pirkkalankaa.
Aloitin toista paria eri sävyillä jämälangoista:
Olen suunnitellut laukkujen ompelemista uusista ja kierrätetyistä kankaista. Idea laukuista on melkein valmis, mutta milloinkohan ehtisi sitä kokeilemaan?
Kaikista hauskoin kankaista on kaksi vuotta sitten Pietarista ostamani painettu pellava. Olen säilyttänyt kankaassa kiinni olleen hintalapun, joka kertoo kankaan ostetun kaupasta nro 17. “комиссионный” tarkoittaa sanakirjani mukaan osto- ja myyntiliikettä. Tässä tapauksessa kyseessä kuitenkin oli tavallinen valtion kauppa. Osaiskos joku selittää?
Olen innostunut syömään salaatteja ja tällä hetkellä olen koukussa varsiselleriin. Odotan mielenkiinnolla, että milloin en enää kestä ajatusta sellerin syömisestä. Minulla tulee ruuan suhteen aina välillä pakkomielteitä, jotka loppuvat totaaliseen kyllästymiseen. Tänään olisi tarkoitus laittaa lihapataa, johon tulee myös selleriä. Onneksi myös siippa on sellerin ystävä.
Huomenna suuntaamme äidin kanssa katsomaan Anna Kareninaa. En vieläkään ole lukenut kyseistä tarinaa romaanina, vaikka sain teoksen äidiltä jouluna lahjaksi. Äidin kanssa olisi myös mukava lähteä katsomaan Sinebrychoffin museon naistaitelijat -näyttelyä ja retkeillä Lauttasaareen Novitan tehtaanmyymälään (lankalakon pitäminen on vähän niin ja näin…).
Sain äidiltä lainaan kroatian kielen sanakirjan. Nyt ollaan sitten katsottu suhuäänteiden lausumista ja minä olen vertaillut sanoja venäjään. Lukusanat menevät kuin vettä vaan! Sanojen painotuksessa olen vain totaalisen epävarma. Miksei sitä voi lisätä sanakirjaan?
Tuhlasin vihdoin viime viikolla siipalta joululahjaksi saamani Funky Ladyn lahjakortin. Ihastelin pieniä A-kuppikoon miniatyyririntsikoita, jotka olivat nukkemaisen söpöjä ja päädyin ostamaan saman malliset itselleni monta kuppikokoa suurempina. Tällä kertaa liivien valitseminen ei ollut yhtä tuskaisaa kuin viime keväänä (skrollaa alemmaksi postauksessa), kokeilin itse asiassa vain kahta mallia ja ostin kummatkin. Mutta laskukin oli sitten varsin paljon suurempi kuin yleensä. Päädyin Chantellen (istuivat!) ja Marie Jo:n malleihin.
17 Comments
Auts, litterointia. Siihen menee aivan tolkuton määrä aikaa. Onko se pakko tehdä niin?
Marie Jo:n rintsikat
Tuo venäläinen kangas on tosi hauska, samoin se nappikuvioinen (tai ainakin minä näin ne nappeina…).Olen kerran ostanut Funky Ladysta rintsikat, ja ne on kyllä olleet hintansa väärtit! Lisäksi tosi kauniit. Harmi vaan, että eivät kestä ikuisesti…Olisi kivaa, jos olisi kerralla mahdollisuus laittaa isompi summa rahaa rintsikkaostoksiin, kauhean usein ei kyllä tee mieli mennä sovittelemaan. Eikä edes samalla valmistajalla voi luottaa siihen, että koko olisi sama.
