EDIT 8.10. klo 13.40: Kuva ja leima
Eilen kotimatkalla ystävän häistä* mietimme siipan kanssa mitä omaisuudestamme pelastaisimme tulipalosta (tämä on taas näitä outoja ajatusleikkejä).
Olen kuitenkin jatkanut pohdintaa itsekseni. Lähinnä on kyse arvostuksista ja mielikuvista, ei niinkään minkään tavaran tarpeellisuudesta. Todellisena materialistina minun on mitään yksittäistä pelastettavaa esinettä hirveän vaikeaa miettiä, on helpompaa sanoa, että esimerkiksi pelastaisin kaikki kirjat tai ainakin “naisten oppaat” -kokoelmani. Tosin todellisuudessa tietokone olisi aika kärkipäässä pelastuslistalla tarpeellisuudessaan.
Suvussa kulkeneet tavarat, esimerkiksi kummitätini lahjoittama sormuskivi tai mummini hopeinen sormustin olisivat taas paljon arvokkaampia muistoiltaan kuin käyttöarvoltaan. Lisäksi niitä olisi mahdotonta korvata: Rahalla ei muistotavaroita takaisin saisi.
Kaunein omistamani esine
(saisikohan tästä ihan meemin aikaiseksi?) on sen sijaan helppo valita:
Kyllä, se on kermakko/maitokannu.
Tämä neuvostoliittolainen muotoilun helmi on minusta niin kaunis! Siinä kulminoituu muotoilun kauneus, kuviointi, värit ja käytännöllisyys. Ostin sen vanhantavaranliikkeestä jostain pietarilaisesta lähiöstä kolmisen vuotta sitten noin seitsemällä eurolla.
Kannun pohjassa on leima
Л (tuossa muiden kirjainten yläpuolella)
ЗФИ
ja numero 9 (tai 6). Olisi kiva tietää tuon kannun ikä, kun en oikein ole perehtynyt neuvostomuotoiluun. Kannu toimii minulla kukkien kastelukannuna ja se on koko ajan työpöydälläni, että voin sitä ihailla.
_________________________________________________
*)Oli mitä suloisimmat, onnistuneimmat ja tyylikkäimmät häät. Itku meinasi tulla monta kertaa, kun morsian ja sulhanen olivat niin onnellisen näköisiä. Onnellisuus oikein huokui heistä. Kaikkea hyvää heille ja toivottavasti häämatka pohjoiseen on onnistunut!
Pitää vielä hehkuttaa: Hääateria oli kokonaan lihavapaa ja se oli maukkainta syömääni kasvisruokaa ikinä. Jos kaikki kasvisruoka olisi yhtä hyvää, voisin jopa harkita kasvissyöjäksi ryhtymistä.:)
24 Comments
Ei siinä tilanteessa oikein osaa edes ajatella mitään mukaansa ottavansa. Nimim. Kaikki meni.Yllättynyt siitä ripeydestä mikä Isällä oli; löi ovia kiinni niin, että esim meidän lastenkammarin seinällä ollut arvokas mummini tekemä ryijy sai vain savuhaittoja, jotka vakuutuksen piikkiin saatiin pesulassa korjattua. Kyllä sitä sitten itkettiinkin onnesta kun savuavista raunioista löytyi edes jotain, minkä palo onnistui “säästämään”.Mulla palosta lähtisi ensin Samu ja Senni-pupu, sitten kone. Materialisti olen, mutta mutta kaksi tulipaloa on opettanut jo paljon asioiden tärkeydestä.
Tosi kaunis ja erikoinen kannu. Todella vaikea miettiä mitä ensin palastaisin tulipalosta, koirani varmaan. Sitten ehkä hädissäni yrittäisin jotain pientä kokoon haalia jos olisi aikaa.
Tulipalon sattuessa, hmm. Pojan täkki ja tutit varmaan ykkösenä, ja toivottavasti ehtisi ottaa ulkovaatetta mukaan.
No siis todellisuudessahan mä menisin niin paniikkiin, etten osaisi tehdä/ pelastaa yhtään mitään. Mutta tätä kautta on kätevää ajatella tavaroiden arvostusta. Oola, tuo sinun tavarajärjestyksesi on hellyyttävä. Paitsi ensimmäinen ei ole edes tavara.Savisuti, noinhan se menee, elävät tietenkin ensin. Eloton on vain materiaa.Maija, huomaa, että minulla ei ole lapsia, kun en ihan ymmärrä täkin ja tutin korvaamattomuutta. Tai ajatustasolla ymmärrän: Lapsen ei tule kärsiä.Toinen mielenkiintoinen ajatusleikki on evakkoon lähteminen: Jos sinulla olisi puoli tuntia tai tunti aikaa pakata kaikki tarpeellinen evakkoon lähtöä varten, mitä ottaisit mukaan. Saisit ottaa vain sen verran kuin jaksat kantaa.
