… Florence Welchin ääneen ja eteerisen kalpeaan ulkonäköön. Tämän sai aikaan ihana, ihana kappale What The Water Gave Me.
Olen ehkä rakastunut…
November 4th, 2011 – No comments yet.
Rusetilla! ja Rai-rai-raitaa!
October 29th, 2011 – 3 comments
Nyt ei allekirjoittaneen jalkoja enää palella kotona. Ajattelin tarjota näihin tossuihin myös ohjeen, sopivasti näin Urmaksen nimipäivän kunniaksi. Malleissa on se ero, että rusettitossut neulotaan tasona ja raitatossut osaksi tasona, osaksi suljettuna neuleena.
Rusetilla! Huovutetut rusettitossut (pdf)
Rai-rai-raitaa! Raidalliset huovutetut tossut (pdf)
Itseasiassa tossujen ohjeet on kehitelty ohjeesta, jonka muokkasin Hjertegarnin perushuopatossuohjeesta eli kyseessä on valmiin ohjeen muokkauksen muokkaus. Oikeastaan alkuperäisestä ohjeesta ei ole jäljellä muuta kuin tossun idea ja kärkikavennukset.
Materiaalina tossuissa on Hjertegarn Lima. Tykkään Lima-langasta todella paljon: se on ihan perusvillalankaa, mutta se on hyvän paksuinen, siinä on mukava kierre ja värikartta on kattava. Huovutuksen lisäksi se sopii hyvin tavalliseen neulomiseen ja minulla onkin ollut suunnitteilla jo pitkään neuletakki langasta, ongelmana lähinnä on että värivaihtoehtoja on vähän liikaakin.
Pesukonehuovutus on siitä hauskaa, että ikinä ei voi tietää mitä pesukoneesta sitten lopuksi ilmestyy. Ja pesukonehuovutus on aina vähän henkimaailman juttuja: lopputulos voi olla esimerkiksi saman langan eri väreillä hieman erilainen. Minulla rusettitossut huopuivat vähän vähemmän kuin raitatossut, vaikka pesulämpotila ja koneen täyttö oli sama.
Ei roosaa nauhaa
October 27th, 2011 – 3 comments
Yksi lempiblogeistani [varoitus: sis. myös K18 -matskua] Fuck you very much -kuvablogi linkkasi The SCAR Project -sivulle. The SCAR Project näyttää sen mitä vaaleanpunaiset Roosa nauha -kampajat eivät: Pysäyttäviä kuvia 18-35 -vuotiaista rintasyöpään sairastuneista ja sen vuoksi rintansa menettäneistä tai arpeutuneista naisista. Valokuvat ovat hyvin kauniita aiheestaan huolimatta ja niissä näkyy kauhean sairauden voittaminen ja toivo uudesta elämästä. Naiset ovat kauniita ja naisellisia,vaikka heiltä onkin poistettu jotain, mikä koetaan naisen kehon tärkeäksi osaksi. Voimaannuttavan valokuvauksen idea toiminee tässäkin projektissa.
Ja vaikka kuvia katsellessani päällimmäisinä tunteina olivat suru ja myötätunto kuvien naisten puolesta, tulin samanaikaisesti suunnattoman onnelliseksi omasta terveydestäni. Liian harvoin olen tietoisesti onnellinen ja kiitollinen toimivasta ja terveestä kropastani, vaan kitisen muutamasta liikakilosta, selluliitista ja olemattomista kolotuksista.
Tästä muistutuksesta siis kiitos, tällä mennään toivottavasti pitkään.
Aamulla kello kuusi
October 26th, 2011 – 2 comments
Eilen aamulla nauratti, kun laitoin kirkasvalolampun päälle. “Minun” puoleni keittiönpöydästä oli suloisessa ja kirjavassa sekamelskassa kuorrutettuna keskeneräisillä neuletöillä. Väriterapiaa, jonka kirkasvalolamppu (tuo yksi ihmiskunnan hienoimmista keksinnöistä) tuo oikeutetusti esille.
