Eilinen messukäynti oli mukava huolimatta järkyttävästä ihmismäärästä, mutta mitään uutta ja erikoista en messuilta löytänyt. Ostin tosin 200 grammaa Wetterhoffin edullista silkkivillalankaa. Törmäsin messuilla myös suunnitellusti Juuliin joka lainasi minulle Trachten -ohje- ja kaavakirjan. Kiitos siitä! Silmäilin jo kirjaa ja se tuntuu perinpohjaiselta oppaalta.

Olin eilen myös pikkuveljen kanssa Ikeassa. Särmä vihjasi minulle torstaina, että lauantaina Ikeassa myydään kaikki 10 prosentin alennuksella. Päätin sitten hankkia kauan kaipaamani Markör-kirjahyllyn tekstiilialan kirjoille. Viimeisen vuoden aikana hankkimani kirjat ja lehdet eivät ole enää mahtuneet kirjahyllyyn, vaan ovat olleet epämääräisinä kasoina missä milloinkin.

Ikeassa ei ollut yllätyksekseni kauheaa tungosta, vaan varsin väljät oltavat. Kokosin eilen kirjahyllyn yksin ja olin kovin tyytyväinen, kun sain kammettua hyllyn vielä paikalleenkin itse. Minulla ei ole ikinä ollut mitään ongelmia Ikean tuotteiden kanssa, vaikka tässäkin hyllyssä oli kahdeksaa erilaista mutteria ja kiinnitysvälinettä. Vähänkö olen hyvä. Nyt sitten kummassakin kirjahyllyssä on tilaa! Minulla on vähemmän tekstiilialan kirjoja/lehtiä/tietoa kuin kuvittelinkaan. Pitäisiköhän kääntyä Amazonin puoleen?;) Tein muuten jokin aika sitten Amazonille lahjalistan, ja synttärinikin ovat tulossa. Knitting Nature -kirjaa himoitsen erityisesti. Vink,vink.;)

Uusi hylly jämerästi järjestyksessä, kaapin päällä Pietarista tuotu peltipurkkisarja:

Vanha hylly on edelleen aika täynnä ja sekava:

Dropsin alpakasta löytyy ihania uusia meleerattuja sävyjä. Uusi kellanvihreä suorastaan huusi päästä mukaan, kun olimme Särmän kanssa tarkastusretkellä Menitassa. Kolmiohuivi kiehtoisi taas (ylläri!), tosin ennen alpakkaan tarttumista ajattelin vihdoin taikoja kirkkaan kellanvihreän virolaisen langan huiviksi. Langan väri on aika ärhäkkä, mutta ihana.

Koska siippa on karussa ja ulkona huono ilma, en harkitse edes tänään ulos menemistä.

Mitä voi tehdä langanlopuista, joita on kertynyt enemmän kuin laki sallii?

Vaikkapa tällaisia Siksak-ranteenlämmittimiä!

Lähikuviakin voisi ottaa jossain vaiheessa. Väriyhdistelmien koodailu on kyllä hauskaa.

Lapaset koittavat järjestäytyä luvattomasti. Erityisesti musta lapanen käyttäytyy uhkaavasti:

Kuvassa on lapasten aihioita, jotka pitäisi vielä koristella. Eli mitään en ole taas valmiiksi asti saanut tehtyä.

Ilonaiheeksi voisin listata vapaapäivän, kauniin ilman, mahdollisuuden tehdä kaurapalloja (ainekset löytyvät kaapista) ja YLEn Assyria-sarjan.

EDIT: Oli pakko poistaa postauksen nillitysosuus, kun oma marmatus alkoi harmittaa.

Ruskea neuletakki ei ole vieläkään valmis, koska viime aikoina olen keskittynyt hyshys-projektiin:

Viime päivinä vapaa-aika on mennyt neulonnan ohessa kuunnellessa 28-osaista Viikinkien aika -kuunnelmasarjaa. Sarja on kuunneltavissa kokonaan Yle Radio 1:n internet-sivuilla. Sarja on hyvin tehty ja pari vuotta sitten sarjan tullessa radiosta minua harmitti, etten ehtinyt kuunnella kaikkia osia. Nyt olen ottanut siis kaiken irti ja kuunnellut kolmen päivän aikana 26 osaa sarjasta. Toimittaja Jorma Kallenautio ja arkkitehti Aaro Söderlund ovat tehneet myös sarjan Eurooppalaisen kulttuurin juurilla. Se on kuunteluvuorossa seuraavaksi. Kallenautio ja Söderlund toimivat mainiosti yhteen ja esittävät uusia näkökulmia historiaan. Kaikkea ei tosin kannata ottaa niin tosissaan tai kirjaimellisesti, herrat assosioivat joitakin asioita aika vapaasti.

Viikonloppu oli varsin mukava. Lauantai-iltaan kuului viinittelyä ja syöpöttelyä, sunnuntaina piipahdimme siipan kanssa Finnconissa kuuntelemassa kolme paneelikeskustelua. Paneelit käsittelivät vaihtoehtohistoriaa yleensä, teknologiaa vaihtoehtohistoriassa ja romantiikkaa scifissä. Romantiikka-paneelia kuunnellessani tajusin järkytyksekseni, että Gabaldonin kirjat voidaan laskea scifiksi aikamatkailuaspektinsa vuoksi. Termin laajuus huimaa päätä.

Paneelikeskustelujen tason vaihtelu hämmästytti. Osa keskustelijoista ei ollut mitenkään valmistautuneet aiheeseen. Minusta on kuuntelijoiden törkeää aliarvioimista, että paneelikeskustelija ensimmäiseksi ilmoittaa, että on krapulassa ja inhoaa paneeleita. Harmillista, koska aiheista olisi voinut saada hyvinkin hedelmällistä keskustelua aikaiseksi.

