July 2012 – Mielitty

Kukallinen kesäleninki

Olen innostunut muutaman viime kuukauden aikana ompelusta ihan uudella tavalla ja olen tehnyt enemmänkin arkisia käyttövaatteita kuin juhlatamineita. Tämän kesän suosikkileninki ja ehkä kaunein ikinä ompelemani vaatekappale valmistui jo reilu kuukausi sitten, mutta ehdimme ikuistaa sen kuviin vasta toissapäivänä (Miehelle taas kiitos kuvista!) kävellessämme Unioninkatua Kauppatorille päin. Unioninkatu on muuten mielestäni yksi Helsingin kauneimmista kaduista. Illan ohjelmana oli Kieltolaki-aiheinen illallisristeily, joka oli ihan hauska kokemus ja hintansa väärti. Tärkeintä tietty oli, että ruoka ja seura oli hyvää!

Kaavat Crepe -leninkiin tilasin Colettelta jo viime vuoden puolella, koska olen tykästynyt kietaisuleninkeihin. Ja tässä mallissa kietaisuosa onkin takana! Lisäksi malliin kuuluu sivusaumoihin piilotetut syvät taskut. Leningin kangas on kevyttä puuvillapopliinia ja olen ostanut sen vuosia sitten (ehkä 2005?) Eurokankaan alepöydästä hintaan 3 euroa/metri. Muistan ajatelleeni kankaasta kellohametta ja nyt olikin hieman haasteellista saada kangas riittämään leninkiin, varsinkin kun halusin kohdistaa edes jotenkuten isot kukkakuviot. Kangasta sai kyllä väännellä hetken jos toisenkin (lue: muutaman tunnin), mutta onnistuin! Tässä on kaikki mitä kankaasta jäljelle jäi, aivan silppua vaan:

Crepen ohje on ihan superhelppo ja ohjeet ovat hyvin havainnolliset. En tehnyt lakanakankaista protoa, koska ajattelin, että tämä leninki saa toimia protona. Suunnitelmissani oli siis toteuttaa sama leninkimalli punapallollisesta puuvillakankaasta ja olenkin siitä saanut jo valmiiksi noin kaksi kolmasosaa. Katsotaan milloin loppuosa valmistuu.

Tein kaavat koossa 10 ja tein työn edetessä vain vähäisiä muutoksia: lisäsin 1 cm:n yläosan pituuteen vyötärölle, vähensin 1 cm:n olkapäiltä (etu- ja takakpl:n puolelta), muokkasin kädentienlinjaa suoraviivaisemmaksi (eli mielestäni kauniimmaksi) ja lisäsin helman pituuteen 5 cm. Colette-kaavat on suunniteltu hieman kurvikkaammille naisille (c-kuppi) kuin monet muut kaavat. Vaikka oma kuppikokoni on aika monta kirjainta C:stä vielä eteenpäin, leninki istuu rintavarustuksen kohdalta kauniisti ja rintalaskokset tulevat oikeisiin kohtiin. Pieni miinus on, että leninki on vähän reilu vyötäröltä, vaikken kropaltani mikään tiimalasi olekaan. Tosin sisäänottoja vyötärölle pystyisi tekemään helposti.

Pääntie ja kädentiet viimeistelin ohjeen mukaan tukikankaalla tuetuin alavaroin. Päädyin kiinnittämään kädentien alavarat vielä käsin pienin etupistoin noin 4 cm päähän kädenteiden reunasta. Eivät ainakaan alavarat lepata kädentien ulkopuolelle! En vuorittanut mekko, vaikka näin ohuen puuvillan kanssa se olisi voinut olla ihan järkevää. Jos kiinnostuit tästä leninkimallista, kannattaa katsoa vaikkapa Gertien Crepe-aiheiset postaukset. “Crepe Colette” Flickr -haulla näkee miten malli sopii erilaisille ruumiinrakenteille ja miten erilaiset kankaat toimivat mallissa.

Kangas on todellakin kevyttä ja helposti tuulen mukaan lähtevää:

Leningin erikoisuus on sen kietaisutakaosa, leikkaus tuo myös mielenkiintoa muuten yksinkertaiseen malliin:

Lopuksi hieman hiusangstia: Minua harmittaa suunnattomasti, etten osaa tehdä piikkisuoraan, päätäpitkin menevään tukkaani mitään kampauksia. Nyt olkapäille ulottuva tukka on joko vain tyhmästi auki tai sitten yksinkertaiselle ponnarille sitaistuna. Minulla on kyllä lämpörullat, mutta niillä en saa aikaiseksi kiharoita, jotka kestäisivät pidempään kuin kaksi tuntia. Tyydyn siis ihailemaan muunmuassa Ulrikan upeita kampauksia (ja meikkejä myös!).