Menen töihin kello kahdeksaksi, mutta herään reilusti aikaisemmin. Pidän siitä, että voin rauhassa heräillä, syödä aamupalaa, puuhastella, kuunnella radio-ohjelmia tai katsoa läppäriltä juttuja. Suosittelen samaa tekniikkaa myös muille hitaille.
Markkinoille!
September 9th, 2011 – 4 comments
Huomenna ja ylihuomenna suuntaan myyjättäreksi Silmä, pisto, tikki, takki -markkinoille Tieteiden talolle Helsingin Kruununhakaan. Tiedossa on siis kiva viikonloppu!
Messuille mukaan on lähdössä käsinvärjättyjä lankoja, muunmuassa ohutta huiveihin sopivaa norjalaista villalankaa sekä unelmanpehmeitä alpakkasilkkivyyhtejä. Todistajan mukaan alpakkasilkkivyyhdit tuntuvat kuin silittäisi pehmeintä kissanturkkia, mutta kissa-allergikkona en oikein tiedä onko tämä hyvä markkinointilause vaiko ei…
Pitsitär-pinnit pitävät karkailevat hiussuortuvat kurissa. Kuvapinnien lisäksi olen tehnyt pienen erän pinnejä, jotka olen somistanut kirjotulla kankaalla. Kirjottu kangas on itse asiassa isotätini jäämistöstä löytynyt keskeneräinen pöytäliina. Pellavaisen liinan kirjonnat pääsivät uuteen käyttöön: Nyt ne koristavat korunappeja, jotka kiinnitin pinneihin.
Lisäksi minulla on mukana valikoima nappikaulureita tulevan talven kylmyyttä ja arjen harmautta vastaan. Kaulurivalikoima on nyt parhaimmillaan!
Vanhoista suosituista tuotteista: Rintarosseja minulla on tällä hetkellä valmiina vain muutama, mutta niitä on syntymässä lisää vielä tänä syksynä. Kässäpussit ja pienet pussukat myyn nyt edulliseen hintaan, niitä ei tule enää lisää. Valokuvalapasia ei tällä kertaa ole myynnissä, mutta niitä saa taas minulta myöhemmin syksyllä (ensimmäinen erä on valmis luultavammin lokakuun puolen välin tienoilla).
Käsityötarvikemarkkinoita ajatellen olen pussittanut askarteluun sopivia nappeja ja niputtanut vintagepitsejä. Nämä myyn hyvin edulliseen hintaan, pussit 2,00/kpl ja pitsit 1,00/nippu. Lisäksi otan mukaan pienen valikoiman vintagenappeja, jotka sopivat hienosti neuleisiin katseenvangitsijoiksi. Yksi iso nappi kiinnittää neuletakin kauniisti ja vintagenapit ovat kuin koruja.
Muistutuksena: suurimmalle osalle meistä myyjistä käy maksuvälineenä vain käteinen.
Markkinat ovat avoinna la 10.9. klo 10-17 ja su 11.9. klo 10-17. Sisäänpääsymaksua ei ole. Tervetuloa!
Lisää infoa tapahtuman omilla nettisivuilla.
Hampparin myssy
August 25th, 2011 – 3 comments
Näytän hampparilta tämä pipo päässä, muttei haittaa!
Koska päähineitä ei voi Suomen talven varalle olla ikinä liikaa, päädyin ensimmäiseksi itsekehrätystä langasta neulotuksi projektiksi valitsemaan myssyn. Kehräsin Two Sisters Stringworksin pehmoisen ja kauniin BFL-villan paksuksi, tarkoituksella epätasaiseksi slubilangaksi ja neuloin sitten langasta pipo ja baskerin risteytyksen. Lisäyksiä ja kavennuksia tein aika epäortodoksisesti, tällä kertaa menin pään muodon, en kaavojen mukaan.
Lanka: Itse kehräsin! Menekki: 110g/105m Puikot: 5mm pyöröpuikot Pipon malli: matkan varrella soveltaen
Tällaista se oli, Chestnuts nimeltään:
Ja tällaista siitä tuli:
Silloin kun myssy ei ole päässä, se näyttää lähinnä epäilyttävän muodottomalta:
Silmä, pisto, tikki, takki
August 24th, 2011 – No comments yet.
