Kauan ja hartaasti sitä tikutin, mutta oli se vaivan arvoista: paita on ollut päällä koko viikonlopun.

Kesäisissä neuleissa on usein se ongelma, että ne ovat kuitenkin liian paksuja ja kuumia. Tässä paidassa on vähän väljemmät hihat ja pitsineulos vyötäröllä. Eipä tule kuuma (ainakaan Suomen kesässä).

Paitaprojekti kulki nimellä Tilli, koska langan väristä ja paidassa olevasta pitsikuviosta tuli minulle mieleen kruunutilli. Pitsimalli on peräisin Eevan käsityöt -lehdestä (1957 kevät), mutta muuntelin pitsimallia jonkin verran. Samaa pitsimallia käytin vielä pitsimäisemmäksi muunneltuna myös tämän vuoden alussa valmistuneessa Villimarjatar-huivissa.

Neuleen idea tuli 1930-luvun neuleista, jotka ovat minun mielestäni aivan ihania. Lisää inspiraatiosta löytyy ensimmäisestä projektipostauksesta.

Aivan täydellistä ei paidasta tullut: rintavarustukselle olisi pitänyt varata 1-1,5 senttimetriä enemmän korkeudessa varaa. Nyt pitsineulos tahtoo hieman nousta rintojen alta “empirelinjasta” ylöspäin. Pitänee vain muistaa kiskoa paitaa välillä alaspäin.:)

Neule on neulottu englantilaisen Cygnet Yarnsin “Pure Cotton Crepe” -langasta, jonka ostin Tallinnasta Karnaluks-tukusta kesällä 2007. Lanka on sataprosenttista puuvillaa ja 50 grammassa on noin 166 metriä lankaa. Lanka on hauskan kaapelikierteinen, kova ja hyvin kiiltävä. Kuitenkin neule on todella mukava ja hengittävä päällä eli luonnonkuidun ominaisuudet toimivat jälleen.

Lankaa neuleeseen meni 270 grammaa ja neuloin paidan 3 mm:n puikoilla.

Neuloin vartalo-osan hiha-aukkoihin saakka pyöröneuleena ja yhdistin etu- ja takakappaleet olkapäältä silmukoimalla saumattomasti yhteen. Tämän jälkeen viimeistelin pääntien ainaoikein-neuloksella.

Puhvihihat tuottivat hieman vaivaa: en halunnut hihoista ihan yhtä muhkeita kuin luonnoksessa. Levensin hihoja hihansuusta kellottaen. Kellotusta olisi voinut olla hieman enemmän, tällä hetkellä hihat ovat hyvin maltilliset. Puhvirypytyksen puolesta hihoista tuli sirot perhoshihat. Rypytin hihat hihapyöriön yläosasta ohuella nauhalla, joka myös tukee hihaa.

Nyt pitää sitten varmaan alkaa suunnitella seuraavaa kesäneuletta. Jos vaikka saisin sen valmiiksi kesälle 2010.

Nyt se on sitten valmis! Nimensä takki on saanut niinkin persoonallisesti kuin langan värin nimen mukaan.

Tuollainen takista sitten nyt tuli. Ei ihan niin kiva, kuin odotin, mutta neule pääsee joka tapauksessa käyttöön heti kuin ilmat lämpenevät. Jostain mystisestä syystä yleensä aina toimiva raglanhiha ei yhtäkkiä toiminutkaan tässä neuleessa. Hiha on kainalosta liian iso ja jää hieman kuprulle. Muuten olen takkiin todella tyytyväinen, tuo hihaan ihan yllättäen ja pyytämättä ilmestynyt leveys vain vähän harmittaa.

Lankaa meni kaikki mitä oli eli 450 grammaa. Aloitin neuleen pääntieltä kohti hihoja ja vartalo-osaa. Neuloin vartalo-osan niin pitkäksi kuin uskalsin ja hihoista tuli sitten sen verran pitkät mitä lankaa riitti. Ainoat ommeltavat saumat takissa ovat hihojen saumat: halusin neuloa ainaoikean neuleen ainaoikeina, enkä siksi neulonut hihoja suljettuna neuleena.

