Vielä muutamia tuokiokuvia viime viikonlopulta. Suomenlahden rannalla parasta on silokalliot, jotka uppoavat suoraan mereen. Ne ovat kauniita ja kuvauksellisia ympäri vuoden ja kesällä auringossa niin mukavia kävellä paljain jaloin, kun voi tuntea lämpimän kallion jalkapohjaa vasten. Se on aivan parasta lämpöhoitoa minunlaiselleni vilukissalle.
Pikkuisia fisuja näin rantavedessä (ehtivät ylemmästä kuvasta juuri karkuun, ketkut), mutta myös pöytäliinapainoja. Joku kesävieras oli ymmärtääkseni tehnyt kokonaisen parven kaloja lahjaksi. Valitettavasti en tiedä tekijän nimeä, olisi mukava antaa kunnia sille, jolle kunnia kuuluu, koska kalanmalliset pöytäliinapainot on ihan nerokas keksintö! Materiaaleiksi tuohon ei tarvitse muuta kuin veden pyöristämän kiven, puuvillalankaa ja verhonipsun. Kalojen lisäksi voisi virkata muunlaisiakin otuksia.
