Onnellisen rouvan vihkijakku

Kuluneen vuoden kesä on ollut ihana. Ensinnäkin lämmintä oli ja lämpöä riitti. Kantakaupungin myöhäiset illat olivat kuin Välimeren rannoilla ja kerrankin ei tarvinnut tällaisen vilukissan palella. Toiseksi, otimme ja menimme naimisiin. Karkaamisesta ei ollut kyse*, vaan vihkitilaisuudessa Helsingin Maistraatissa olivat läsnä kummankin vanhemmat ja ne sisarukset, ketkä paikalle pääsivät. Ja tietysti Kriisi, jolle kiitos myös allaolevasta kuvasta.

Tuore aviopari

Alunperin olin suunnitellut, että pukeudun vihkiäisiin leninkiin ja itseneulottuun jakkuun. Takki ei kuitenkaan valmistunut ajoissa, koska en ollut osannut arvioida miten venyvä ja paukkuva pitsineulos ja joustamaton puuvillalanka yhdessä käyttäytyvät. Niinpä takin yläosasta tuli ensimmäisellä neulomiskerralla himpun verran liian pieni ja lopullinen jakku onkin huolella neulottu 1,3 kertaan. Napitkin kiinnitin kahteen kertaan… Onneksi vihkiäispäivänä oli kaunis sää, aurinko paistoi ja varjossakin oli lähes 25 astetta lämmintä, vaikka oltiin jo pitkälti elokuussa. Kyllä siis kelpasi kohotella maljoja Sinebrychoffin puistossa ihan ilman neulejakkuakin!

Suurin osa kuvista on Miehen ottamia. Pyysin vienosti häntä ottamaan takista muutaman kuvan ja lopputulos oli olohuoneeseen rakennettu pikastudio :D Lisää pikastudiokuvia ja luonnonvalossa otettuja kuvia löytyy Flickristä 2010-setistä.

Yllätin itseni (ja varmaan perheenikin) hankkimalla valkoisen** vihkipuvun: Heinäkuussa Hakaniemen basaarin ulkopuolella liehui valkaisemattomasta puuvillasta tehty mekko ja siinä kiinni 15 euron hintalappu. Pakkohan sellainen oli käydä itselle lunastamassa. Mekon kaveriksi suunnittelin sitten  luonnonvalkoisen pienen jakun ja kaivoin sitä varten varastoistani entiseltä työnantajaltani (terveisiä vaan Tuulialle Sypressiin Bockin taloon!)  joskus saamani neljä vyyhtiä Kesäpirkka -lankaa.

Halusin takista kolmekymmentäluku -henkisen ja mielestäni onnistuin ihan hyvin: takki tosiaan näyttää vanhahtavalta, tosin ehkä enemmän kansanpukuhenkiseltä vyötärömittaisena kuin 1930-luvun muotitakilta. Luulisin, että jakusta tulee ensi kesän lempitakki, jos lämpimiä säitä vaan riittää. Tämä sopii kaikkien vaaleiden kesämekkojen seuraksi, joita minulla kyllä riittää vähän liiankin kanssa. Ainoa mihin jakussa en ole tyytyväinen ovat pussittavat kyynerpäät ja hieman kieroon menevä pitsineulos (tämä ominaisuus tosin näkyy vain hihan saumassa (näkyy ylläolevassa kuvassa). Venyvä pitsineulos ja puuvilla ovat todellakin haastava yhdistelmä enkä tämä jälkeen pieneen hetkeen neulo mitään puuvillaista!

Vihkijakun tekniset tiedot:

  • Malli: Omasta päästä
  • Lanka: Pirkanmaan Kotityön Kesäpirkka, 100% puuvilla, 100 g/n. 300m
  • Langan menekki: n. 390 g
  • Puikot: 3,5 mm:n teräväkärkiset Pitsi-Addit olivat aivan ehdottomat, muuten hihojen ja vartalo-osan pitsiä olisi ollut todella piinallista neuloa.
  • Muuta: Napit on kiinnitetty silkkilangalla, koska ajattelin, että jossain vaiheessa saatan värjätä takin. Silkki värjäytyy kauniisti, olisi myös kiva kokeilla, että miten helmiäisnapit värjäytyvät tekstiiliväreillä.

*) Hieman kyllä kaivelee, että äidinäitini ja -isäni kävivät maistraatissa vihillä vuonna 1948, vieläpä ruokatunnilla kesken työpäivän. Jumankekkala, isovanhempani olivat epäsovinnaisempia kuin minä!

