Koittakaa kestää

Olen rasittava ihminen, kun aina hoen yhtä ja samaa, mutta rakastan kaupunginosaani Vallilaa niin kovasti, että paikkaa on vain pakko hehkuttaa!

Alkukesäinen Vallila on ehkä maailman hurmaavin paikka. Tunnen itseni hyvin onnekkaaksi, kun saan asua täällä. Istun tällä hetkellä kotona sängyllä ja ikkuna on apposen auki niin että pieni kotini avautuu oikeastaan terassiksi. Vaikka Mäkelänkadulle on matkaa vain voin 50 metriä, ei sieltä kuulu kuin vaimeaa huminaa. Sen sijaan naapuritalosta kuuluu voimakasta vislausta kuin paikalla olisi isompikin parvi eksoottisia lintuja: Jaco juttelee taas pitkän talven jälkeen koko naapuruston kanssa ikkunasta. Jaco osaa viheltää tunnistettavasti muutamia lauluja, Nokian tekstiviestiäänen ja polite-soittoäänen (ei Nokia-tunen, kuten olen aikaisemmin virheellisesti ilmoittanut).

Koska olen luonteeltani huolehtija, olen huolissani, että joku päivä joudun huomaamattani pois ihanasta Vallilastani ja yhtäkkiä huomaan asuvani jossain ihan muualla. Toivottavasti se päivä ei tule ikinä.

[Itseasiassa kirjoitin edeltävän tekstin jo eilen, mutta istun taas sängyllä ja nautin ihanasta alkukesästä. Ikkunaa voi mainiosti pitää auki, vaikka kello on yli yhdeksän illalla.]

Muuten jatkan keskeneräisten töiden parissa. Virkattu torkkupeitto tuli aloitettua jo viime kesänä, mutta paloista on valmiina vasta suurinpiirtein neljännes. Paloja on tällä hetkellä noin 75 kappaletta ja virkkausmotivaatio on, noh sanotaanko aika vähäinen

.

En edelleenkään tiedä tuleeko tuosta todella torkkupeitto aikuiselle ihmiselle vai ehkä siskon kissoille, mutta pidän noista värisävyistä todella paljon, niistä tulee mieleen 1920- ja 30-luvun ryijymallit.

You may also like

666

16 Comments

  1. Yksi ihanimmista asunnoista mitä näin oli Vallilassa ( vuonna kaksi ennen liitukautta ).Sain sen *melkein* vuokrattua… keleen perikunnat ja niiden myyntiaikeet…Se kämppä oli niin kiva että vieläkin sen muisto hyrisyttää.

  2. Ystäväni pyysi minua heidän Kokonsa hoitajaksi ja suostuin, vaikka en pidäkkään siitä, että linnut ovat häkeissä. Tämä harmaapapukaijani Koko on jo vanha kaveri tai siis muutaman vuoden nuorempi kuin minä, siis n. 50-vuotias. Jännittävä lintu.Aamusella kuulen “go´morgon”- ja iltasella “go´natt” -tervehdykset. Sit siinä päivänmittaan Koko livertee, vislailee bluesia ja muitakin jänniä lurituksia. Osaa jo sanoo “moro” niinku kunnon tamperelainen=minä ja huokailla kuten minä huokailen, haukkua “wow-wow” kuten koirat ja naukua kuten kissat. Kesällä Koko asuu terassin isossa häkissä uima-altaineen kaikkineen.Jänniä eläimiä linnutkin ovat!

  3. Minusta on aivan ihanaa kuulla miten joku pitää asuinympäristöstään.Sillä on niin valtava merkitys hyvinvoinnille ettei ole tosikaan.Minä en ole varmaan koskaan Vallilassa käynyt, mutta uskon sanaasi!Peiton ideasta tykkään kovin.Miten palat kiinnitetään? (voi kuinka tyhmä kysymys mutta kun en ole tuommoista tehnyt..)

  4. WeirRockStar, mikä siin kämpässä viehätti eniten? Itse olen nähnyt unessa jonkinlaisen unelmakämpän, se sijaitsi Hauhonpuiston vaiheilla :) Olettehan huomioinneet Puu-Vallilan kirpparin kesäkuun alussa, 7.6.?t. nimim. “Val Lila”

