Mä jaksan jankuttaa Sorbetto top -kaavasta vaikka ikuisuuksiin. Siitä on tullut “peruskaava”, jolla on helppo tehdä kevyitä puseroita, toppeja, mekkojakin. Kevään ja kesän aikana olen tehnyt useita keveitä viskoosipuseroita, jotka ovat väljempiä leikkaukseltaan. Tietty oikea peruskaava toimisi ihan yhtä hyvin, mutta olen tuon Sorbeton hyväksi todennut ja käytän sitä.

Tämän (kyllä, vielä on kesä, kun ulkona ei tarvitse sukkiksia) kesän lempparimekko oli yksinkertainen Sorbetto-kaavaa apuna käyttäen tehty mekko. Ristin mekon Mexico-mekoksi printtikankaan meksikohenkisen kuvioinnin mukaan. Leikkasin mekon yläosan kaavan mukaan, mutta lisäsin etu- ja takakappaleeseen sivuihin 1cm:n väljyyttä. Vyötäröltä alaspäin leikkasin hameosan a-linjaiseksi. Pääntiestä tein alkuperäistä kaavaa pienemmän. Tämä mekko oli nopeasti valmis!*

Kuvat on otettu viimeistä lukuunottamatta oikeassa kesäparatiisissa eli Villingin saaressa, johon saimme tänä kesänäkin kutsun. Aurinko porotti sen verran kovasti, että kuvat ovat vähän puhkipalaneita, pahoittelen.

Mekon kangas on (yllätys, yllätys) Eurokankaan viskoosikilolaarista ja tässä projektissa pienenä murheenkryyninä oli se, että painokuvio meni reilusti vinoon lankasuorasta. En tietenkään tajunnut tuota kangasta ostaessani, vaan vasta levittäessäni kankaan leikkuupöydälle. No, ajattelin, että leikkaan kankaan kuvion mukaan ja jos sauman rupeavat kiertämään mekkoa käytettäessä, niin ainahan mekko kotivaatteesta** käy. Olen mekkoa paljon käyttänyt ja sen jo pessytkin useampaan kertaan ja suuri yllätys onkin ollut, ettei langansuuntaan vinoon leikkaaminen (vinoon lankasuorasta noin 15-20 astetta!) näytä vaikuttavan vaatekappaleeseen mitenkään.

Käyttömukavuutta mekossa lisäävät taskut, jotka leikkasin ja ompelin Colette Crepe -leningin kaavojen mukaisesti. Kangasta mekkoon meni kaksi mekon pituutta + noin 0,5 metriä vinonauhaan, hihoihin ja taskuihin. Mekon pääntien viimeistelin vinonauhalla, hihansuihin ja helmaan käänsin n.1,5+1,5cm:n saumavarat.

Koska mekko oli tosiaan a-linjainen ilman vyötärökavennuksia ja ajattelin käyttää mekkoa lähinnä vyön kanssa, lisäsin vyötärölle mekon nurjalle puolelle vinonauhasta tehdyn kuminauhakujan, johon sitten pujotin 1cm leveän kuminauhan. Näin mekosta tuli vähän muotoillumpi ja vyötäröllä oleva ylimääräinen kanssa rypyttyy kauniisti vyön alle. Lisäksi nahkainen vyö tekee mekosta asiallisemman, ettei näytä siltä, että haahuilen ympäriinsä yöpaita päällä. Vilpoinen kangas, sopiva helmapituus ja taskut tekevät mekosta super-kesämekon.

Ja bonarina: mekko toimii hyvin kaupunkiurheilussakin eli hyppynarua hypätessä!

*) Itseäni ärsyttää, kun ihmiset sanovat, että surauttivat ompelukoneella jonkun vaatekappaleen. Olen saattanut ennenkin valittaa, mutta mielestäni ompelu ei ole ikinä surauttamista, vaan keskittymistä ja tarkkuutta vaativaa, aika hidastakin toimintaa. Monimutkaisemmissa vaatteissa harsin mieluusti vaikeimmat kohdat. Mutta tämän mekon kohdalla tein poikkeuksen, tämän mekon surautin! :)

**) Kotivaatteet, nuo mukavat lökövaatteet, joissa ei todellakaan lähdetä ihmistenilmoille. Helposti löpsähtävistä trikoovaatteista tulee kotivaatteita ihan liian nopeasti ja sitten on taas kaksi täyttä korillista lökövaatteita vaatehuoneessa.