Onneksi ei ole oikeasti tulipaloa osunut kohdalle, mutta ajatusleikkinä olen monesti miettinyt mitä pelastaisin – johtuisiko siitä, että lapsena näin usein sellaista painajaista, että herätessäni koti on tulessa.Vaikka miltä kannalta asiaa pohdin, päädyn aina siihen, että jos ihmisten pelastamisen jälkeen (mies ja neljä lasta) olisi vielä aikaa jotain kahmia mukaansa, yrittäisin varmaankin pelastaa valokuvat ja läppärin. Jos siis paniikiltani pystyisin minkäänlaiseen järjelliseen toimintaan =)
Tuttavalla oli läheltäpititilanne salaman iskettyä taloon. Mukaan oli kaivettu tärkeät asiapaperit ja rakkaimmat valokuvat.
Evakkoon lähtemistä varten olisi ehkä hitenkin helpompi miettiä mitä ottaa, tulipalon tullen menisi tosiaan varmasti paniikiin. Itse miettisin tulipalon tullen varmaan siipan lisäksi äkkiä mukaan jotain järkevää vaatetta päälle, ettei tarvisi hillua ulkosalla pelkässä yöpaidassa tms. ja käsveskan (jossa ovat kännykät ja maksuvälineet, niistä olisi apua). Tietokone olisi täälläkin varsinkin siipan tapauksessa seuraavana listalla (kaikki työtiedostot yms.) ja jos jos meillä on joskus kissoja, niin ne tietty mukaan.Evakkoon lähtiessä pakkaisin varmana rinkan suunnilleen samalla lailla kuin vaellusreissulle. Käytönnöllisiä ha lämpimiä vaatteita, hyvät kengät, majoittumisvälineitä, tulentekovehkeet, pakki, kuiva&säilykeruokaa (jota löytyy kyllä jonkin verran kaapeista.)Ja varmaan vielä esineet joilla olisi erityistä tunnearvoa, perintökalut tms.
Hauska pikku kannu! Arvelen että se on LOMONOSOV-tehtaan (pitäisi nähdä se oikea logo), ja valmistettu sodan jälkeen. Lomonosovilla on hienot nettisivut, katso sieltä niiden logo ja historiaa, niin saat asian selvitettyä. Esineen historia on kiva tietää, mutta tärkeintä on kuitenkin, että siitä tykkää.
Lomonosovista pyydetään ainaskin Huutonetissä suolaisia hintoja. Paloharjoituksissa sanotaan, ettei saa jäädä haalimaan muuta kuin takin ja ulkokengät. Olen niin panikoijaluonne, että pelastaisin varmaan vain itseni ja tietty mukulat.
Hestia, noinhan se menee, perheenjäsenten lisäksi muistot (=valokuvat) ja elämä (=läppäri).:)Kirsiär, mulla ei ole muuten mitään tietoa, missä on mun “tärkeät paperit” -kansio, pitääkin alkaa etsiä.Orange Seeds, tota evakkomatkasuunnitelmaa vaikeuttaa se, kun ei tietäisi yhtään, että mitä on tulossa. Tosiaan kaikkeen pitäisi varautua. Viime sodan aikaiset marssitaipaleet olivat jollain evakoilla ihan järkyttävän pitkiä. Ja siinä mukana kun kulki vielä lapset, lehmät ja tarvekalut… Aurora Borealis, Tuo kannu on jotenkin paljon kömpelömpi kuin hienot Lomonosov-tehtaan kullatut ja viimeistellyt tuotteet. Toisaalta, leimassa on itseassa kyrillinen L, en siksi sitä vain aluksi tajunnut. Pitänee laittaa leimasta kuva tänne. Mitä, onko tämä nyt se esine, jonka kanssa voisin mennä Antiikkia, antiikkia ohjelmaan?:)Matroskin, Lomonosovin joistain eläimistä kuulutaan pyytävän ihan törkeitä hintoja. Ei se ole hullu joka pyytää, vaan se, joka maksaa.
