Yksi museovitriineistä:
Kuten jo aikaisemmin kirjoitinkin, olimme viime sunnuntaina suvun voimin Jyväskylässä ja kävimme mm. Käsityön museossa. Käsityön museon perusnäyttelyn olin nähnyt jo aikaisemmin, mutta se oli muutamassa vuodessa jo muuttunut aika paljon. Perusnäyttely koostuu vitriineistä, joissa on esillä erilaisia käsitöitä aina saunajakkaroista Ulla Pohjolan kirjottuihin taide-esineisiin. Lisäksi näytillä on kansallispukuja, toimiihan museon yhteydessä myös Kansallispukukeskus. Kansallispukukeskuksella on huone (kooltaan ehkä noin 5 neliömetriä), jonka kaksi seinää on täynnä kansallis- ja muinaispukuja käsitteleviä mappeja. Selasin nopeasti Muolaan kansallispuvun mappia, koska ennen en ole löytänyt mitään muuta tietoa puvusta kuin kuvan. Voisin leiriytyä tuonne huoneeseen pariksi viikoksi tutkimaan eri pukujen tietoja.;)
Museon yläkerrassa oli esillä Kansanomaiset sukat -näyttely. Esillä oli, kuten näyttelyn nimestä voi päätellä, erilaisia sukkia ja sukkanauhoja. Marjo Vainion neulomat sukat ovat toisintoja 1700- ja 1800 -luvun sukista. Sukat ovat osa Suomen kansallispukuneuvoston mallipukujen kokoelmaa. Osa näyttelyn sukista oli Kyllikki Mitrosen kansanomaisten sukkien mukaan suunnittelemia. Mitrosen neulomat sukat löytyvät Sukkasillaan-kirjasta.
Olisin voinut olla pienessä sukkanäyttelyssä paljon pidempäänkin. Ohuen ohuet villaiset ja puuvillaiset sukat olivat upeaa katsottavaa. Jännät sukat, joiden kaltaisia en ollut ennen nähnyt, olivat villasta neulotut sukat, jotka oli värjätty vasta valmiina. Sukkien erikoisuus oli se, että kallista punaista väriä oli säästetty ompelemalla sukansuuhun ja jalkapohjaan tiukat esto-ompeleet ennen värjäystä. Tällöin punaista väriä ei kulunut niihin sukan osiin, jotka jäivät hameenhelman alle ja kengän sisälle piiloon. Nerokasta! Joskus olisi mukava koettaa tehdä tuollaiset ohuen ohuet villasukat.
2 Comments
Luin äskettäin Viron neuleperinteestä kertovasta kirjasta Silmkoeesemed että pätkävärjättyä lankaa tehtiin niin että vyyhti kerittiin ompelulangalla tiukasti kiinni ja värjättiin näin vaan osa vyyhdistä. Näin värjättyä lankaa kutsuttiin nimellä neolõng.
Juu, samanlaista lankaa on Suomessakin tehty sukkalangoiksi. Sitten on tietysti ikat-värjätyt langat (suomeksi flammulangat), jotka kangasta kudottaessa muodostavat kauniita geometrisia kuvioita. Värjäyksessä on käytetty erilaisia estomenetelmiä kekseliäästä jo kauan sitten.