Paneelien välissä ehdimme käydä Valtterin kirppiksellä, josta tarttui mukaan muutama kirja ja askartelumateriaaliksi vanhoja nuotteja ja valokuvia.

Ohjeita palvelusväelle -kirjanen lähti mukaan Finnconista. Sanojemme ensiesiintymiä – ja Vanhankirkon puisto -kirjaset ostin lauantaina Hiltuselta Sofiankadulta yhteishintaan 1,5 euroa. Tänä viikonloppuna on ollut kirjahankinnoissa onni myötä.

Viikonloppuna tuli katsottua aivoja sulattava Angelika ja merirosvot -elokuva sekä Wickerman, jonka alkupuoli oli varsin viihdyttävä, mutta loppu kovin ahdistava. Wickermanin soundtrackin voisin kuitenkin ottaa, tykästyin elokuvan musiikkiin.

Neuletakki on edistynyt siihen kriittiseen kohtaan, jossa pitäisi päättää yläosan mallista. Haluaisin kovasti tehdä raglanhihat niiden helppoudun vuoksi, mutta pintaneule kärsisi siitä. Taidan joutua tekemään istutetut hihat. Tylsää. Vähän jännittää, että riittääkö lanka. Sitä kun mennyt yllättävän paljon.

Nyt taas muistan miksi yleensä fiksuna tyttönä teen hihat ensin. Olen nyt neulonut villatakin kroppaosasta noin puolet ja olen jo totaalisen kyllästynyt kuvioneuleen neulomiseen. Ahdistaa kun tietää, että hihatkin pitäisi vielä neuloa. Haluaisin nähdä jo neuletakin valmiina! Kokeilin jo nappejakin takkiin, kun takki näytti niin pieneltä. Kyllä se kuitenkin päälle mahtui.

Toinen ahdistuksen aihe on tänään ostamani sukat. Törsäsin vähän ja ostin Falken polvisukat Stockmannilta. Kotiin päästyäni tietenkin kokeilin sukkia ja huomasin toisessa reiän. Perkule! Eikö mihinkään voi enää luottaa?! Eihän Falke nyt ihan Wolfordin tasoa ole, mutta jos maksaa 12,90 euroa kauniista pitsipolvisukista, niin voisi kuvitella, ettei sukissa ole muita reikiä kuin pitsikuvioon kuuluvia. Missä se saksalainen laatu piilee?! Huomenna siis takaisin Stockmannille valittamaan.

EDIT: Heti kun oli julkaissut tämän entryn, niin rupesi naurattamaan. Minulla on asiat tällä hetkellä todella hyvin, kun mikään muu ei ahdista kuin keskeneräinen neule ja reikäinen sukka.;)

Vihdoin valmiit:

Värierot ulkona ja sisällä luonnonvalossa otetuissa kuvissa ovat todella suuret:

Enhän tuota sukkaparia vääntänytkään kuin puoli vuotta. Matka langasta sukiksi oli pitkä. Langat ovat marinoituneet laatikoissa ainakin viisi vuotta, sen jälkeen ne pääsivät värikylpyyn tammikuussa. Sukiksi ne alkoivat muotoutua helmikuussa, olivat välillä kateissakin, kun olisin halunnut neuloa ja vihdoin nyt kesän aikana olen pikkuhiljaa neuloskellut sukat valmiiksi. En ymmärrä mikä tässä on mättänyt, pidän sukkien neulomisesta, kuten myös sukkien värityksestä.

Sukkien materiaali on ikivanha Novitan Nalle ja lankaa meni 130 grammaa. Puikot olivat nro 3. Kantapää tavallinen saksalainen, kärkikavennus oma sädekavennus. Sukan suussa silmukoita on 60, teräosassa myös. Teräosa jäi ehkä hieman löysäksi, pari kolme silmukkaa kapeammat istuisivat hyvin. Toisaalta, kyllä sukat nytkin mahtuvat kävelykenkiin.

Seuraavaksi himoitsen tummanruskeita polvisukkia. Lankakin on jo valmiina, pitsineuleen malli vain puuttuu.

Kyllä sitä yksisilmäisenäkin pystyy neulomaan. Tein kaksi kokeilua edellisen postauksen puuvillaista neuletakkia varten. Itse kannatan vaihtoehtoa numero yksi, se on mielenkiintoisemman näköistä pintana.

Mallineule 1.

Mallineule 2. Itseasiassa kokeilussa on kahta erilaista mallineuletta. Noista pitäisi tehdä isommat kokeilut, että näkisi miten kuvio toimii.

Puuvillalanka on todella miellyttävä neuloa, vaikka se onkin löyhäkierteistä. En muistakaan milloin olisin viimeksi jotain puuvillasta neulonut.

Kunhan saan valmiiksi ikuisuuden kesken olleet sukat, saan aloittaa jomman kumman näistä:

Materiaalina tummanruskea italialainen merseroitu puuvilla

Materiaalina tummanruskea Kitten Mohair

Nyt tosin vaivaa silmätulehdus, jonka seurauksena tiirailen maailmaa lähinnä vasemmalla silmälläni. Isosisko käski olla neulomatta, mutta olen neulonut sukkaa, jota ei tarvitse neuloessa paljon katsella. Neulomisen sijaan tekisi tosin mieli lukea, ostin eilen Gabaldonin Tuliristi -romaanin englanniksi. Englanninkieliset pokkarit ovat muuten halpoja, melkein 1200-sivuinen The Fiery Cross maksoi Akateemisessa vain 10,90.