Seuraavanlaista tapahtumaa pukkaa eli
Tervetuloa Keittiönperäyrittäjien käsityö ja -tarvikemarkkinoille
Tapahtumapaikka on Tieteiden talo Kruununhaassa, osoite on Kirkkokatu 6, Helsinki
Tapahtuma on avoinna la-su 10. -11. 9. klo 10-17
[vapaa pääsy]
Tule tutustumaan kehräämiseen, lautanauhan tekoon, kuulemaan pitsineulonnasta, neulojan apuvälineistä ja tekemään tarvikehankintoja syksyn ja talven käsitöitä varten. Myynnissä on mm. klassisia neulelankoja, käsinvärjättyjä lankoja, käsityöpusseja ja -kasseja, silmukkamerkkejä, sukkablokkeja neuleasusteita, koruja, puikkoja ja muita tarvikkeita. Markkinahinnoin tietenkin!
Tapahtumassa esiintyvät ainakin neulesuunnittelija Mari Muinonen, lautanauhailija Laura Hämäri, Pitsit puikoille -kirjan tekijät Johanna Koski ja Kristel Nyberg ja Neulekirjan tekijä Ilona Korhonen. Markkinat on myös tapaamispaikka kädentaidoista kiinnostuneille. Ota oma neuletyösi mukaan ja tule neulomaan neulekahvilaan vaikka kumpanakin päivänä.
Mukana ovat: Handu, Helmipuikko, Hippakorut, Ihan Kiva Kauppa, Kirjava kerä, Liila, Lallukan Koru ja Kuokka, Mielitty, PAG, Peikonpoika, Pioni ja parakiitti, Puputsin puoti, Riihivilla, Simple-nukkekodit, Succaplokki
Mielityn myyntipöydästä löytyvät neulekaulurit, rintarossit, valloittavat Pitsitär-pinnit (kai huomasit kuvan postauksen alussa?), kässäpussit ja -pussukat, mutta Käsityötarvikemarkkinoiden kunniaksi myös nostalgisia käsityötarvikkeita: käsinvärjättyjä lankoja, vintage-pitsejä, nappeja ja nauhoja. Tervetuloa!
Ihan niin kuin kaikki muutkin
August 8th, 2011 – 10 comments
Naureskelin eilen aamupalalla Hesaria lukiessani. Veera Luoma-aho kirjoitti suomalaisesta sisustusmausta Sunnuntai-sivujen “Suojele minua, Mademoiselle” -jutussaan (7.8.2011, s. D3). Luoma-ahon mukaan kotien sisustukset ovat Suomessa toistensa klooneja, ainakin asuntomessuilla ja sisustuslehdissä. Sisustamisen suhteen ollaan turvallisuushakuisia, suositaan valkoista ja beigeä sekä klassikkohuonekaluja 50-luvulta, kuten Tapiovaaran Mademoiselle-tuolia. Kodeista puuttuu kuulemma persoonallisuus, asukkaidensa jättämä leima. Arvostelussa on perää, mutta samalla se on epäreilua. Luoma-ahon tutkailemien asuntomessutalojen sisustuksia kun eivät suunnittele talojen tulevat asukkaat. Luoma-aholle pitäisi varmaan lähettää muutamien suomalaisten sisustusblogien osoitteita.
Toisaalta tunnistin Luoma-ahon jutusta myös itseni. Jos olisi varaa, ottaisin Mademoiselle-tuolin keittiön ikkunasyvennykseen heti. Pidän linjakkaista klassikoista ja lisäksi Mademoiselle-tuoli on mukava istua. Mahdollisesti pidän Mademoiselle-tuolista myös siksi, että se on trendikäs. Olenhan ollut trendikäs myös halutessani valkolakatut lattiat, kivisen työtason keittiöön ja keittiön välitilaan lasin. Ehkä tämäkin kaikki on vain turvallisuushakuisuutta?
