Se toimii sittenkin!

Outolanka joutui siis toiseen väriliemeen. Tällä kertaa Kool-Aid -mehujauheista käytössä olivat Grape, Black Cherry ja Tropical Punch, sillä seurauksella, että lanka näyttää ja tuoksuu marjaisalle.

Monet tuntuvat inhoavan Kool-Aid -mehujen hajua. En minäkään niitä litkuja joisi, mutta makean karkkiselta tuoksuva lanka on kyllä mieleeni. Toisaalta rakastan myös Makuunin ovesta leijailevaa ihanan imelää irtokarkkien tuoksua….

Kool-Aideista tietoa etsiessäni muuten törmäsin Coloria-sivuston omaan blogiin, siinä riittää luettavaa. Päivi Hintsanen pitää myös Coloriasto-blogia, joka vasta mielenkiintoinen onkin!

Ei-niin-outolangasta on syntymässä huivia. Ajattelin käyttää siihen kaikki 300 grammaa, huivista tulee silloin reilun kokoinen.

Kesä on nyt täällä, ainakin hetken. Tämän päivän lämpötilat ovat olleet mannaa ainakin Helsingissä. Harmi, että loppuviikoksi on luvassa viileämpää. Vielä suurempi harmi on, että työpaikalla on niin tehokas ilmastointi, ettei siellä oikein pärjää ohuilla kesävaatteilla. Tänäänkin minulla oli pitkähihainen paita päällä ja iso huivi harteilla koko päivän. Töistä ulos astuessani oli hauskaa vähentää

vaatteita, kun oli niin mukavan lämmin. On ihanaa pyöräilläkin kun ei ole kylmä! Sopisin selvästi hyvin asumaan maahan, jossa on koko ajan 25-28 astetta lämmintä.

Tällä viikolla onnistuin tapaamaan viereisessä talossa asuvan (ja täällä blogissakin mainitun) papukaija-herran pihalla ulkoilemassa. Hän suhtautuu vieraisiin hieman epäillen, eikä juuri suostunut juttelemaan mitään.

Mutta nyt Papukaija-herra pitää esitystä kotinsa avoimesta ikkunasta. Minusta hänen ehdoton bravuurinsa on Kwai-joen silta -elokuvan tunnari.

Continue Reading

Ihana sunnuntaimainen tiistai

Kun sunnuntain jälkeen tulee maanantai ja sen jälkeen sunnuntaimainen tiistai, ei ole paljoa valittamista. Kello oli kyllä aamulla soimassa, mutta läppäsin sen kiinni ja sen seurauksena heräiltiin sitten vasta kymmenen maissa. Laiskan aamupäivän jälkeen lähdettiin pidemmälle kävelyretkelle Arabianrantaan, Vanhankaupunginlahdelle ja Toukolaan.

Vanhankaupunginlahden alue on mielestäni kauneinta Helsinkiä. Tänään myös moni muu oli päättänyt suunnata Arabianrannan kävelyreiteille ja lahden jäällä jotkut uskaliaat luistelivatkin. Itse en olisi uskaltanut, ranta kun oli vielä sula!

Vastakohtana edeltävien kuvien talvimaisemille Toukolassa sireeni puskee jo hennonvihreää silmua. Huomaa, että viime päiviin saakka talvi on aantanut odottaa itseään. Minua ei haittaisi, vaikkei lunta tulisi ollenkaan. Samaa tosin taidan hokea joka talvi. Pakkanen ei haittaa, mutta loska kyllä. Ja loskaksihan lumi Helsingissä aina muuttuu.

Sireeninsilmujen lisäksi pällistelimme Toukolassa heppoja. Pikkuiset (ovatko nuo nyt sitten hevosia vai poneja, säkä noin 100cm) eivät olleet linssiludeja, vaan pitivät enemmän kuusenhavujen pureskelusta:

Tämän isomman hevosen touhut jäivät mietityttämään. Aitauksen tukipalkki näytti maistuvan hyvältä. Osaisikohan joku hevosista tietävä kertoa, että mistä on kyse? Hampaiden harjaamisesta?

Nyt kävelyretken jälkeen on mukavaa viettää hiljaista ja hidasta koti-iltaa. Puikoilla oleva violetti alpakkainen huivi alkaa kohta olla valmis, seuraavana vuorossa on kokeilu Riihivillan uudesta paksusta langasta. Tuo indigolla värjätty lanka ei tunnu juurikaan päästävän irtoväriä, ainakaan keriessä ja nuo muutamat kerrokset neuloessa eivät kädet värjäytyneet. Langasta olisi tarkoitus neuloa kynsikkäät.

Continue Reading

Viikonloppua lyhyesti

Marille taas kiitos Blogimiitin järjestämisestä. Keskustelunaiheet olivat taas sitä samaa kuin yleensäkin, tosin tällä kertaa tissikeskusteluun osallistui myös Apina katolla. Kivaa oli, vaikka väsähdinkin jo puolen yön maissa. Alppilasta oli kuitenkin kätevää kipaista kotiin kävellen. On mukavaa päästä kaikkialle kävellen, se yksi niitä kantakaupungissa asumisen iloja, joita osaan arvostaa lähiössä asumisen jälkeen.

