Tämä lista onkin lyhyt, koska melkein mitään en saanut tehtyä.
Oranssi villatakki edistyi puolitoista hihaa:
Viikonlopun paras käsityö-anti oli vieraileva kehrääjätär, joka auliisti jätti oman kauniin ja hienosti toimivan värttinänsä minulle lainaan. Sain myös oivia vinkkejä kehräämiseen. Oikeanpuoleinen on siis minun ruma värttinäni.
Neuloin kokeeksi ensimmäisestä kehräämästäni langasta koetilkun. Onpas efektilankaa!
Ajattelin myös tänään dokumentoida tekemiäni vaatteita. Seuraava kuva kertoo MIKSI tänään ei ollut vaatteiden kuvaamispäivä:
Kovin tuulista oli… Tässä kuitenkin esittelen jo vanhemmassa postauksessa mainitsemaani villakangashametta. Ensi talvena hameelle on toivottavasti käyttöä, tänä keväänä ehdin käyttää hametta vain kerran.
Lainasin äidiltä haarukkapitsin tekemistä varten haarukan, mutta en vielä ole saanut inspiraatiota. Eiköhän to projekti jää vähän tuonnemmaksi. Nyt tuntuu koulujuttujenkin loppuunsaattaminen kovin vaikealta.
Kevät on selkeästi täällä. On voinut vaihtaa pieniin kenkiin ja niillä onkin nyt ahkerasti tepasteltu ulkona. Lunta ei enää ole ja aamuyöstä herää pikkulintujen karjumiseen ja fasaanien käsittämättömän koviin kiekaisuihin. Nyt vain odottelen lempiväisiä rusakkopareja ikkunoiden alle. Ihanaa, kohta on kesä! Sitten on “vain” töitä ja pari kirjatenttiä.
7 Comments
Hieno värttinäduo. :)On muuten komija tuo hame, kelpaisi itsellenikin. Muistuttaa Isoäitini kansallispuvun hametta, joka on oranssivihreä.Karjuvat pikkulinnut… Haluan nauttia tästä mielikuvasta pitkään!
Käytin tuossa iltaisella kumpaakin värttinää ja en kauheasti käyttäytymisessä huomaa eroa. Sun on vain niin paljon kauniimpi.Hame on mukava ja lämmin, kauheaa jo nyt ajatella, että sitten syksyllä sitä käyttää (pitäisi ehkä nauttia keväästä ja kesästä ensin…).Ne pikkulinnut tosiaan karjuu. Istuu varmaankin räystäällä ja huutelee makuuhuoneeseemme päin. Olen jo harkinnut korvatulppia.;)
Hame on kivan näköinen. Tämä tyttö tallustaa huomenna katsastamaan Helsingin kevättä. Yritän uskaltautua yliopistolle hakulomaketta palauttamaan..
Blogisi on käsittämättömän inspiroiva. Tulee sellainen olo, että haluan paljon lisää vaatteita, ja kaikkien pitää olla itse tehtyjä koska kaupasta ei saa mitään niin kivaa… En siis halua täsmälleen samanlaisia vaatteita, mutta innostus tarttuu. Kiitos siitä!
Kivaa lankaa ja kauniit värttinät. Ihmetellen luin, ettei niillä ole eroa kehrätessä. Hankin ihan vertausmielessä tuon oikeanpuoleisen, mutta en ole alkuunkan vakuuttunut; sillä kehrääminen on kuin täin tervassa kierittelyä.
Kiits, kiits! Särmä, Helsingin kevät näyttää tällä hetkellä kovin harmaalta.Mari, mukavaa, jos blogini inspioi, koska omasta mielestäni en ole saanut tänne pitkään aikaan mitään hauskoja kauniita kuvia.Juuli, värttinöissä saattaa olla paljonkin eroa, olen vain niin noviisi, että kummallakin värttinällä tulee yhtä epätasaista lankaa.;) Täytyy kyllä myöntää, että Oolan värttinä pyörii nätisti kauhemmin.
Kyllä värttinäni tasapainoitus on mielestäni parempi. Ei vaapu samalla tavalla.Muista kolmio! Se on tärkein vinkki ja villaa kannattaa aina kannatella vasemmassa kädessä, pyörittää värttinää oikealla (imho). Villatupsun on hyvä levätä kämmenselän päällä ja tulla etusormen ja peukalon välistä. Niin ei sotkeudu jatkuvasti kiehtyvään lankaan.Ja kaikista tärkein on tietenkin muistaa pitää lanka jännittyneenä eikä päästä kierrettä pois silloin, kun rullaa valmiin tuloksen värttinään.-Oola da kehrääjätär (mkavaa, että edes yhdessä asiassa voi sanoa uskottavasti olevansa hyvä).