  5. Bubu, tuo kuulostaa aivan mahtavalta (naapurissa taas villiinnyttiin äsken puhumaan puhelinta). Isot kaijat ovat mielettömän hienoja ja nostan hattua jokaiselle, joka tuollaisen lemmikin hoitajaksi ryhtyy. Hauska kuulla, että Kokolla on kesäisin erityisen mukavat oltavat!Violet, tämä on jo toinen kerta, kun asun Vallilassa ja jo ensimmäisellä kerralla oli sellainen olo, että olin palannut kotiin. Tänne minä kuulun. Olen ajatellut yhdistää palat ompelemalla varmaan noista väreistä neutraaleimmalla langalla. En tiedä olisiko virkkamalla yhdistäminen itseasiassa järkevämpää, mutta uskon päätyväni ompeluun.”Val Lila”, Hauhonpuiston alue on hieno, jos tästä joutuisin lähtemään, niin Hauhontien loppupää olisi ehdottomasti listalla.:) Laitan blogiini mainosta Puu-Vallilan kirpparista vähän lähempänä ajankohtaa!

  6. A. Mustonen ja I. Ritola ottavat mielellään torkkupeiton, mikäli virkkausinto loppuu kesken. :-)Näin sut tänään ratikan ikkunasta Vallilassa, siinä omalla vanhalla nurkallani. Yritin huitoa sulle – pitivät varmaan mua sekopäänä. Saattoivat olla oikeassakin…Anu

  7. Anu, epäilen, että into tosiaan saattaa loppua kesken. Ja lankahan on sitten sataprosenttista villaa eli Hra Mustonen ja Nti Ritola varmasti pitäisivät materiaalivalinnasta.Enhän mä tietenkään mitään nähnyt, kun laukkasin eteenpäin! Mutta onneksi ratikassa saa huitoa ihan miten haluaa, kukaan ei pahemmin huomaa. Näitkö, kun kipitin niin lujaa, että balleriina lähti jalasta?:)

  8. “Val Lila”,asunnossa oli hyvi fiilis.Ikkunat jättivät syvennyksen kasveille, hengaamiselle sun muulle tärkeälle. Vaatehuoneessa oli alkuperäinen öljymaali seinissä ja hyllyissä. Se oli rapissut hiukan paikoin ja vaihteli turkoosista vaalean vihreään ( asunnon esittelijä oli todella nolona tästä mutta mielestäni se oli kaikki ihanaa ).Asunnossa oli alkuperäiset puulattiat, ne olivat paikoin notkolla ja nirisivät toisinaan. Keittiössä oli vielä alkuperäiset puuhyllyt jotka oli maalattu sinapin keltaisen ruskealla ( vauvankakka ) öljymaalilla. Sekin alkuperäinen ja hieno. Asunnon huoneiden ikkunat olivat paitsi syviä, myös suuria ja asuntoon paistoi aurinko aina ( siis silloin kun oli paistamassa ). Jos yrittäisin tätä parhauden määrää niputtaa lyhyempään muotoon, sanoisin että tunnelma oli hyvä, autenttinen ja lempeä. Asunto näytti leppoisalla tavalla oman historiansa ja siellä tuli kiireetön olo, halusi viipyä.Parhaat asunnot eivät ole täydellisiä, ne on mielenkiintoisia ja hyväksyviä. Se asunto oli ehdotonta parhautta. Ja koko Vallilan fiilis on aina ollut minun mieleeni.

  9. Hih, en nähnyt kipitystä. Seisoit silloin juuri liikennevaloissa. Kipittely on kivaa, ja itsensä nolaaminenkin on joskus oudolla tavalla hykerryttävää.A

  10. No miepä en paljon Helsingin kaupunginosia tunne mutta Vallila on ainut paikka jonka nurkilla olen vähän liikkunut ittekseni. Pojallani on kämppä Vallilassa ja asuin helmikuun lopussa viikon siellä kun olin kurssilla Tukkutorilla. Tosi hyvä säkä kun oli kävelymatkan päässä toi kurssipaikka.Poika on armeijassa niin sain lainata asuntoa, kahdestaan ei oltais mahduttukaan, on se niin pieni.Mukavan näköistä aluetta, lähinnä ne vanhat rakennukset.Kirsikka

  11. WRS, ah, tuo asunto kuulostaa niin ihanalta vanhalta asuntokannalta!A, itsensä nolaaminen on toinen nimeni!:DKirsikka, mun mielestä Vallilassa on hyvin onnistuttu yhdistämään eri vuosikymmenien rakennuskanta. Keskellä pienti ja matalaa, reunoilla iso ja korkeaa. Tämä on kylä!

  12. Tottakai omaa ihanaa kaupunginosaansa saa ja pitääkin hehkuttaa. Asuinympäristö merkitsee paljon. Oma ympäristöni pilataan enkä tiedä mitä teen. Varaa ei olisi uutta asuntoakaan epävarmassa tilanteessa ostaa.

Leave a Reply to Anonymous Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *