Toistoa

Innostuin vihreästä takistani niin kovasti, että kun Liann Lõngadissa oli poistotarjouksessa  punaista Titan Woolin Sloan -tweedlankaa, nappasin kaikki jäljellä olevat kerät mukaani.

Lankaa tosiaan on vain 450 grammaa ja työtä aloittaessani (jaa mikä mallitilkku?) tajusin, että vaikka langan metrimääräksi oli ilmoitettu 50g/50m, on sen juoksevuus paljon heikompi kuin vihreä Rowanspun Aranin. Toisin sanoen, tässä ollaan taas jännän ytimessä, katson mihin lanka oikein riittää. Tuleeko takki vai lyhythihainen takki vaiko liivi.

Nappien sijaan tässä työssä ajattelin kiinnittämiseen käyttää hakasia. Hakaset ovat kierrätettyä tavaraa, purin ne pois mummini isosiskolleni tekemästä neuletakista, koska sisko halusi solkien sijaan vetoketjun.

Kävimme siis loppiaisen aikaan Miehen kanssa lomailemassa Suomenlahden eteläpuolella.  Tarttui Tallinnasta toki mukaan muutakin kuin takkilangat, Viru Keskuksen Rahva Raamat -kirjakaupasta bongasin nämä:

Meite Muhu Mustrid on häkellyttävän hieno, iso ja painava laadukkaalle paperille painettu kirja, joka käsittelee yksityiskohtaisesti Muhun saaren kansanpukua. Kirja on täynnä yksityiskohtaisia ja isoja kuvia sekä malliohjeita. Myös neulemalleja on jonkin verran, mutta mielestäni kirja on vertaansa vailla jo ihan kuvakirjana, vähän niin kuin Latvian kansallispukuja käsittelevä Latviesu Tautas Terpi. Käsityökirjoissa fiilistelykuvat ovat ihan kivoja, mutta minä lämpenen yksityiskohtaisille tekniikkakuville. Meite Muhu Mustrid -kirjassa on myös paljon tekstiä, mutta näin viroa osaamattomalle on tekstin tankkaaminen kyllä hyvin hidasta. Muhun puvut ovat kyllä koristeellisuudessa ihmeellisen kauniita!

Aino Praaklin uusin kirja Eesti sokikirjad ilma laande laiali oli  mukava löytö (maistiainen yhdestä kirjan aukeamasta, pdf), varsinkin kun ne saapassukat itselle pitäisi tehdä. Kirjan sukissa on käytetty paljon lapasten kuviomalleja, vain osassa sukkia on siis ollut esikuvina vanhat sukat. Hieman toistoa siis tulee, jos omistaa jo Aino Praaklin muita kirjoja, mutta ei ainakaan minua kyllä haittaa lainkaan. Tunnustaudun faniksi.

Continue Reading

Thaimaalaishenkinen katkiskeitto

Tämä keitto on noussut viimeisen puolen vuoden aikana suosikkiruokieni kärkeen. Se on kevyttä, hyvää ja mausteista, nopea valmistaa ja tuoretta korianteria lukuunottamatta ainekset löytyvät yleensä keittiöstämme. Koska hehkuttelen katkiskeittoa tasaisin välein Facebook-statuksissani, laitetaan ohje nyt siis sitten tännekin. Keittoa kannattaa valmistaa sen verran kuin sitä kerralla syödään, toisin kuin monet muut keitot, katkarapukeitto ei maistu paremmalta seuraavana päivänä.

Thaimaalaishenkinen katkarapukeitto

  • noin 1,5 litraa vettä
  • 1 kanaliemikuutio
  • peukalon kokoinen pala tuoretta inkivääriä suikaleina
  • pala purjoa suikaleina
  • 2 sitruunaruohoa suikaleina
  • 2 rkl thaimaalaista kalakastiketta (jos tykkää vähäsuolaisemmasta, silloin vain 1 rkl)
  • iso kourallinen riisinuudeleita (pätki paloiksi, mukavampi syödä)
  • 1 punainen chili (tai maun mukaan enemmänkin, yhdellä chilillä tulee mietoa), poista siemenet ja paloittele
  • puolikkaan limen mehu
  • iso kourallinen kiinankaalia (n. 1/3 kerää) suikaleina
  • 1 pussi (180g) keskikokoisia pakastekatkarapuja (sulata ennen keittoon lisäämistä)
  • 1/2 ruukku tuoretta korianteria silputtuna

Mitat ovat noin-mittoja, koska en mittaile itse. Aineksia laitetaan siis sopivasti  ja oman maun mukaan. Lisää liemikuutio, inkivääri, purjo, sitruunaruoho ja kalakastike kiehuvaan veteen ja anna porista noin 10 minuuttia. Sillä aikaa valmistele loput ainekset. Lisää nuudelit ja chili, anna kiehua minuutti ja sitten lisää loput: limemehu, kiinankaali ja katkaravut. Anna kiehua vielä minuutti pari, mutta ei pidempään, ettei kiinankaali lässähdä ja katkaravut muutu kumisiksi. Tälle keitolle ei hauduttaminen sovi! Tarjoile kulhoista ja ripottele annoksen päälle korianterisilppua.

Katkiskeiton ansiosta olen ihastunut niinkin arkiseen kasvikseen kuin kiinankaaliin, kypsennettynä se on mitä mainioin vihannes. Tätä ohjetta voi muuttaa esimerkiksi jättämällä riisinuudelit pois tai vaihtamalla kiinankaalin tai katkaravut sieniin. Mausteisiin ei kannata kajota: jos jättää yhdenkään tärkeistä mausteista (inkivääri, kalakastike, sitruunaruoho, chili, korianteri) pois, ei makukokonaisuus ole mielestäni yhtään niin onnistunut.

Continue Reading

Hiukset kuriin

Tein pienenä välityönä hiuspannan, jolla saa hiukset kuriin vaikkapa naamanpesun ajaksi:

Malli on oma ja sain idea siihen vihreän neuletakin taskua neuloessani. Taskun reunahan on ensiksi neulottu pitkittäin ja sitten kapean kaistaleen pitkästä sivusta poimin taskupussin silmukat. Olen yhä kiinnostuneempi paksuista neulepinnoista, joissa on rakennetta enemmän kuin yksi taso. Nostetuilla ja ristiävillä silmukoilla saa jänniä paksuja pintoja aikaseksi ja lisäksi neuloksesta tulee tiiviimpää ja vähemmän joustavaa.

Lankana hiuspannassa käytin Italiasta vuonna 2006 ostamaani Sesia Windsurf-lankaa (lanka Ravelryssa). Lanka on hieman meleerattua, sataprosenttista merseroitua puuvillaa, 50g/100m ja pantaan lankaa meni noin 20 grammaa. Puikot olivat 3 mm:n bambusukkapuikot, mutta ohuemmatkin ne olisivat voineet olla, jotta neulos tosiaan pitäisi hyvin muotonsa. Panta on säädettävä ja siinä on kolme napinreikää ja neljä nappia.

Continue Reading

Sivarisukkia ja ihana Emiliana

Vuodenvaihteessa päättyi Villasukat tuntemattomalle siviilipalvelusmiehelle -kampanja. Tähän mennessä yhden naisen järjestämä kampanja on kerännyt melkein 240 paria sukkia ja sen lisäksi joukon muita asusteita, hienoa! Äitini kanssa kannoimme myös kortemme kekoon. Tosin enemmän äitini ansiosta kuin minun. Itse sain neulottua yhdet sukat, noin kokoa 42.