Täydellinen kesäkombo: Pitsihuivi, rusettipusero ja taskullinen hame

Piipahdimme pari viikkoa sitten kesäloman alussa Berliinissä. Tällä kertaa viikon ainoa lankakaupparetkikohde oli Hand Made Berlin, joka on muuten muuttanut uuteen osoitteeseen. Samassa osoitteessa sijaitsee nyt laadukas kahvila ja piskuinen lankakauppa. Matkaseuran mukaan kahvilan espresso ja tuorepuristettu appelsiinimehu olivat aivan mainioita. Lankapuolella ei ole kovin montaa lankamerkkiä tai -laatua, mutta valinnanvaraa kuitenkin on. Haksahdin ylelliseen Ito Serishin -silkkilankaan, jota pitkän harkinnan jälkeen raaskin ostaa kaksi vyyhtiä huivia varten. Ostamani väri on 250 Chocolate, jota ei jostain syystä tuolla värikartassa ole. Lisäksi Chocolate ei ole ruskeaa vaan violettia, hmm…

Vaikka lanka on ihanaa ja valmis huivi on ylellisen pehmeä käyttää, oli langan neulominen raivostuttavaa: Lanka koostuu toisiinsa liisteröidyistä (kierrettä ei ole) säikeistä ja lanka halkeilee siksi todella helposti neulottaessa. Minulla olikin neuloessa koko ajan vieressä virkkuukoukku, että voin kaivella silmukoita täysiksi muutamaa kerrosta alempaa.

Huivin malli kehittyi neuloessani, aloitin muutamalla silmukalla ja muutaman kerroksen jälkeen aloitin sitten vasempaan reunaan reunapitsin. Kun ensimmäinen vyyhti oli melko lopuillaan, neuloin korkeudessa pari mallikertaa lisäämättä silmukoita työn leveyteen. Kun aloitin toisen vyyhdin, tein samoin. Sitten vähensin silmukoita samaan tapaan kuin huivin alkupuolella lisäsin.

Koska Serishin -langasta neulottu neulos oli jo valmiiksi rentoa ja “avautunutta”, en pingottanut valmista huivia, vaan vain kostutin sen suihkupullolla ja levitin huivin mittoihinsa pyyhkeiden päälle kuivumaan. Vielä tekniset tiedot: huiviin meni Ito Serishin -lankaa meni kaksi vyyhtiä eli yhteensä 80 grammaa. Käytössä oli 4 mm bambuinen pyöröpuikko sekä työn alussa ja lopussa kaksi 4 mm:n sukkapuikkoa.

Vaikka tämä huivini ei ole mitenkään kamalan yksilöllinen ja samantyyppisiä malleja on varmaan paljon, nauratti silti tämä pari päivää sitten julkaistussa Knittyssä olevat huivimalli. Ja tänään silmiini osui Pettine-huivimalli ja ihastuttava Semele. Ovat kovin suosittuja tällä hetkellä nämä sivuittain neulotut pitsireunaiset huivit.

Kuvissa on myös kaksi ompelemaani vaatekappaletta, pusero ja hame. Kumpikin oli mukana jo Berliinissä eli niitä on paljon käytetty ja mallit on hyväksi havaittu. Perhospaitaan sain kankaan Anopilta, joka oli ostanut kankaan joskus juhlapaitaa varten. Kangas on eläväpintaista ja raskasta polyesteria, joten tein puserosta mahdollisimman ilmavan. Pusero on tekokuituisesta materiaalistaan huolimatta yllättävän mukava käyttää, tosin en 30 asteen helteessä tuota päälleni kyllä laittaisi.

Paidan kaavana käytin Sorbetto-topin kaavaa koossa 10, mutta jätin siitä etulaskoksen pois, korotin kädentietä ja levensin olkaa hihaa varten. Hihan piirsin vapaalla kädellä (tosin ei ehkä olisi kannattanut) ja tein lakanakangasproton (tämä kannatti, puserokangasta oli aika hintsusti). Sovitin hihaa sitten kolmeen kertaan, ennen kuin se istui tarpeeksi hyvin. Puseron hihansuut ja pääntie on viimeistelty puserokankaasta tehdyllä vinonauhalla. Voin muuten kertoa, että Prymin vinonauhalaitteellakaan polyesterikankaasta ei saa kovin pysyvää vinonauhaa! Koristeeksi paitaan tein irroitettavan kangasrusetin. Pidän tuosta perhoskuviosta ja paidan yksinkertaisesta mallista todella paljon.

Taskuin varustetun a-linjaisen hameen kangas on eläväpintaista paksua puuvillasekoitetta ja sen ostin kesän alussa Turun Jättirätistä. Hameen kaava on Jokatyypin kaavakirja 2 -kirjasta. En oikeastaan muuttanut L-kokoista kaavaa juuri lainkaan: lisäsin alalantiolta helmaan etu- ja takakappaleen sivuihin noin 1 sentin leveyteen. Tykkään Jokatyypin kaavakirjoista ihan hurjasti, ekassa osassa on enemmän perusjuttuja, jotka helpottavan aloittelevan ompelijan työtä kummasti. Toisesta osasta on paljon hyötyä vähän kokeneemmalle ompelijalle.

Ja sitten lopuksi todellisuus hartaasti neulotusta pitsihuivista: Tällä tavoin pitsihuivit ovat useimmiten käytössä, eivät todellakaan kauniisti olkapäille levitettynä vaan rutussa moneen kertaan kaulan ympäri kiedottuina :)