Nyt on luvassa pitkää ja polveilevaa tekstiä ompelemisesta. Pitsiunelmia -blogissa pohdittiin, että mikä olisi viherpeukalon ompeluun liittyvä vastine. En osaa sanoa, mutta siinä missä moni odottaa pääsevänsä myllertämään pihaa lumien sulattua ja ilmojen hieman lämmittyä, minä odotin viikko sitten pitkää viikonloppua ompelusten parissa. Mies lähti moottoripyöräilemään ja minä ompelukoneeni pariin. Kaikista mukavinta on ommella ilman deadlineja, ihan omaksi huviksi.
Tulevien projektien kankaita ja nauhoja. On varmaankin helppo uskoa, että minulla on jonkinasteinen pallokuvioaddiktio:
En ole ommellut mitään isompaan pariin kolmeen vuoteen ja nyt olen parin viikon aikana ommellut kaksi hametta ja kesätopin. Suunnitelmissa on vielä ainakin kolme mekkoa ja kaksi paitaa. Tekeminen ja kangas ei ainakaan lopu ihan heti. Olen myös hieman huolestunut, että tarkistaessani kotona ompelulanka- ja vetoketjuvarastojani, löysin sopivat ompelulangat ja piilovetoketjut kaikkiin suunnittelemiini projekteihin. Varastot saattavat olla vähän liiankin kattavat.
Olen hyvin hidas ompelija: kahdessa vapaapäivässä sain valmiiksi kaksi hametta, vaikka tein töitä melkein koko ajan. Minä en “surauta” mitään nopeasti ja vaikeimmat kohdat harsin, koska en pidä purkamisesta. Inhoan edelleen piilovetoketjujen ompelua, vaikka olen harjoitellut sitä aika paljon. Käsityönopettajakoulutuksen omaava ei varmaankaan saisi sanoa näin!
Kun olin lukioikäinen, kävin paljon ompelija-mummini luona ompelemassa. Hän ei varmaan hennonnut kieltää, vaikka tiesi joutuvansa auttamaan minua paljon. Jäkikäteen minua on kyllä nolottanut, kun olen tajunnut, että miten paljon häntä vaivasinkaan! Ei minulla mitään kaavoja ollut, mummi kaavoitti parin ikivanhan peruskaavan avulla. Kun mummi kuoli minun ollessani 20-vuotias, tajusin, etten ollut tosiaan ikinä ommellut vetoketjua vaatteeseen: mummini aina sanoi, että hän ompelee vetoketjun nyt, katsotaan sitä vetoketjun ompelua joskus myöhemmin. Sitä päivää ei ehtinyt ikinä sitten tulla, ihmiset taitavat olla sitkuttelijoita luonnoltaan. Onneksi sittemmin opin ompelemaan vetoketjun ihan itsekseni.
Mummilta ei paljoa kartanoita henkisen perinnön lisäksi jäänyt, mutta minä sain osan hänen ompelutarvikkeistaan, kuten yllä olevan sormustimen ja kassin, jossa oli jo 1950-luvun lopulla edesmenneen isotätini kirjontatöitä. Mummini sanoi aina, että häneltä puuttui kärsivällisyys, siksi hän ompeli(!), siskonsa taasen kirjoi. Isotädin kirjontakankaasta syntyi alla oleva kesäinen aivinatoppi, kangasta riitti vielä vinonauhan tekemiseenkin. Kyllä yli 50 vuoden säilöminen kannattaa!
Jotain, mikä Helsingistä puuttuu on Jättirätti-kangaskaupat. Lähes legendaksi muodostuneet Jättirätit sijaitsevat kaikki Varsinais-Suomessa. Kun käymme sukuloimassa Turussa, pyrin käymään Turun Jättirätissä ja mopohan siellä aina karkaa ja pahasti. Hinnat ovat edullisia ja oikeita vaatetukseen sopivia kankaita on paljon. Pääsiäisenä käydessäni löysin useamman nätin vintage-henkisen kankaan. On hurjaa, että puuvillamusliinia saa 5 euron metrihintaan tai pellavasekoitteita 7 eurolla/metri. On myös hurjaa, miten paljon kangasta ihminen voi ostaa noin 15 minuutissa.
Tykkään, kun kaavoituksen suhteen on eri mahdollisuuksia, kun osaa ja pystyy muuttamaan peruskaavoja tai muokkaamaan valmiskaavoja. Valmiskaavoissa olen ihastunut Colette Patternsien malleihin. Tilasin ennen joulua kaksi kaavaa + Sarain juuri ilmestyneen kirjan, kun ne sai edullisella yhteistarjoushinnalla. Eniten tykkään Coletterien malleissa vanhanaikaisuudesta (hyvässä mielessä) ja siitä että niissä oikeasti käytetään aikaa yksityiskohtiin. Täysvinoon leikatut mallit ovat erityisen hienoja. Yllä ollut valkoinen aivinatoppi on leikattu tämän Coletten ilmaiskaavan mukaan, tosin muutin kaavaa hieman omalle ruumiinrakenteelleni sopivaksi. Sivuilta löytyy muuten paljon ompelututoriaaleja ja pikku vinkkejä, kannattaa katsoa, jos ompelu kiinnostaa.
12 Comments
Sormustin missä lukee ” Elna “- siinä on Stailia!
Olen jo pidemmän aikaa väijynyt Coletten blogia. En tiedä kuinka paljo kaavoissaan on ohjeita, mutta olen huomannut ettei he käytä kovin paljon ( lainkaan ) tukikankaita. Ompelusnobi minussa ei voi olla mainitsematta asian viheliäisyydestä. Tyyli on oikein hyvä ja johdonmukainen mutta ne tukikankaat!
Ei mulla muuta.
Weirdrockstar, itseasiassa tuo Elna on mummini etunimi, eikä tässä tapauksessa viittaa samannimiseen ompelukonemerkkiin :) Uskoisin, että mummi on saanut tuon lahjaksi, kun hän on 30-luvun puolivälissä valmistunut ompelijaksi.
Coletten ohjeet ovat hyvin yksityiskohtaisia (siinä mielessä amerikkailaisia) ja kyllä niissä käytetään tukikankaita. Ei ehkä aivan yhtä paljon kuin meillä, esim. pääntielle alavaraan ei pakosti tule. Jotain poikkeamia on eurooppalaisiin ohjeisiin, esim. saumavarat ovat mukana kaavoissa.
Kun kirjoittelit niin lämpöiseern sävyyn mummista, tuli minullekin jälleen kerran mieleen oma mummini ja mummin käsityöperintö. Minun mummini neuloi aina, ei koskaan sukkia tai lapasia vaan paitoja, pontsoja ja sen sellaista. Mummin kaikki omat lapset olivat poikia ja kaikki muut lapsenlapsetkin olivat poikia paitsi minä – nuorimmainen. Kaikki mummin käsityöodotukset kohdistuivat minuun. Niinpä opin aika pienenä virkkaamaan ja neulomaan. Kävin mummin kanssa sotilaskotisisarten ompelupiirissäkin ja istuin jakkaralla tekemässä käsitöitä ja syömässä herkkuja. Mummi kuoli kun olin parikymppinen ja sain perinnöksi kaikenlaista minulle rakasta mummin käsityökopasta. Kun teen käsitöitä ja varsinkin silloin kun teen jotain käsityötä yhdessä tyttäreni kanssa, tulee minulle selllainen tunne, että mummi katselee meitä hymyillen pilvenreunalta.
Mummisi jätti sinulle kyllä hienon perinnön: kädentaidot.
Reetta, kuulostaa tutuilta nuo tuntemukset :)
Ellimelli, tuo on totta. Siitä olen iloinen, että kotona kannustettiin kädentaitoihin ja aina pystyi kysymään apuja.
Ihana postaus! Miekin sain vihdoin ompeluvireen päälle. Mekkoa pukkaa… Jotenkin ompelukset vaatii aina kypsyttelyä ennenkuin kangas kohtaa oikean mallin ja uskallan kajota saksilla joskus hyvinkin huolella hyllyssä kypsyneisiin kankaisiin. Kiitos mielenkiintoisista linkeistä, tykkään myös vintagesta. Voi harmi, kun on Jättirätti kaukana täältä Itä-Suomesta mutta onneksi Lappeenrantaan saatiin uusi Eurokangas.
Minä perin aikoinani mummolta kesken jääneen kirjontatyön, pellavaisen pöytäliinan. Ärsyttää, etten ole tehnyt sitä valmiiksi. :( Aloitin vähän, mutta jälki oli niin kamalaa, että jäi odottamaan parempia päiviä.
Kiitokset linkkivinkistä, minun ompeluinnostukseni vaatii aina välillä inspiraatiota ja apua muualta. Nyt mekotuttaisi ihan kauheasti, mutta arkailuttaa leikata kangasta. Pelkään aina pilaavani homman siinä vaiheessa. Täytyy ehkä tehdä testiompeluita jämäkankailla ensin, että saan taas tuntumaa hommaan :)
En usko, että mummia lainkaan haitasi se, että häntä vaivattiin erilaisilla pyynnöillä. Hän oli silminnähden iloinen, että kävimme hänen luonaan erilaisissa asioissa. Pidimme seuraa, juttelimme ja puuhasime yhdessä.
Mummi ompeli, neuloi ja virkkasi kaikenlaisia aarteita: löysin yhden punaisen virkatun kesäpuseron, jota olen veivannut edestakaisin vaatekaapin hyllyn ja talvivaraston välillä 21 vuotta. Tänä kesänä siitä tulee lempipuseroni <3
Minun mummoni neuloi villasukkia; hänellä oli aina kutimet käsissään ja langan piti olla ‘pässinpökkimää’ villaa.
Äitini ompeli jalalla poljettavalla Tikka-ompelukoneellaan minulle, siskolle sekä itselleen kauniita kesämekkoja vannealushameineen. Kaiken kruunas kaunis neulottu villatakki, joiden osat oli ensiksi muotoiltu kamarin lattialla; osat kiinnitettiin puulattiaan nastoilla ja päälle kostea harsokangas. Saivat muotoutua siinä yön yli ennenkuin äiti ompeli sitten osat yhteen.
Ja sit piti olla hiuksissa rusetit tietenkin. äitini sisko oli mahdoton käsinompelija; kaikenlaisia tauluja sekä pöytäliinoja aina hänellä työnalla. Hän neuloi myös ahkera kun oli.
Itse olen aina ommellut tilauksestakin. Mutta sehän on ammattini samoin kuin kutominen, neulominen, kirjansitominen ja muukin käsillä väsääminen.
Ihania kankaita olet hamstrannut. Minäkin sain mummoni ompelu- ja neuletarvikkeet perinnöksi. Paljon lankoja ja ihania vanhoja kirjontamalleja. Minun mummoni neuloi valtavasti mutta ompeli vain käsin. Oli hänellä ompelukonekin, mutta äitini kävi sillä ompelemassa mummolle tarvittavat saumat :)