**) Tätä en olisi ikinä uskonut: Minä valkoisissa morsiamena, mitä tässä vielä tapahtuukaan! :)

You may also like

26 Comments

  1. No mutta! Löit ällikällä. Ihanalla ällikällä tietysti. ONNEA tuoreelle rouvalle ja aviomiehelle tietysti myös. harmi, että tällaisia postauksia saa lukea niin harvoin. Näistä tulee itsellekkin vähän sellainen onnellisen kupliva fiilis.:) Jottei jakkusi jäisi vallan sivuosaan, niin sanon, että minustakin siinä on vanhahtava tunnelma. olet onnistunut. Ja kaunis morsian olet ollut. Ei kaiken tarvitse olla aina niin epäsovinnaista. Itse marssin aikoinani vihille mustissa ja hääkuvissa näyttää jälkeenpäin, kuin olisin kokonaan väritön. Musta veti naamasta kaiken värin meikistä huolimatta.:D

  2. Upea neulejakku, ja tosi hieno yhdessä mekon kanssa, vaikkei se sitten käytössä hääpäivänä ollutkaan:). Kotistudio on tosi onnistunut. Pitänee itsekin joskus yrittää viritellä vastaavanlaista:)…

  3. Wau mikä jakku! Niinkuin muutkin tuotokset ja ne ohjeellisetkin. Mahtaakohan tähänkin syntyä ohje? :)
    Ja sytämmelliset onnittelut teille molemmalle!!!

  4. Kiitos kaikille onnitteluista ja takkikehuista :)

    Ja vielä erikseen:

    Outi, mulla on onnellisen kupliva filis koko ajan!:) Ei tarvitse olla epäsovinnaista vain epäsovinnaisuuden takia, mutta itteäni jotenkin edelleen naurattaa tuo valkoinen hääpuku, kun en ollut sellaista ikinä itselleni kaavaillut. Ei sentäs ollut hääkarkkeja tai -leikkejä, kun oli vain vihkiminen ja maljojen nosto ;)

    Kaisu, eiköhän tuota vaateyhdistelmää tule käytettyä ensi kesänäkin, jos vain tilaisuuksia tulee. Muiden häihin ei tosin tuota yhdistelmää voi oikein laittaa :D

    Eija K, tähän takkiin ei kyllä tällaisenaan tule ohjetta, sen verran itseäni häiritsee hihojen kiertyminen ja kyynärpäiden pussittaminen. Jotain saman suuntaista ohjetta saattaa olla jossain vaiheessa tulossa.

  5. Onnittelut vielä! Pidän kovasti hääpuvustasi, ja jakusta myös. (Ja hienoja kuvia sinusta myös – onpa kätevää, kun saat tuon tason kuvia ihan kotona. ;) )

    Itsekin olen yllättänyt itseni haluamalla omiin tuleviin häihini valkoisen puvun, ja yksi vaihtoehto on, että ostan sen jostain “tavallisesta” (= ei hääpuku-) liikkeestä tai kirpparilta tms. – ellen sitten saa käännytettyä ystävääni, joka osaisi, mutta ei kuulemma koskaan enää tee hääpukua. Vaikka en edes halua varsinaisesti hääpukua, joten tuo on epäreilua! (Ja olen todella katkera, etten mitenkään sovi äitini vanhaan hääpukuun vuodelta 1972 – puvun koko on noin 32…)

    Mutta se omista suunnitelmistani; piti vielä sanoa, että tuo kuva sinusta ja miehestäsi on aivan ihana. Jotenkin täynnä kesää ja valoa ja onnea, ihan näin ruudun toisellekin puolelle!

  6. Kaikille suurkiitos onnitteluista! Mukavaa, että edelleen jaksatte täällä piipahtaa, vaikka hyvin hiljaista on viime aikoina ollutkin:)

    Scaredy-Cat, en tiennyt, että olet aikeissa mennä (lähiaikoina?) naimisiin, onnea! En itse tiedä mitä olisin vihkiäisiin laittanut, jos en tuota mekkoa olisi hankkinut. Ehkä en olisi ollut valkoisissa, vaan kukka- tai pallokuviollisessa mekossa, ei voi tietää! Jos mekkoon ei törmää sattumalta, voi etsiminen olla aika hankalaa. Tietysti kannattaa selata Ebayta ja Etsyä, niistäkin voi tehdä löytöjä, jos hermo kestää sovittamatta ostamisen.

    Ja juu, tuo kuva meistä tuoreena parina on myös minusta niin ihana. Sattumanvarainen ja täynnä onnea.

Leave a Reply

Your email address will not be published.