Lanka on Sublimen Soya Cotton dk:ta. Tein langasta muutama viikko sitten hihattimen. Takkia neuloessa ihastuin lankaa yhä enemmän, tosin olen viime aikoina ylipäätään alkanut tykätä puuvillasta enemmän kuin villasta. Soya Cotton on nimensä mukaisesti sekoite, puuvillaa langassa on 50%, loput on soijakuitua. Neuloin takin numero 3,5:n puikoilla saadakseni takkiin ryhtiä ja tiiviin neulepinnan, kun taas pitsihihattimeen käytin nro 4 puikkoja.

Tyytyväisin takissa olen pääntiehen. En tiedä olenko jossain nähnyt tuollaisen ja malli on jäänyt muhimaan alitajuntaan vai onko tuo aivan omaa keksintöäni. Pääntie jokatapauksessa tuo solisluut kauniisti esille.

Hihansuihin tuli pienet mansetit ja lasinapit. Tykkään noista lasinapeista ihan hulluna! Parempi kuva niistä löytyy täältä. Lasinappien takia tosin neuletta täytyy käsitellä varoen. Mutta enhän minä tietenkään

ikinä heittele vaatteita mytyiksi lattialle….

Kyllä, ulkona oli kylmä kuvattaessa. Kuvattava oli aivan kananlihalla.

Nyt kun vaan tulisi lämmin ja kesä. Voisin hyvin kuvitella takin pellavanvärisen tai valkoisen hameen seuraksi.

Kun on sohvaperuna ja ei jaksa kiinteyttää käsivarsiaan, on allit helppo piilottaa pitsineuleisella hihattimella.

Seuraavaksi sitten kai pitäisi keksiä jotain keskivartalon ongelmakohtien piilottamiseen. Empirelinjainen tunika, ehkäpä? ;)

Tykkään uudesta hihattimestani hirmuisesti. Se on kevyt, mutta kuitenkin vaate, joka peittää ja jonkin verran lämmittääkin. Kunhan tulee keväisempää ja lämpimämpää, tuota tulee varmasti paljon käytettyä hihattomien tai lyhythihaisten paitojen kanssa.

Hihattimen malli on omasta päästä, mutta samantyyppisiä malleja on esimerkiksi mainiossa Lace Style -kirjasta, jonka sain joululahjaksi tädiltäni. Olen selannut kirjaa paljon!

Lankaa kului noin 140 grammaa. Sublimen Soya Cotton dk on pehmeää ja 100% puuvillalankaa keveämmältä tuntuvaa. Puuvillaa langassa on 50%, loput on soijakuitua. 50 grammassa lankaa on 120 metriä ja käytin nro 4:n puikkoja saadakseni pinnasta pitsimäisen ja harvan. Punainen väri on yllättävä, en juuri käytä noin kirkkaita värejä. Värin nimi on kuitenkin herkullinen: pomegranate, granaattiomena.

Hihatin on neulottu toisesta hihansuusta toiseen hihansuuhun pyöräneuleena, välissä vartalo-osa on neulottu tasona. Lisäsin silmukoita kainaloa kohden, että vartalo-osasta ei tullut liian kapea.

Hihatin valmistui jo viikolla, nyt työnalla on neuletakki samasta Soya Cotton -langasta. Koska lankaa on vähän, aloitin neuletakin neulomisen pääntieltä. Katsotaan, millainen lyhythihainen napapaita tuosta syntyykään!

Sisko sai synttärilahjaksi suunnittelemani ja Fritidsgarn -langasta neulomani lapaset. Valitsin lapasten väriksi yhden siskon lempiväreistä. Petroolinsininen sopii niin mustan, ruskean kuin luumunvärisenkin kanssa.

Kuvia tulee lisää, kunhan Blogger suostuu lataamaan niitä. Nyt kuvat ovat katseltavissa Flickrissä ja Ravelryssa (vaatii kirjautumisen).