Äitini taasen ahkeroi sukkia enemmänkin! Sukat ovat kokoa 45-47. Tykkään ihan hulluna noiden sinisten sukkien (kaksi oikeanpuoleista paria) raidoituksen värityksestä ja sommittelusta, itse en keksisi ikinä mitään noin kreisiä. Pitäisikin ottaa tehtäväksi päästä irti sommittelun ennalta-arvattavuudesta ja tylsyydestä, harmonian ja tasapainon ainaisesta tavoittelusta sommittelussa ja antaa mennä vaan!

En tiedä mitä äitini neuloo seuraavaksi, mutta minun pitäisi neuloa itselleni ihan perusvillasukat talvisaappaiden kanssa pidettäviksi. Ei kyllä kiinnostaisi, ehkä niihin pitää keksiä jotain kikkailua.

Viime päivinä olen vähän myöhäisherännäisenä kuunnellut Emiliana Torrinin parin vuoden takaista Me and Armini -levyä. Birds kappale on minun mielestäni ihan superkaunis:

Samainen kappale Spotifyssa.

Continue Reading

Vihreä takki

Vihreä takki oli tekeillä aina alkusyksystä saakka. Halusin saada sen valmiiksi pakkasille ja nythän näyttää siltä, että kylmät ilmat vain jatkuvat. Hyvä, koska olen takkiin todella tykästynyt. Ensinnäkin on väri. Intensiivinen vihreä, jossa lähempää katsoessa on keltaisia, vihreitä ja oransseja pilkkuja. Sitten on lanka, jonka struktuuri on paksua, ilmavaa ja haurasta, mutta neulottuna tiiviinä pintana todella jämäkkää. Mallikin on onnistunut ja oikein kotoisa.

Lanka on Rowanspun Arania (Ravelry-linkki) , jonka tilasin Cucumber Patchista jo viidettä vuotta sitten. Langan valmistus on valitettavasti lopetettu vuosia sitten. Takkiin lankaa upposi noin 600 grammaa eli en käyttänyt kaikkea 700 grammaa. Jossain vaiheessa tämä takki saattaa saada vyön tai sitten ei. Neuloin suositusta pienemmillä, 4,5 numeron puikoilla, että pinnasta tuli jämäkämpi ja neuleesta “takkimaisempi”. Höyrytys rentoutti neulepintaa ihmeellisesti ja teki mukavan huopamaisen.

Takin malli on omasta päästä. Yläosan pidennetyin silmukoin tehtyyn pintaneulekuvioon otin mallia jostain mallikirjasta/lehdestä, mutta koska takki on ollut tekeillä niin monta kuukautta, en kuollaksenikaan muista mistä malli on peräisin. Pitäisi aina kirjoittaa tällaiset muistiin.

Neuloin takin ylhäältä alaspäin: ensin kaarrokkeen, sitten hihat, sitten vartalo-osan. Viimeiseksi neuloin päätien, että sain sen reunan samannäköiseksi kuin hihansuut ja takin helman. Sitten neuloin vielä erikseen taskun ja lisäsin sen ompelemalla. Tasku on enemmän käytännöllisyyden kuin tyylin sanelema: hameissa ei usein ole taskuja ja johonkin nenäliina ja satunnaisesti myös puhelin on saatava laitettua.


Viime viikolla kävi hyvä tuuri: neuletakki oli juuri valmistumassa ja sitten sattumalta löysin kirpparilta kuvissa päälläni olevan tweed-hameen hintaan 4,50 euroa. Olinkin jo pähkäillyt, että minkä hameen kanssa vihreä ihanuus parhaiten sopii. Nyt on sitten asukokonaisuus lopputalveksi ja vaikka loppuelämäksi. Ehkä alankin tweed-rouvaksi!

Napit ovat kookospähkinän kuorta ja ne sopivat takkiin täydellisesti. Samaisia kookosnappeja muuten tuli pieni valikoima Helsingin Lankamaailmaan viime viikolla eli vinkvink, jos kiinnostaa.

Lisää kuvia vihreästä takista löytyy Flickristä 2011 -kansiosta. Yksityiskohtakuvat olen ottanut itse, muista kuvista suurkiitos Miehelleni.

Continue Reading