Tällä aasinsillalla pääsenkin kauhistelemaan rakkaan pääministerimme aivoituksia. Hänen mukaansa kun pääkaupunkiseudulla pitäisi suosia puutarhakaupunkimaista yhdyskuntarakennetta. Esikuvina olisi Nurmijärvi tai Espoo. Minusta ajatus on lähinnä pelottava. Onneksi Suomi ei kuitenkaan ole Neuvostoliitto, kukaan ei pakota minua muuttamaan. Mutta haluavatko ihmiset yleensä ottaen muuttaa lähikuntiin omakotitaloihin? Minun kolmekymppisistä tutuistani suurin osa ei. Ovatko he se poikkeus, joka vahvistaa säännön?

Oma inhoni “kaukana asumiseen” juontuu varmaan jo lapsuudesta: jo kuusivuotiaana käytin koulumatkoihin noin kaksi tuntia päivässä. Olen elämäni aikana viettänyt aivan tarpeeksi aikaa joukkoliikennevälineissä.

EDIT: asiasta lisää Kulutusjuhlassa.

Kivempaa asiaa:

Kävin tänään juhlistamassa isosiskoni syntymäpäiviä (olivatkos ne 25-vuotispäivät?) vanhempieni luona. Olen saanut uuden perheenjäsenen, vanhempani ovat ottaneet vuosien miettimisen jälkeen koiran. Ja millaisen! 12 viikkoa vanha Nalle on vilkas eurasier-pentu. Varsin hankalasti kuvattava sellainen.

Nalle tykkää ainakin ruuasta, tutuista ihmisistä, ruoholla loikoilemisesta ja telkkarin katselusta.

Continue Reading

Hurjaa menoa Kumpulan Kyläjuhlilla

Tässä pieni videopätkä viime lauantailta:

Videosta myös huomaa miksei minusta ikinä tullut juontajaa.:)

EDIT:

Useampi kommentoija on epäillyt, että siili olisi ollut vakavasti sairas. Luonnonvaraisten eläinten auttamisesta on artikkeli HESY:n sivuilla.

Continue Reading

Viime viikosta

Koska äitikin jo kyselee, miksen päivitä blogia, niin pitäähän sitä vähän päivittää jo äidin mieliksikin. Yksi syy päivittämättömyyteen on se, että nettiyhteyden sain hankittua kotiin vasta tänään ja toinen on se, etten ole viime aikoina juuri tehnyt mitään konkreettista. Paitsi jälleen kerran valokuvalapasia.

Viimeisiä opintoja olen saatellut loppuun, käynyt töissä ja harrastanut sosiaalista kanssakäymistä (mikä on varsin kivaa, jei!). Viime viikolla oli kolme tärkeää tapahtumaa, maanantaina osallistuin Villi-kissan 15-vuotispäiville, lauantaina fiilistelin Kumpulan kyläjuhlilla ja sunnuntaina puoli sukua oli katsastamassa uutta kotiani perhetupaantuliaisten muodossa.

Villi-kissi synttäreillään kovin myrtyneen näköisenä:

Mari ja Villi ovat kummatkin varsin kuvauksellisia:

Huomatkaa kädet! Ja Villin edelleen myrtynyt ilme.

Lauantaina porhalsin Kumpulan kyläjuhlille heti aamusta, koska kello kymmeneltä alkoi “kilometrikirppis”, koko Limingantien pituinen kumpulalaisten oma pihakirppis. En ollut aikaisemmin käynyt kyseisessä tapahtumassa, mutta ensi vuonna menen varmasti uudelleen, sen verran vaikuttunut tänä vuonna olin.

Tunnelma lauantaisilla Kyläjuhlilla oli leppoisa. Aurinko paistoi, liikkeelle olivat lähteneet niin teinit, pariskunnat pienine lapsineen (kantoliinakansaa oli todella paljon!), kuin koiranulkoiluttajat ja eläkeläisetkin. Kirpparilla hinnat tuntuivat todella kohtuullisilta ja kirppispöytien välissä oli aina välillä tankkauspisteitä: myynnissä oli kahvia ja asukkaiden itse tekemiä leivonnaisia. Tätä fiilistellessä oli mukavaa tuntea olevansa helsinkiläinen, vaikka Kumpulan viereisessä kaupunginosassa asunkin.

Kirpparilta löysin kauan kaipaamani Brion kangaspuut. Myyjä pyysi kangaspuista kaksi euroa, jonka mielelläni maksoin, kun setti kerran oli täydellinen laatikkoineen kaikkineen.

Toiselta kirppispöydältä löysin kuuden litran alumiinikattilan värjäyspuuhiin 50 sentillä:

Välillä piti syödä makkaraa, juoda olutta ja kuunnella Telluksen tulevaisuutta:

Ja koko päivän ja illan ihmettelin, että miten kukaan voi pitää Helsinkiä välinpitämättömänä ja inhottavana kaupunkina (kts. äitienpäivän Helsingin Sanomien mielipidekirjoitusosasto, sunnuntai 11.5.2008), kun näkymä ja tunnelma Kumpulassa oli niin iloinen, leppoisa ja vihreä.

Tässä lopussa piti olla video pikku-siilin törmäilystä, mutten saanut ladattua videota .avi-muodossa Bloggeriin tai YouTubeen.

Suosittelen ensi vuonna Kumpulan Kyläjuhlille osallistumista lämpimästi!

Illan soundtrackina on tänään toiminut L7 ja Shove. Pyydän vilpittömästi naapureilta anteeksi, mutta onpas ihan pirun hyvä biisi.

Continue Reading