Pääsiäinen tuli ja meni. Hulinaa oli mielestäni ihan liiankin kanssa, tänään olenkin vain kököttänyt kotona lukien ja vähän tehden myös koulutöitä (puheviestinnän vuoden roikkunut oppimispäiväkirja on viimeistelyä vaille valmis!).
Eilen kävimme katsomassa siipan, siipan äidin ja tämän miehen kanssa Mozartin Taikahuilu–oopperan. En ole ennen nähnyt kyseistä kappaletta, vaikka Yön kuningattaren aaria jäi mieleen Amadeus-elokuva soundtrackilta jo lapsena. Nyt livenä kuultuna aaria oli kuitenkin pettymys, laulajattarelta (eilen Sirkka Lampimäki) kun tuntui loppuvan voimat kesken. Muuten esitys oli parempi kuin uskalsin odottaa: Suomenkielinen libretto toimi, näyttelijäkaarti oli mainio (Papagenon osan esittäneen Ville Rusasen suoritus oli valloittava), lavastus ja puvustus antoivat silmäniloa. Ensimmäisen näytöksen loppupuolella lavalle marssi veikeitä metsäneläimiä, joita olisi voinut marssittaa myöhemminkin lavalle. Sen verran hurmaavia ne olivat!
Sain tänään luettua Émile Zolan Naisten aarreaitan. Olen lukenut vuosia sitten Zolan Nanan, mutta tämä kirja oli aivan muuta! Ihana kirja, jota ennen tosin kannattaa tutustua Anna Kortelaisen Päivä naisten paratiisissa -kirjaan, tavaratalojen kulttuurihistoriaan. Kortelaisen kirja antaa perspektiiviä Zolan romaanin ilmiöille ja 1800-luvun loppupuolen maailmaa ymmärtää muutenkin paremmin.
Siipalla ja minulla on ollut suunnitelmissa jo kotvan aikaa aikamatka-matkatoimiston perustaminen. Jos ajassa matkaaminen olisi mahdollista, niin haluaisin ehdottomasti vierailemaan 1800-luvun loppupuolen pariisilaiseen tavarataloon!