Viimeisen vuoden aikana olen joutunut omistuasunnon myötä miettimään millaisesta sisustuksesta todella tykkään ja millaisessa kodissa haluan asua. Se on ollut samaan aikaan kivaa, mutta myös hankalaa: olen joutunut tekemään sisustuksen suhteen kompromisseja ihan eri tavalla kuin ennen, koska kyse on ollut isommista ja pysyvämmistä ratkaisuista kuin vuokra-asunnoissa. Lisäksi olen tietysti saanut ja välillä myös joutunut kuuntelemaan toisen mielipiteen, kahden ihmisen kotia ei voi sisustaa yksin.
Jos Mies saisi yksin päättää olisi sisustus varmaankin paljon tummempi: nytkin makuualkovin päätyseinä on harmaa, valtava divaanisohva on melkein musta ja uuden keittiön työtaso on mustaa kiveä. Minun sisustusmakuni on vaaleampi, kevyempi ja kreisimpi, panokseni sisustukseen ovat voimakkaan väriset tai muuten vaan vähän erikoisemmat kodintekstiilit. Huolimatta omista mieltymyksistämme tämä asunto olisi muutettavissa väreiltään melko neutraaleiksi varsin lyhyessä ajassa, parissa tunnissa. Minä pidän siitä ajatuksesta, enkä koe, että asuisin persoonattomassa kodissa, vaikkei meillä räikyvän oransseja seiniä olekaan.
Siis myös meillä on väriä ”käytetty lähinnä sisustustauluissa tai koristetyynyissä *”, kuten Luoma-aho jutussaan toteaa tämän kesäisen asuntomessualueen asuntojen sisustuksista. Olen aina pitänyt valkoisesta sisustusvärinä, mutta varsinkin nyt: Pieneen ullakkoasuntoon valkoinen väri tuo valoa. Minua kyllä kiinnostaisi tietää miksi valkoinen nähtävästi edustaa persoonattomuutta ja miksi ihmeessä asukkaiden persoonallisuutta pitäisi korostaa jollain erityisillä väreillä.
Yllä olohuoneen siistimpi puoli: muhkurainen, mutta ah niin mukava ja kätevä sohva Askosta. Sohvapöytänä toimii meriruokoinen(?) arkku, jonka ostin Aholaidasta vuosia sitten (lasi teetetty sohvapöytää varten). Jalkalampun löysin muutama vuosi sitten Karhupuiston laidalla olleesta, nyt jo lopettaneesta vanhantavaran liikkeestä. Vitriini ja mustavalkoiset ovat sohvatyynyt Ikeasta. Moniväriset tyynyt ompelin vihdoin ja viimein viime viikonloppuna valkaisemattomasta pellavasta.
Tyynyjen kuvioinnin toteutin erilaisilla nauhoilla, näitä oli hauskaa sommitella omasta nauhavarastosta:
*) Sana koristetyyny on naurettava. Onko tyyny koriste, jos se on muualla kuin sängyssä petivaatteiden osana? Eivätkö tavalliset ihmiset löhöä sohvalla näiden koristetyynyjen päällä?
Prokrastinoinnin kuningatar
June 28th, 2011 – 2 comments
Minä olen tunnettu jahkailustani, pitäis sitä, pitäis tätä. No, nyt lomalla vihdoin olen saanut päivitettyä nettisivujani (tosin Mies on hoitanut koodaamisen ja silloin minä olen vaan tyytynyt ihailemaan vieressä).
Nyt Käsityöohjeet-sivulta löytyvät englanninkieliset ohjeet Nuolitanssi- ja Villimarjatar-huiveihin (Kiitos Birgit (Ravelry-linkki)!) ja saksankielinen ohje Villimarjatar -huiviin (Danke schön Anja (Ravelry-linkki)! ). Myös Kehrätär -huivin ohje löytyy nyt Käsityöohjeet-sivulta.
Vihreän takin ohje ei edelleenkään ole valmis ja ei valmistu tällä lomalla, koska takin tekemiseen liittyvät muistiinpanot ovat ns. varmassa jemmassa kaiken sekamelskan keskellä. Eiköhän tämän tosin helpota, jos ja kun keittiöremppa jossain vaiheessa valmistuu (nyt ei vaikuta kovin valoisalta, täytyy todeta).