Rintsikoiden ostaminen on kyllä kamala piina. Varsinkin jos haluaa topaamattomia. Ainakin minusta tuntuu siltä että suurimmassa osassa ei-suuria kokoja on aina toppaukset tai geelityynyt. Geelityynyjä en halua ja toppaukset ovat minusta epämukavat, topapukselliset liivit tuntuvat minusta aina mallista riippumatta siltä kuin olisivat juuri tippumassa päältä. Kuppien jäykkyys jotenkin ahdistaa… tulipas pitkä sivupolku. Kuitenkin siis tuntuu siltä kuin a,b ja c -kuppisille olisi tarjolal lähes pelkästään sellaisia liivejä joiden tarkoitus on saada tissit näyttämään suuremmilta. Pah.Toinen ongelma tuntuu olevan se, että jos löydät vihdoinkin jotkut istuvat ja vieläpä nätit rintsikat, on ne tehty niin epämiellyttävästä materiaalista (esim. karkeaa pitsiä) ettei niitä kestä pitää.Niinpä päädyin viimeksikin sopivampien puutteessa ostamaan niitä iänikuisia perus mustia koristeettomia liivejä.
Anna Karenina oli ihana! Vahva, slaavilaisromanttinen ja musiikki ajatuksia herättävä! Toivottavasti piditte!Ensimmäisen baletin Anna Kareninasta toteutti Bolshoi-baletin legendaarinen ballerina Maja Plisetskaja. Kantaesitys oli vuonna 1972. ;)
Hyvin istuvien rintsikoiden löytäminen on välillä onnenkauppaa, sovittaessa ei pysty päättelemään varmasti pysyvätkö olkaimet ylhäällä myös kävellessä. Ostin viimeisimmät liivini Changesta ja ainakin tuossa kodin lähellä olevassa oli oikein hyvä palvelu. Laihduttajana en raaskinut ostaa kuin yhdet liivit, sillä koko muuttuu varmasti kilojen pudotessa melkoisesti. (Kaikkien ohjeiden vastaisesti minulla on siis käytössä vain yhdet urheilu- ja yhdet yleisrintaliivit, mutta ei noita liki 100 euron liivejä ole vara ostaa kovin monia.)
Komissionnii tarkoittaa todellakin osto- ja myyntiliikettä, eli käyettyjen tavaroiden kauppaa.Ainakin 80-luvulla komissionneissa myytiin vain käytettyä tavaraa, joka oli silloin oikein hyvälaatuista ja eivätkä hinnatkaan olleet paljon sen halvempia kuin uusien tavaroidenkaan. Nykyään on varmaan eri juttu kun Pietari on täynnä kalliita merkkituotteita.
Vedenvärisistä lapasista tuli oikein hienot! Äänestän nappikoristelua, sillä kuva saattaisi peittää turhan paljon noin kauniista neulepinnasta. Saatan nyysiä sinulta tämän idean ja kutoa sopivansävyisistä jämälangoista samanlaista pintaa. Minunkin laatikoistani löytyy erinäisiä nyssäköitä ohutta Pirkkaa.
Siiri, litterointi On superpuuduttavaa, mutta eipä ole muutakaan mahdollisuutta.Frigga, Marie Jo:n liivit ovat ihania, mutta törkyhintaisia. Nuo ostamani olivat onneksi alessa ovh. 90€, nyt 57€. Tuolla Changessa en olekaan vielä käynyt, tuo kokomerkintöjen heileahtelu kyllä kummastuttaa.Musta lammas, juu kai ne on nappeja siinä kankaassa. Kangas on muuten vanha lastenlakana.:)Orange seeds, itse tykkään vähän topatuista liiveistä, vaikka tuota rintavarustusta muutenkin jo on. Toppaus tukee ainakin mulla hyvin. Mutta joo, piinaahan se sovittelu yleensä on, tosin Funky Ladyssa on sen verran isot sovituskopit, että makutuomarikin mahtuu mukaan.Se karkea pitsi rintsikoissa ja pikkareissa kyllä hämmentää, kuka voi käyttää sellaisia?!Norppa, innolla odotan tuota esitystä.Hanna, rintsikoita kokeillessa pitääkin vähän hyppiä ne päällä.:) Tämä saattaa sitten näyttää idioottimaiselta, jos on sovittamassa “avokopissa”, jossa ainoastaan keskivartalo on oven peitossa.:)Ano, kiitos tuosta kauppaselvityksestä!Kaisakaisa, saa nyysiä.:) Joo, mäkin olen vähän kallistumassa noiden nappien puoleen, mutta eipä tässä kiirettä, kesä kun on jo tulossa.
