Viime viikosta

Koska äitikin jo kyselee, miksen päivitä blogia, niin pitäähän sitä vähän päivittää jo äidin mieliksikin. Yksi syy päivittämättömyyteen on se, että nettiyhteyden sain hankittua kotiin vasta tänään ja toinen on se, etten ole viime aikoina juuri tehnyt mitään konkreettista. Paitsi jälleen kerran valokuvalapasia.

Viimeisiä opintoja olen saatellut loppuun, käynyt töissä ja harrastanut sosiaalista kanssakäymistä (mikä on varsin kivaa, jei!). Viime viikolla oli kolme tärkeää tapahtumaa, maanantaina osallistuin Villi-kissan 15-vuotispäiville, lauantaina fiilistelin Kumpulan kyläjuhlilla ja sunnuntaina puoli sukua oli katsastamassa uutta kotiani perhetupaantuliaisten muodossa.

Villi-kissi synttäreillään kovin myrtyneen näköisenä:

Mari ja Villi ovat kummatkin varsin kuvauksellisia:

Huomatkaa kädet! Ja Villin edelleen myrtynyt ilme.

Lauantaina porhalsin Kumpulan kyläjuhlille heti aamusta, koska kello kymmeneltä alkoi “kilometrikirppis”, koko Limingantien pituinen kumpulalaisten oma pihakirppis. En ollut aikaisemmin käynyt kyseisessä tapahtumassa, mutta ensi vuonna menen varmasti uudelleen, sen verran vaikuttunut tänä vuonna olin.

Tunnelma lauantaisilla Kyläjuhlilla oli leppoisa. Aurinko paistoi, liikkeelle olivat lähteneet niin teinit, pariskunnat pienine lapsineen (kantoliinakansaa oli todella paljon!), kuin koiranulkoiluttajat ja eläkeläisetkin. Kirpparilla hinnat tuntuivat todella kohtuullisilta ja kirppispöytien välissä oli aina välillä tankkauspisteitä: myynnissä oli kahvia ja asukkaiden itse tekemiä leivonnaisia. Tätä fiilistellessä oli mukavaa tuntea olevansa helsinkiläinen, vaikka Kumpulan viereisessä kaupunginosassa asunkin.

Kirpparilta löysin kauan kaipaamani Brion kangaspuut. Myyjä pyysi kangaspuista kaksi euroa, jonka mielelläni maksoin, kun setti kerran oli täydellinen laatikkoineen kaikkineen.

Toiselta kirppispöydältä löysin kuuden litran alumiinikattilan värjäyspuuhiin 50 sentillä:

Välillä piti syödä makkaraa, juoda olutta ja kuunnella Telluksen tulevaisuutta:

Ja koko päivän ja illan ihmettelin, että miten kukaan voi pitää Helsinkiä välinpitämättömänä ja inhottavana kaupunkina (kts. äitienpäivän Helsingin Sanomien mielipidekirjoitusosasto, sunnuntai 11.5.2008), kun näkymä ja tunnelma Kumpulassa oli niin iloinen, leppoisa ja vihreä.

Tässä lopussa piti olla video pikku-siilin törmäilystä, mutten saanut ladattua videota .avi-muodossa Bloggeriin tai YouTubeen.

Suosittelen ensi vuonna Kumpulan Kyläjuhlille osallistumista lämpimästi!

Illan soundtrackina on tänään toiminut L7 ja Shove. Pyydän vilpittömästi naapureilta anteeksi, mutta onpas ihan pirun hyvä biisi.

You may also like

666

12 Comments

  1. Olen tosi kade noista kangaspuista!Tahdoin sellaiset lapsena, mutta enhän minä ilmeisesti tajunnut niitä toivoa koskaan lahjaksi, ihailin vaan kaukaa. Ja sitten isompana siirryinkin jo isompiin kangaspuihin, joita ei kotiin mahdukaan.

  2. Mä olin myös pienenä kateellinen noista kangaspuista. Mutta nyt mulla on sitten omat ja voin alkaa kutoa vimmatusti palttinaa, kunhan loimen saan luotua. :)Oikeista kangaspuista voin vain haaveilla. Olisi kyllä kiva päästä taas kutomaan.

  3. Äiti vähän lupaili, että pääsisin kesällä kutomaan mattoja ja että otettaisiin siskon 8-vuotias tyttö mukaan opettelemaan (se voisi tehdä vaikka poppanan – sellaisella minäkin aloitin: väreinä höm raikkaat pinkki ja laventeli). Eikä tarvitsisi maksaa itse mitään! Mikä ettei. Kesä vyyhtien keskellä kuulostaa mukavalta :)

  4. Ollaan näköjään oltu samoilla kekkereillä, joten taidetaan asua kenties “naapurissa”.Marja neulenurkastaP.S.Mä en saanut toimimaan nimi/url kohtaa, joten luultavasti olen anonyyminä

  5. Annikki, kutomisurakka kuulostaa oikeasti hyvältä ja tuon ikäisinä sukulaistytöt on hyvä masinoida mukaan. Marja, itäinen kantakaupunki on hieno paikka.Satu H, kiitos!

  6. Hei,ikävä kyllä siili tarvitsi todella apua, kuten joku kommentissaan jo kirjoittikin. Tuollainen käyttäytyminen luonnonvaraisella eläimellä, jonka on yöeläin ja jonka tulisi pelätä ihmisiä, on aina huolestuttavaa enemmän kuin huvittavaa. Jos siili vielä on elossa ja maisemissa, soitathan esim. Pääkaupunkiseudun eläinsuojeluyhdistyksen numeroon 0451359726 tai katso ohjeita Siili kiikarissa -sivuilta kohdasta Tunnista siili pulassa: http://www2.eduskunta.fi/kerhot/luonto/eurosiili/tunnista.htm t. Tuula Nyström

  7. Valitettavasti tuo siiliepisodi tosiaan tapahtui jo lauantaina kymmenen aikaan illalla. Joko siili on sitten selviytynyt itsekseen, menehtynyt tai joku muu on sille soittanut apua. Paikka oli rauhallisella alueella, mutta siiliä pysähtyi kanssani katsomaan useampi ihminen, eikä kenellekään tullut mieleen kuin että siili on ehkä ärtynyt jostain. Nyt sitten tiedän miten toimia jatkossa, jos kummallisesti käyttäytyviin siileihin uudelleen törmään.

  8. Voi jestas, että joku saa jotain noinkin halvalla. Meillä on 2:det Brion-puut, ostettu kirpparilta eri aikaan, ekat 20€ ja toiset 10€. Mutta, että noin halvalla.

  9. Oli muuten mainio paikka tuo Limingankadun kilometrikirppis. Sen vuoksi piti Espoolaisen raahautua Helsinkiin asti ;)Voi siili rukkaa…

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *