Avaimet järjestykseen

Muutostani tähän asuntoon alkaa olla puoli vuotta. Vasta nyt sain kellari- ja vinttikomeroiden avaimille avaimenperät tehtyä. Näissä avaimenperissä on selvät koodit: mustat raidat viittaavat maahan eli kellariin ja valkoiset taivaaseen eli vinttiin.

Eri väriset koristenauhat antavat valkaisemattomalle pellavakankaalle hauskan efektin, joka ei valitettavasti näy valokuvissa. Valkoisen nauhan kanssa sama pellavakangas näyttää nimittäin tummemmalta kuin mustan nauhan kanssa.

Innostuin myös tekemään värikkäämpiä avaimenperiä:

Neulerintamalla ei edisty tällä hetkellä juuri mikään. Mutta lankaa olen ostanut siitä huolimatta. Ylikierteistä paksua villalankaa sain 400 grammaa kirpparilta kolmella eurolla.

Koska murrettu persikansävyinen lanka on aivan minun väristäni, langasta tullee (varmaankin tosin vuodenvaihteen jälkeen) lapaset ja pipo. Vähän samaan tyyliin kuin tämä baskeri ja nämä lapaset. Noita Chile-lapasia olen muuten käyttänyt jo tänä syksynäkin, sen verran palelevaista sorttia olen!

On todella kivaa, kun välillä ihmiset lahjovat minua tavaroilla, jotka ovat kuulemma aivan minun näköisiäni tai oloisiani. Sain eilen Italiasta tuliaisiksi ihanat pelikortit, joilla en raaski varmaankaan ikinä pelata. Toisaalta en myöskään ole mikään korttihai, osaanhan pelata vain pasianssia ja seiskaa.:)

You may also like

17 Comments

  1. Pelikortit on kyllä hienot. Ei välttämättä minun tyyliset mutta kerään kaikenlaisia erikoisia pelikortteja joten kiinnittivät heti huomioni =). Avaimenperiä pitäisikin alkaa väsäämään…

  2. Kivat avaimenperät. Maa musta, taivas valkoinen, opetti kudonnanopettaja aikoinaan. Siitä oli konkreettistä hyötyä silloin kun istui kangaspuiden alla tulkitsemassa sidontaa :)

  3. Susi, en tiedä kuinka käytännölliset nuo pelikortit ovat, kun ovat niin kirjavat, mutta kivat ne kyllä ovat.Annikainen, saman opetuksen minäkin muistan.:)

  4. Niin tosiaan mistä sait idean avaimanperiin? Näyttää kovin tutuilta, olen samantyylisiä tehnyt jo ainakin viiden vuoden ajan ja niitä on myyty joitakin kappaleita. Ajattelin vaan, että onkohan tekeleitäni osunut kohdallesi?terveisin Kirsikka

  5. Anonyymi ja Kirsikka, tässä kuvassa näkyy Nasta pimun mäykky-avaimenperä, joka on ollut ideani esiäiti.Idea on niin kaukana omista avaimenperistäni, etten koe sitä suoraksi “kopioksi”.

  6. Anteeksi, en halunnut sinua mistään kopioinnista syyttää, en missään nimessä. Mutta koska olen tehnyt tyynyavaimenperiä jo aika kauan ja niitä on myytykin aika paljon ajattelin omahyväisesti, että olisit mahdollisesti vaikka minun tekemän jossain tavannut. :) Ja “tyynyhän” ei ole mikään uusi keksintö niin ei sitä kait kukaan voi varsinaisesti omaksi keksinnökseen väittääkään.Mutta on kyllä tosi ikävää kun on omasta mielestään keksinyt hyvän idean ja kehittelee ja tuottaa tuotteen ja pian huomaa, että joku on “napannut” sen törkeästi. Senkin olen kokenut.Olen joskus harkinnut blogin perustamista. Mutta sitten ajattelin, että mitä kuvia voisin sinne laittaa koska teen ja myyn pienimuotoisesti kaikenlaisia “pientuotteita” ja olen yrittänyt kehitellä omannäköiset ja uniikit tuotteet. Siis jos laittaisin kaikkien nähtäväksi ideani, niin ei ne kauan omiani olisi. Niin se vaan menee, vai mitä mieltä olet?Ystävällisin terveisin taas Kirsikka