Rintsikoiden ostaminen ja sopivien löytäminen ON lähes mahdoton tehtävä!! Olen aina ollut isorintainen ja vuosien tuomat vyötärömakkarat ovat lisänneet rintojen kokoa. Mieli kuitenkin tekisi siroja ja kauniita liivejä mutta niitä ei TEHDÄ tukeville naisille. Jos löydän mukavan tuntuiset liivit, ovat ne taatusti tätityyliä pitseineen ja värikin varmasti samaa kuin Bridget Jonesin isoissa aluspöksyissä. Ja , Mielitty, olen samaa mieltä; miksi ihmeessä joku haluaisi pyöreät rintansa puristaa ketunpään(vaikkakin suuren sellaisen) muotoiseksi?!!!
Pari juttua; pakkomielteinen suhtautuminen ruokalajeihin tuttua täälläkin. Nyt olen vetänyt lähes päivittäin muutaman kuukauden aamiaisleipiä joiden päällä on voita, aprikoosihilloa ja suolalihaa. Tuossa järjestyksessä päällekkäin.Liiveistä; joskus mietin kaupoissa että olenko ainut joka ei halua topattuja liivejä – tai ihan pelkkiä stringejä…täällä ainakaan ei taida kohta paljon muuta olla kaupan.
Yyh, stringejä… Minuakin ärsyttää se kuinka kaikkien rintsikoiden parina tunnutaan myytävän nykyään ensisijaisesti narustringejä. Muun mallisia pöksyjä saattaa sitten armosta olla yhdet tai kahdet jossain hyllynpohjalla. Eivät kai sentään ihan kaikki nykyään käytä aina pelkkiä stringejä?
Suosittelen lämpimästi Bravissimoa ja Figleavesia! En ole enää moneen vuoteen ostanut rintsikoita muualta.
Moi,tulin tillistelemään siun blogia, se on ihan mahtava. Löysin sen ja siun tuotokset joskus viime talvena etsiessäni netistä jotain aivan muuta. Mutta, siun ideat on tuottaneet suurta iloa miun käsityöharrastukseen. Tervetuloa vierailemaan omaan hyvin vähäpätöiseen blogiini. :)
Nyt rupes tekeen hirveesti mieli varsiselleriä… mä en ole syönyt sitä varmaan viiteen vuoteen kuin joskus ‘vahingossa’ (siis jonkun muun tarjoamana), en sitten edellisen hullaantumiseni.Silloin ykkössuosikki oli aurajuusto selleri keitto. Pitäisköhän kaivaa resepti naftaliinista?
Tämä alusvaatekeskustelu on kyllä valaisevaa. Itsekin ihmettelen stringien suosiota mallistoissa. Toinen kummallisuus ovat lantiomalliset “hipstersit”, jotka tuntuvat valahtavat pois päältä, kun kävelee.Ps, vierailtu on.;)Varsiselleri on kyllä ihan parhautta! Tänään söin sitä keitossa ja salaatissa. Ei näy pakkomielteelle loppua.
Tilattiin kaverin kanssa Bravissimolta tissiliivejä kun ollaan saman kokoisia, ja saatiin ihan hervottomia naurukohtauksia siitä, kun paketissa oli mukana yhdet kuvan mukaan aivan ihanat liivit, jotka sopivat täydellisesti, mutta tekivät tisseistä kartion muotoiset! Se oli niin kummaa, siis AIVAN TÄYDELLISESTI istuvat, mutta hitsin rumat :DRintsikoitten sovitukseen kuuluu mulla myös alaspäin kumartelu ja vähän hytkyttely siellä pää alaspäin, niin voi varmistaa että tavarat pysyy niille varatuilla paikoilla vaikka ite poimii maasta jotain.