Miten kävi sen huivin valmistumisen! Tahtoo kuvia hääeleganssista!Marsvin
завод фарфорных изделий eli posliinitehdas
Marsvin, huivi EI valmistunut ajoissa, en jaksanut edes yrittää torstain postauksen jälkeen.Totoro, no sinäpä sen ratkaisit! Jos Neukuissa numeroitiin koulut ja vauvat sai kansalaisnumeron, niin eihän siinä ole mitään ihmeellistä, että posliinituotetehtaan nimi on Posliinituotetehdas. Nyt kiinnostaisi vielä tietää, että onko tuo “Л” merkitsevä kirjain vai vaan joku merkki. Lomonosovilla ei kai tuon tyyppistä merkintää ikinä ollut.
Jos ei lomonosov niin voisiko se L tarkoittaa Leningradskii?
Voisihan se olla ленинградский (kirjoitetaanko se muuten pienellä vai isolla, ei voi muistaa). Yritin googlettaa, muttei ainakaan löytänyt mitään mainintaa sen nimisestä tehtaasta. Tosin mistä sitä tietää, jossain vaiheessa Neukkuaikaa sellainen on voinut toimiakin.
heh.. olitkohan tuttujeni häissä espoossa, siellä kun myös tarjottiin kuulemma erittäin maukas kavismenu. maailma on (ehkä) pieni!
Luultavammin samat kemut.:)
Onpas hyödyllinen ajatusleikki tuo mitä ottaisin mukaan. Oikeassa tilanteessa auttaisi varmaan ratkaisevasti, jos olisi päässä valmiina toimintasuunnitelma. Onhan niitä semmoisiakin tulipaloja, että palomiesten kanssa ehditään pelastaa useampiakin tavaroita.En millään keksi mitään tärkeitä papereita, jotka pitäisi ottaa mukaan. Mitä sellaiset ovat, paitsi nyt tietysti käsilaukun sisältö?
ihana tuo kannu! :) itsekin esittelin vasta blogissani vanhoja esineitäni. :)
Minun täytyy taas tunnustaa… olen joskus pakannut vanhan matkalaukun täyteen muistoja ja tärkeää ihan siltä varalta, että pitäisi hädässä ottaa ja lähteä.Mutta nythän minä olen jo järkevä aikuinen, enkä tietenkään tuollaista äärimmäistä elämänhallintaa enää harrasta, en. =)Todella kaunis kannu, nyökkäilen minäkin.
Siiri, käsilaukun sisältö olisi aika kattava: Onhan siinä suurin piirtein koko elämä. Tärkeillä papereilla itse käsitän ainakin kaikenlaiset sopimukset ja todistukset: Niiden uudestaa hakeminen voi olla aika tuskaista.Satu h, itsekin pidän, nytkin katselen sitä tuossa pöydänkulmalla.Alcinoe, mulla ei oikeasti ole mitään suunnitelmia mihinkään tuollaiseen, vaikka varautumista ja esim. asioiden listaamista harrastankin. Ai niin, pitäisi kyllä luetteloida kirjahyllyn sisältö, siinä on kiinni suurin osa omaisuudestani.
Hei ihanaa että ruoka häissämme maistui! Pakko välittää kokeille terveisiä – myös tuolta joltain Anonyymiltä, joka tässä välitti kehut ruoista!Ihanaa Elina että olit mukana juhlissa, harmi etten juhlakaluna ehtinyt kunnolla juttelee vieraiden kanssa. Mutta eiköhän me nähdä, ajattelimme jopa järjestää tuparit, koska juomia jäi aika lailla yli…!Ja oli erittäin kiva tavata myös Sampsaa!Aviopari kiittää “vihreistä” lahjoista – tulevat todella tarpeeseen, mulla kun pitää olla kasseja aina jokapaikakassa varmuuden vuoksi useampia, kun muovikassit ällöttää.Kiitos! Olette mahtavia!
Ruoka maistui ja oli muutenkin tosi kivaa! Ihanat häät! Me tullaan pileisiin, jos vain kutsutaan, vaikka asuttekin siellä kaukana (tai kaukanahan mekin asutaan, mutta eri suunnassa).Mukavaa, jos häälahja oli mieluinen ja tuli käyttöön.
Minulla on kätevästi kaapissa iso muistolaatikko, missä ovat kaikki valokuvat ja paperimuodossa olevat muistot. Sen lisäksi kaapisin matkaani korurasiani ja läppärini – korurasiassa kun on minullakin kaksi isoäidin muistosormusta eikä sitä varmaan ehtisi alkaa niitä erikseen sieltä esiin kaivelemaan.Ja tuutilakanani ottaisin kanssa. Se on ollut minulla vauvasta asti, siihen minut pienenä kylvyn jälkeen käärittiin.