Maybe I’m Right

Näin muutaman päivän kokemuksella täytyy sanoa, että kyllä elo 30-vuotiaana maistuu. Viimeiset viisi päivää ovat olleet parasta pitkään aikaan: paljon tapahtumia, kohtaamisia ja keskusteluja. Tykkään ja kovasti, tällaista voisi olla jatkossakin.

Viime aikoina on tullut kuunneltua seuraavaa:

[Spotifyssä samainen]

Ihastuin alkusyksystä Pete Yornin tuotantoon kovin, vaikka se vähän aikuisrokkia* onkin. Mielenkiintoni heräsi, kun syyskuussa julkaistiin Yornin ja Scarlett Johanssonin yhteistyönä tekemä Break Up -levy. Scarlett Johansson ei ole ainoastaan hurmaavan kaunis ja hyvä näyttelijä, vaan on hänellä vielä mukavan persoonallinen lauluäänikin. Jotkut vain osaavat.

*) Porttiteorian mukaanhan seuraava askel aikuisrokin kuuntelemisesta on rivarinpätkä, farkku-volvo, jälkikasvua ja labbis (vai oliko se kultainennoutaja, whatever). Vaarallista toimintaa siis.

Continue Reading

Oman elämänsä sankaritar

On se hyvä, että tosiaan itse teen kaikki omat päätökseni: voin siis syyttää vain itseäni kun asiat menevät pieleen. Kuten esimerkiksi nyt. Miksi, oi miksi innostuin kerimään Oudon Langan

vyyhdeiltä?! Nyt yritän keksiä mitä hemmettiä tuosta oikein tulisi. EI näin. Eli langan odysseia jatkuu edelleen. Jatkoa todennäköisesti täällä blogissakin seuraa.

Kun meinaa hirttää kiinni, on hyvä, että kaapista löytyy suklaata ihan useampaakin sorttia. Blogini lukija Tampereelta oli huomannut vienon (ja huumorilla laaditun) toiveeni Villimarjatar-huivin ohjeesta (pdf) ja sain postitse kaksi levyllistä suklaata. Suurkiitos!

On muuten hyvää tuo mansikkasuklaa!

Continue Reading

Koittakaa kestää

Olen rasittava ihminen, kun aina hoen yhtä ja samaa, mutta rakastan kaupunginosaani Vallilaa niin kovasti, että paikkaa on vain pakko hehkuttaa!

Alkukesäinen Vallila on ehkä maailman hurmaavin paikka. Tunnen itseni hyvin onnekkaaksi, kun saan asua täällä. Istun tällä hetkellä kotona sängyllä ja ikkuna on apposen auki niin että pieni kotini avautuu oikeastaan terassiksi. Vaikka Mäkelänkadulle on matkaa vain voin 50 metriä, ei sieltä kuulu kuin vaimeaa huminaa. Sen sijaan naapuritalosta kuuluu voimakasta vislausta kuin paikalla olisi isompikin parvi eksoottisia lintuja: Jaco juttelee taas pitkän talven jälkeen koko naapuruston kanssa ikkunasta. Jaco osaa viheltää tunnistettavasti muutamia lauluja, Nokian tekstiviestiäänen ja polite-soittoäänen (ei Nokia-tunen, kuten olen aikaisemmin virheellisesti ilmoittanut).

Koska olen luonteeltani huolehtija, olen huolissani, että joku päivä joudun huomaamattani pois ihanasta Vallilastani ja yhtäkkiä huomaan asuvani jossain ihan muualla. Toivottavasti se päivä ei tule ikinä.

[Itseasiassa kirjoitin edeltävän tekstin jo eilen, mutta istun taas sängyllä ja nautin ihanasta alkukesästä. Ikkunaa voi mainiosti pitää auki, vaikka kello on yli yhdeksän illalla.]

Muuten jatkan keskeneräisten töiden parissa. Virkattu torkkupeitto tuli aloitettua jo viime kesänä, mutta paloista on valmiina vasta suurinpiirtein neljännes. Paloja on tällä hetkellä noin 75 kappaletta ja virkkausmotivaatio on, noh sanotaanko aika vähäinen

.

En edelleenkään tiedä tuleeko tuosta todella torkkupeitto aikuiselle ihmiselle vai ehkä siskon kissoille, mutta pidän noista värisävyistä todella paljon, niistä tulee mieleen 1920- ja 30-luvun ryijymallit.

Continue Reading

Terveisiä Kaspianmereltä ja Grönlannin jäätiköiltä

Eli olen täysin hurahtanut Scandinavian Music Groupin uuteen levyyn Palatkaa Pariisiin!

Huomaa, että elän jossain omassa todellisuudessani, koska en ollut kuullutkaan, että bändiltä on tullut uusi levy. Syynä saattaa olla se, etten kuuntele nykyään mitään musiikkia soittavia radiokanavia. Yle Puhe on kova sana. Ehkä pitäisi kuunnella välillä jotain muutakin.

Joka tapauksessa: Palatkaa Pariisiin! on parasta suomalaista musiikkia tällä hetkellä. Epäilen, että levy tulee olemaan tämän kesän soundtrack, kun Ihmissuhdekin on ilmaissut pitävänsä levystä (saikohan tämän sanoa julkisesti). Vähän hinkuan Tavastialle ensi torstain keikalle. Katsotaan jaksaako vanha.

Näin minä vihellän matkallani on hyvä, muttei paras levyn biiseistä (tehkää nyt hyvät ihmiset niitä musiikkivideoitakin!):

Continue Reading

Pilkahduksia

On harmillista, ettei hyviä fiiliksiä juuri pysty levittämään blogin kautta. Tänään on ollut erinomainen päivä. Tai itseasiassa vaikka viimeisen viikon aikana on ollut enemmän flunssapäiviä kuin terveitä, on kuitenkin yleisfiilis ollut todellatodella hyvä. Epäilen, että minusta kuuluu tasainen hyrisevä kehräys, kunhan tarpeeksi tarkasti kuuntelee.

Mitään ihmeellistä uutta ei ole tapahtunut tai tapahtumassa, kunhan nyt vain on kivaa. Tänään on ollut ihana auringonpaiste ja pääsin taas pyöräilemään, kun flunssa on hieman hellittänyt.

Tykkään.

Ehkä tämä johtuu keväästä, en tiedä. Toivon muistavani tämän tunteen ensi keväänä, niin kuin nyt muistan viime kevään ahdistuksen. Valitettavan usein onnentunne on helpommin unohdettavissa kuin negatiivinen tunneasteikko. Siitä tämä postaus.

Ja hyrinää vain lisää, että vuosi sitten maaliskuussa aloitettu kesäneule on vihdoin valmis! Parempia kuvia ja raporttia projektista tulossa, kunhan hovikuvaaja ja minä olemme valoisaan aikaan kummatkin vapaana.

Lopuksi nolon ihana (vai ihanan nolo?) Ultra Bran Villiviini:

Videosta en edes sano mitään.

Continue Reading