Tältä näyttää keittiön puolella tällä hetkellä:
Onneksi on juhannuspyhät ja loma
June 26th, 2011 – 4 comments
Tämä nauratti, tosin itse söin juhannuksena kylmien nakkien sijaan villisikamakkaraa, silliä, uusia perunoita ja salaatteja oman talon sisäpihan rauhassa. Ja sohvannurkkaan käpertymisen sijaan hurjastelin uusilla työvälineillä: toukokuun alussa tilaamani IST Craftsin värttinät olivat vihdoin saapuneet lähipostiin lomamme aikana.
Oikeanpuoleinen värttinöistä on painavampi (34g) ja sen kehrä on somistettu euroopanmarjakuusella. Vasemmalla on kevyempi (27g), villi-oliivipuulla koristettu värttinä. En ole kovin kummoinen kehrääjä, aikaisemmat kehräyskokeiluni olen tehnyt Ashfordin valtavan painavalla (81g) värttinällä ja kotitekoisella cd-levy -värttinällä (37g). Ehkä siksi osaankin arvostaa Ianin valmistamien värttinöiden tasapainoa ja nopeutta. Olen sitä mieltä, että oikeanlaiset ja hyvälaatuiset työkalut motivoivat tekemiseen kummasti, ne kun vaikuttavat tottakai lopputulokseenkin. Olen esimerkiksi tajunnut vasta vanhempana, että lapsena olin kovin onnekas, kun vanhempani tukivat piirustus- ja maalausinnostustani kunnon kynin, värein, siveltimin ja paperein.
Kummallakin värttinällä olen kokeillut vasta Schoppel Wollen Fingerwolle -merinovillan kehräystä. Vaikka lopputulos epätasaista onkin ja kierrettä on vähän miten sattuu, niin onpa ainakin itse kehrättyä!
Ensimmäinen vyyhti: Schoppel Wollen Fingerwolle (100% merinovilla), vyyhti: 114m/73g, kerrattu kaksisäikeiseksi.
Toinen vyyhti: Schoppel Wollen Fingerwolle (100% merinovilla), vyyhti: 100m/52g, kerrattu kaksisäikeiseksi. Toinen säie on yksivärinen ja toisessa on beigeä ja harmaata villaa sekaisin.
Yksi vyyhti on vielä kuivumassa kehräyksen jäljiltä. Nyt kaikki kivat villat (joojoo, nurkista löytyy vielä pari nöttöstä susiruman värisiä) on kehrätty ja odotan villalähetystä rapakon takaa. Onneksi kesken on kolme paria sukkia ja muutama kauluri sekä keittiöremontti hermoiltavana, ei tässä ehkä ehdi kyllästyä. Vähän kyllä jo himottaisi päästä kokeilemaan Bluefaced Leicester, Polwarth ja Falkland -lammasrotujen villan kehräämistä, niitä kun kehutaan niin kovasti.
Lopuksi pitää vielä kehua kahta kehräystä käsittelevää kirjaa. Abby Franquemontin Respect the Spindle on kirja, jonka jokaisen värttinöistä kiinnostuneen aloittelijan pitäisi hankkia. Kirjassa on paneuduttu juuri värttinätekniikkaan, joka monissa muissa kehräyskirjoissa ohitetaan nopeasti ja ylimalkaisesti. Lisäksi tykkään Abbyn tyylistä: hänen mukaansa kun melkein kaikki on kehräyksessä oikein, jos siltä tuntuu.
Vaikka The Intentional Spinner -kirjassa keskitytään paljon rukilla kehräämiseen, on siinä myös hyviä yleisohjeita, jotka toimivat yhtä hyvin värttinällä kehräystä opettelevalle. Kirjan alkuosassa tosin keskitytään erilaisiin tekstiilikuituihin (ei pelkästään kehräys-näkökulmasta), mutta sekin on hyödyllistä tietoa kehräyksestä kiinnostuneelle.