Tallinnassa

Edellisestä reissusta olikin melkein vuosi. Tämä reissu meni varsin rattoisasti (lue: pinna ei juuri kiristynyt). Sunnuntaiaamuna Helsingissä satoi, ja kastuimme matkatessamme satamaan, mutta Tallinnan päässä sää oli hyvä, maanantaina jopa loistava. Seuraava reportaasi on vähintään sekava, toivottavasti lukija pysyy kärryillä.

Emme tehneet matkan aikana mitään uutta ja mullistavaa, lähinnä samoilimme Vanhassa kaupungissa ja oleskelimme Tallink-hotellissa. Kävimme syömässä Turg -ravintolassa, jossa tiettyjen ruokalajien hinnat ovat edulliset, mutta palvelu toivottoman hidasta. Jos ravintolaan eksyy, kannattaa maistaa Turgin omaa makkara-annosta (hinta 89 EEK). Kävimme myös lempikahvilassamme Kehrwiederin Cafe & Chocolaterie‘ssa nauttimassa taivaallista, kaakaota, inkivääriteetä ja käsintehtyjä suklaakonvehteja. Jos Helsingissä olisi tuon tyyppinen kodikas kahvila, niin viettäisin siellä varmasti paljon aikaa. Ja saakohan inkivääriteetä Suomesta mistään? Osaisiko joku neuvoa?

Ikkunanurkkaus kahvilassamme:

Marjut kertoo kuinka miehen saa ostamaan työmatkoilta lankaa. Minä taas voin kertoa kuinka miehen saa ostaamaan mieluisia lahjoja.

1. On parasta hankkia kehityskelpoinen miesehdokas, jolla on hyvä maku.
2. Parhaiten toimii väsytystaktiikka: Muutaman päivän välein on hyvä puhua lähestyvästä syntymäpäivästä ja siitä kuinka kiva lahjoja on saada.
3. Kannattaa myös ripotella hyvin selkeitä vihjeitä siitä, millaisia lahjoja haluaisi. Omasta kokemuksestani tiedän, että hienovaraiset vihjeet ovat aivan turhia.

Siippa on oikein hyvä ostamaan lahjoja minulle. Tällä kertaa tosin sain aivan itse valita lahjan itselleni. Tallinnasta löysin pronssisormuksen, joka on kuvioitu perinteisin positiivisin voimaa antavin merkein. Ristipäinen risti, hakaristi ja haravakuvio ovat tuttuja kuvioita, mutta mikä on tuo kämmenen puolella oleva kuvio?

LANKARAPORTTI

Luuliko jo joku, etten ostanut lankaa? Tallinnasta ei voi tietenkään tulla kotiin langatta:

Lähdin maanantaina hotellista kymmeneltä langanmetsästyskierrokselle jättäen suosiolla siipan lepäilemään hotellihuoneeseen. Kävin Liann-Lõngad -kaupassa (Narva mnt 13), josta ostin kasan puuvillalankaa (22EEK/50g). Kaupassa huutelivat myös alpakat ihanissa väreissä, mutta ne jätin hyllyyn.

Liann-Lõngad:

Tämän jälkeen kipitin rautatieaseman takana olevaan “lyhyttavaraliikkeeseen” (Põhja pst 2), johon olen halunnut päästä sen jälkeen, kun näin tämän kuvareportaasin. Ikävä kyllä kaupassa ei ollut kuvien valikoimaa tällä hetkellä. Kaupassa oli kyllä hyvin eri paksuisia karstalankoja (loistavia esim. historianelävöittäjien vaatteisiin), mutta pehmeä villalanka oli lähinnä Liisua (30EEK/100g). Liisua löytyi tosin kauniissa väreissä, ostin kauniita syksynsävyisiä vyyhtejä. Koska kyseinen liike on mainion Jaama-torin vieressä, joten käväisin myös torilla. Torin vihoviimeisessä nurkassa on pieni lankaliike, jossa on yllättävän hyvä valikoima merinovillaa, karstalankaa ja jotain mohairlankoja. Tällä kertaa en ostanut paikasta mitään, mutta viime reissulla ostin.

Tallinnasta, varsinkin Viru-keskuksesta löytyi myös iiihania kenkiä. En ostanut mitään, vaikka olisi tehnyt mieli. Hintataso on varsin vaihteleva. Näiden unelma-aamutohveleiden hinta oli 1950 EEK eli noin 125 euroa.

Virosta oli tottakai pakko ostaa myös syötävää. Nyt kotona on sitten kaikenlaisia herkkuja kaapit täynnä. Muunmuassa näitä virolaisia pähkinäsuklaakeksiunelmia:

Lopuksi vielä Keskisormiblogin tilitys. Olen ihmetellyt AIVAN samaa asiaa.