Jo mainituista vihreistä sukista ei tulekaan sukkia vaan säärystimet. Toisaalta ei voi tietää mikä projektin lopputulos on, kun vasta toinen säärystimistä on valmis. Tajusin jo sukkia suunnitellessani langan olevan sen verran paksua, ettei 175 grammaa riitä polvisukkiin. Siksi päädyin säärystimiin, lyhyitä sukkia kun minulla on jo ihan tarpeeksi.
Olen tyytyväinen tuohon pitsipalmikkoon, jonka kehittelin joulupäivänä. Tosin pitsipalmikko on kyllä niin yksinkertainen, että se varmaan löytyy jokaisesta mallikirjastakin. Kehittelin laiskuuttani palmikon uudelleen, kun en jaksanut joulupäivänä nousta sängystä kirjoja tutkimaan. Tuota voi ehkä kutsua laiskuuden maailmanennätykseksi. :)
Sukkalangan (tai siis säärystinlangan) väri on mielestäni ihana, neuleessa tulee esille siellä täällä keltaisempia ja sinisempiä tipluja. Ikävä kyllä Riihivillan indigolla ja pietaryrtillä värjätty lanka päästää väriä neuloessa. En ole ikinä ennen törmännyt Riihivillan lankojen kanssa samaan ongelmaan, tosin olenkin neulonut lähinnä punervatavan sävyisiä lankoja. Epäilen syylliseksi indigoa, joka on tunnettu värjäävyydestään. Toivon, että ensimmäinen pesu poistaa suurimman osan irtoväristä. Nyt neuloessa kädet ja puikot ovat olleet sievän siniset.
Ihanaa, kun on loma ja ei tarvitse tehdä juuri mitään! Lomapäivät ovat kuluneet lähinnä sängyssä viltin alla neuloskellen, suklaata syöden ja Ecusson-siideriä nautiskellen. Kuvissa vilahteleva punainen merinovillahuopa on yksi saamistani joululahjoista. Olen nähtävästi tänäkin vuonna ollut melko kiltti.
Sain muitakin ihania ja käytännöllisiä lahjoja, esimerkiksi paljon luettavaa. Pinoista voi ehkä
arvioida jotain kiinnostuksenkohteistani. Pöytäliina on vanha verho, jonka sain ompelumateriaaliksi. Verho on kuitenkin niin hyväkuntoinen, että se sai uuden elämän pöytäliinana.
Tänä vuonnakin sain äidiltäni amarylliksen, kuten myös edellisinä vuosina (2005, 2006 ja 2007). Aikaisempien vuosien amarylliksia en ole dokumentoinut. Kukka piti dokumentoida jo nyt, vaikka se on vasta nupullaan, koska olen lähdössä Ihmissuhteen kanssa reissuun muutamaksi päiväksi.
Mitä otan neulottavaksi matkalle mukaan, on vielä mysteeri. Arvon kahden violetin langan välillä. Lima-villalangasta olen suunnitellut neuletakkia ja Exclusive Alpacasta tullee huivi. Kallistunen huivin puolelle matkaneulomisena, neuletakkia tehdessä joutuu mittailemaan tuon tuostakin. Nyt vain pitäisi vielä kehittää joku huivimalli. Lankaa minulla on 200 grammaa (166m/50g) ja kolmiohuivit ovat jo vähän plääh. Olisiko kenelläkään mitään kivoja ehdotuksia?
9 Comments
Heeei, siellä seinällähän näkyy..NUO NAISET;-)Ja suklaakin on kovasti tutun näköistä. Mulla oli Neuhausin loota myös.Namnamnam.
Moi Elina!Hurjan ihanat säärystimet sulla tekeillä! Indigosta irtoavaa väriä voi koittaa kiinnittää etikkakylvyllä. Joskus jopa tehoaa :-). Hauskaa lomanjatkoa, Maiju
Violet, työsi ovat aivan paraatipaikalla.:) Neuhaus on ihanaa juhlasuklaata, laatikollinen säilyy jopa minullakin hämmästyttävän kauan, kun syön harkitusti aina yhden konvehdin kerrallaan.Maiju, kiitos! Ehkä pitää kokeilla etikkakylpyä, kunhan säärystimet valmistuvat.
Mulla ei ole mitään ohjetta vinkata, mutta neulo semmoinen huppuhuivi siis kaulaliina, jonka keskiosa on huppumainen ja reunat kaulaliinamaiset. Sopisi sulle hyvin ja varmaan osaat itse säveltää semmoisen. :)
Terveiset täältä Saapasmaasta – Mummot olivat erittäin tyytyväisiä lahjalapasiinsa, niitä ihasteltiin oikein isosti ja todettiin hyviksi lämmittämään vanhusten käsiä! Kuvat miellyttivät ja idea todettiin fiksuksi.
Sama kokemus Riihivillan indigovärjätystä langasta. Mun lanka oli tosin sinisempää, mutta siinäkin oli muistaakseni jotain keltaista väriä antavaa kasvia pohjalla. Puikot ja kädet neuloessa ihan sinisinä. Mutta onneksi liika väri lähti pois pesussa. Etikkaa käytän aina käsinpesun jälkeen villalle “hoitoaineena”, se varmaan auttoi värin sitomiseen. Kaulaliinasta ei onneksi jäänyt enää kaulaan väriä ja on pesun jälkeenkin riittävän värikäs ;) Bambupuikoilla en uskaltanut neuloa kuin tummia lankoja sen jälkeen. Niistäkin sinisyys vähitellen katosi.Kauniita ja pehmeitähän ne Riihivillan langat muuten ovat. Kasvivärjäyksessä on vaan noita yllätyksiä :D
Helouhelou, laiskana ihmisenä en jaksanut naamakirjaan väkertää viestiä. Yritin bongailla neitiä Vanhan Myyjäisistä, mutta sain nauttia sen sijaan siskosi seurasta :). Nappasin mukaani tekemäsi punaviolettioranssisen rintarossin, sopi meitsille kuin nenä päähän!
Heissan!Kyselen aiemmassa postauksessa esiintyneen voimapaperin perään; mistä olet sitä hankkinut? Ihan markettitavaraa ei taida olla…joulun alla etsiskelin ekologisempaa vaihtoehtoa värillisille papereille. Kaunis blogi sinulla ja ihania ideoita!Tiina
Taija, huppuhuivit eivät minulle sovi, sellainen päässä näytän aivan vauvalta.:/ Langasta on nyt muodostumassa, yllätysyllätys, pitsihuivi!:DPuikkomaisteri, loistavaa!Pirkko, hyvä kuulla, että tuo värjääminen on aivan “normaalia”. Olen tosiaan ymmärtänyt, että indigo ylipäätään on hyvin värjäävä ja irtoväriä päästävä. Jotenkin ajattelin, että noin vaaleassa langassa värjäävyys on outoa, mutta ehkä ei sitten.Minua ei tuo puikkojen värjäytyminen haittaa, 3,5 numeron sukkapuikkoja minulla taitaa olla kolme sarjaa. Tuota voi siis jatkossa käyttää tummille langoille.Muusikotar, olin kyllä laittanut sulle viestiä, että olen paikalla vasta 15.30 jälkeen. Harmi, ettei (taaskaan) tavattu! Sisko kyllä välitti terveisesi ja kiva että löysit sopivan rossin.:)Tiina, raidallinen voimapaperi on Claes Ohlsonilta. Mutta olen ostanut paperin jo syksyllä 2007, en siis tiedä mikä on tilanne nyt.