  7. Kirsikka, en kuvitellutkaan, että syytät minua kopioinnista, enemmänkin viittasin siihen, etten kokenut tarpeelliseksi mainita Nasta Pimun -avaimenperää omien avaimenperieni esikuvana. En ole nähnyt sinun tekemiäsi avaimenperiä. Onko sattuma niin suuri, että käytät avaimenperien koristeluun polvekenauhaa ja nappeja? Keskustelua inspiroitumisesta ja kopioinnista käytiin Pot of rose tea -blogissa syyskuussa.Käsityöala on yhtä ”raaka” kuin muutkin kaupalliset alat, usein pärjää vain sillä, että kehittelee koko ajan uutta ja persoonallista. Itse olen tietoisesti ottanut sen linjan, että esittelen blogissani ideoimiani ja tekemiäni tuotteita, mutta ymmärrän todella hyvin sinunkin näkökantasi. Toisaalta, myös myyjäisissä ja messuilla monet inspiroituvat näkemistään tuotteista, eli omia tuotteitaan ei juurikaan voi suojella. Jos kyseessä ei ole erikoistekniikat ja vaikeammat materiaalit, on kopiointi todella helppoa.Ja täytyy vielä sanoa, että olen kauhean mielissäni, jos joku kertoo inspiroituneensa tekemistäni tuotteista ja tehneensä samantyyppisiä juttuja esimerkiksi lahjoiksi.

  8. Heips, kävin kattomassa Pot of rose tea-blogin keskustelua. Asiaa oli! Eihän siinä tosiaan mitään pahaa ole jos omaksi iloksi tekee mutta se, että myy omana ideanaan toisen juttuja onkin sitten toinen asia ihan kokonaan. Puhun nyt ihan omasta kokemukseta muutaman vuoden takaa. Olen ollut yhdessä “kesäpuodissa” mukana monta vuotta ja kun ekat avaimenperät tein ja laitoin myytäväksi, niin varmaan meni pari viikkoa kun naapuripuotiin tuli myyntiin kopioita ja sama kävi parin muunkin tuotteen kohdalla ja hinta tietty hieman alempi kuin mulla. Kyllä semmonen ottaa pattiin.Myönnän sen, että kun saa jonkun idean, ei oikein itsekään enää tiedä mistä se on oikeastaan alunperin lähtöisin. Siis tarkoitan sitä, että on voinut nähdä jotain mistä on tullut mieleen joku muu juttu ja siitä se etenee… voiko enää vaikeemmin selostaa… no joka tapauksessa ideoita onneksi välillä tulee ja mulla ainakin on jemmassa ideoita enemmän mitä ehdin/saan aikaiseksi toteuttaa.Sulla on laadukkaan näköistä jälkeä ja hyviä ideoita! Jatketaan hommia ja laitetaan ompelukone säksättämään.! Idearikasta jatkoa, ystävällisin terveisin taas Kirsikka

  9. Tosta kopionnista vielä vähäsen: muistan eräät myyjäiset, joissa olin mukana. Mulloli erilaisia tekstiilituotteita sekä sitomiani kirjoja ja nk. taidekansioita myytävänä.Eräs nainen osti sellasen A4:n taidekansion ja siinä samalla maksessaan heitti, et: “nyt voinkin sit ite tehdä tällasen, kun ensin puran tän osiin.”Vielä nytkin muistaessani sen tilanteen, tunnen suurta surua. Tuotteeni ovat unikaatteja, ei ole toista samanlaista, siis joka ikinen on pieni tai suuri taidetyö. Olin niin hämmästynyt etten ees ehtinyt perua sitä kauppaa.

  10. Sä olit mun unessa viime yönä, kullanvärisessä korsetissa selitit (humalassa luulisin..) mulle miten messupöytä tyhjenee ku viuh vaan kun ovet avataan, että onko mulla nyt varmasti tarpeeksi myytävää :D:D. Onkohan mulle tulossa messustressi?

  11. Kirsikka, ymmärrän hyvin, että tuollaisten kokemusten jälkeen olet varovainen. Hyvää jatkoa sinullekin! Tule moikkaamaan, jos jollain samoilla messuilla tai myyjäisissä olet myymässä.Sinilga, tuo on tosi inhottavaa, koska omiin tuotteisiin tietenkin suhtautuu tunteella. Sitä paitsi sinun sitomasi kirjat todella ovat taidetta.Susanna, heh, tuo kuulostaa AIVAN minun käytökseltäni. Tosin en ikinä ole töissä humalassa ja minulla ei ole kullaväristä korsettia.:) Täällä muuten ainakin on jo messustressi.:D

Leave a Reply

Your email address will not be published.