Kuten viime postauksesta käy ilmi, niin Särmä lahjoi minua kuivatuilla malvan kukinnoilla. Arvelin itse, että kukinnoista voisi saada sinistä tai violettia väriä ja Särmä kertoikin nähneensä malvalla värjättyä lämpimän vaaleanviolettia lankaa.
Mitä minä sain sitten aikaiseksi? Ajattelin kokeilla malvavärjäykseen muihin kukkiin soveltamaani ohjetta. Ei tainnut olla hyvä idea, ei tullut violettia lankaa:
Vaaleanvihreä (!) lanka on eilen malvalla värjäämääni, tänään laitoin tummaan liemeen vielä toisen vyyhdin likoamaan. Kuvasta näkee, että värjäysliemen ja värjätyn langan väri eivät todellakaan aina vastaa toisiaan.
Prosessin kuvaus:
- Liotin aluksi kuivattuja malvan kukintoja (100g) muutaman tunnin.
- Keitin lientä (n. 5 litraa vettä) 1,5 tuntia, jonka jälkeen siivilöin sen. Liemi oli aluksi kauniin violettia, mutta muuttuu tummaksi keittoprosessin aikana.
- Laitoin märän langan (100g) viilenneeseen liemeen, nostin lämpötilaa, otin langan pois ja lisäsin liemeen alunan (20g) ja laiton langan takaisin liemeen.
- Nostin lämpötilan noin 80 asteeseen ja annoin langan olla liemessä noin tunnin.
- Lanka näytti tummanharmaanvioletilta.
- Huuhtelin ja pesin langan.
- Lanka oli muuttunut vaaleanvihreäksi.
Mitä tässä prosessissa oikein tapahtui? En tajua vielä itsekään. Tosin vihreä lanka on todella kaunista, ja se sopii yhteen pietaryrtillä ja mesiangervolla värjäämäni langan kanssa, mutta jos malvalla voi saada myös malvan sävyjä, niin soisin niitä lankoihini tarttuvan.
Mitä tästä opin? Kannattaisi ehkä kysyä kasvivärjäyksen ammattilaisilta, ennen kuin alkaa hosua omiaan. Värjäysreseptit eivät ole olemassa turhan takia. Puretusaineissa ei tosin voi olla vika, koska millään puretusaineella ei vaaleanvihreästä saa vaaleanviolettia. Mystistä.
7 Comments
Onpa tosiaan kauniin vihreä väri. Mielenkiintoista lukea näitä värjäysjuttuja. Itse olen vasta aloitellut tuon opettelua ja kaikki on vielä niin uutta ja ihmeellistä.
Omista värjäysajoistani on jo vuosikymmen ja ylikin, mutta minulla on mielikuva että punaisen ja lilan sävyt ovat melko kortilla suomen florassa. En muista nähneeni yhtään ohjetta, joissa kukinnoista irtoaisi terälehden sävyä. Värikirjon vähyys harmitti minua aikanaan koska sienistä muita värejä olisi saanut, ja ankara mykofobiani esti tyystin itiöemin värjäilyn.Oli miten oli, vihreän sävy on oikein kaunis.
Kumma juttu. Onneksi siitä tuli edes kaunista vihreää:)Minulla olisi muuten yksi kulkupelivaihtoehto lisää. Meidän perheessä pyöräillään paljon, joten voin kyllä harjoittaa sivutoimista polkupyörän vuokrausta(asemalta noin 8km, eli ihan pikkumatka;)). En minä yhtään yritä saada sinua käymään täällä, en suinkaan;D
Voi mutta kuinka ihanaa vihreää se jokatapauksessa on!
Malvasta ei ilmeisesti saa malvan väristä, joten vihreä lienee oikea lopputulosks.http://www.pfaf.org/database/plants.php?Malva+alcea“Cream, yellow and green dyes can be obtained from the plant and the seed heads”
Violetin ja purppuran sävyjä taitaa saada vain tosiaan joistain sienistä ja kokenilleista (nuo pienet söpöt etelä-amerikkalaiset koppakuoriaiset). Eipä ihme, että purppuran väriset kankaat ovat kautta aikain kuuluneet kuninkaallisille. Särmä, minä en juuri pyöräile, toisaalta 8km ei ole niin kauhea matka, edes minun rapakunnollani. Täytyy katella.;)
Mun tämän kesän pyöräilyt: 2x kouvolaan ja takaisin (n.42 kilometriä) sekä kirkolle-kuusaalle-korialle-kotiin (n.48km). Muuten en harrasta kuin työmatkapyöräilyä, ja kun työmatkakin on vaivaiset kaksi kilometriä, ei kestävyyskunnosta ole puhetakaan..Noiden kolmen matkan jälkeen eivät ole olleet jalat edes kipeät, joten etköhän sinäkin 8+8 kilometristä selviä;)Eihän sitä tarvitse henkensä kaupalla polkea;D