Matkalla Turusta Helsinkiin

Aloitimme tänä vuonna pääsiäisenvieton anoppilassa Turussa. Autottomina ihmisinä satsasimme tällä kertaa vuokra-autoon. Olemme viimeisen vuoden aikana vuokranneet autoa muutaman kerran ja täytyy myöntää, että onhan pikkuauto todella kätevä kaupunkien ulkopuolella matkatessa. On kivaa, kun ei ole naimisissa bussi- ja junareittien sekä aikataulujen kanssa tai tarvitse kinuta kyytiä kanssaihmisiltä.

Tämä kuva on menomatkalta Turkuun, kun pysähdyimme parhailla munkeilla Kasvihuoneilmiössä, joka on pakollinen pysähdyspaikka, jos yksityisautolla on liikenteessä:

1427980085435

Lankalauantaina lähdimme sitten hyvissä ajoin Turusta, koska ajattelimme piipahtaa nopsasti Mathildedalissa ja Fiskarsissa. Mathildedalin piipahdus sitten venyikin ja kylällä olisi viettänyt  aikaa pitempäänkin, jollei Fiskarsissa käymisestä olisi tarvinnut pitää kiinni. Pikkuruinen kylä yllätti kauneudellaan ja pääsiäislauantain tapahtumat monipuolisuudellaan. Alunperin lähdimme Mathildedaliin oluen perässä, koska oluita harrastava mieheni oli bongannut  Mathildedalin kyläkaupan olevan auki ja sieltä saatavan Mathildedalin kyläpanimon oluita. Itseasiassa kyläkauppa osoittautuikin leipomon pikkuruiseksi etuosaksi, tärkeimpinä myyntiartikkeleinaan leipä, ankanmunat ja olut. Siispä oluiden lisäksi ostimme uunilämmintä Mathildedalin Kyläleipurin leipää, jossa on käytety oluen panemisesta jääviä maltaita (muistaakseni näin, jollen ole ihan väärässä!). Niin olut kuin leipäkin on herkullista, suosittelen. Kyläpuodin edessä on Ravintola Terho, jossa oli kätevää pitää oluenmittainen tuumaustauko.

Päätimme vielä käväistä Ruukin Kehräämöllä, joka sijaitsee vain parinsadan metrin päässä. Olin aikaisemmin kyllä kuullut paikasta, mutta jostain syystä en ollut lainkaan tajunnut sen sijaitsen juuri Mathildedalissa. Käväiseminen pitenikin sitten vähän pidemmäksi ajaksi: kun näin kaksi aitauksellista alpakoita, saatoin mennä hieman sekaisin ja vietimme hyvän tovin kuvaten noita supersöpöjä, ilmeikkäitä eläimiä. Hieman kyllä rupesi myöhemmin epäilyttämään, kun Kehräämöllä myöhemmin kuulin, että alpakat ovat luonteeltaan vähän kuin kissoja. Ruukin Kehräämöllä on vuodenajasta riippuen omia alpakoita noin 25-40 eläintä.

1428146440692

Puodin puolella on valikoima todella kauniita alpakkavaatteita, -asusteita ja muita valikoituja tuotteita sekä pieni valikoima erilaisia alpakkalankoja alpakan omissa väreissä. Kehräämöllä oli myytävänä lähinnä paksumpia lankoja, kun ohuemmat olivat menneet melkein kaikki sopimusneulojille ja -kutojille. 

1428146785706

1428147332245

Itse kaipailin mahdollisimman ohutta alpakkalankaa ja minulle erikseen vyyhdittiin kartiolta 100 grammaa pitsivahvuista baby-alpakkalankaa (880m/100g). Tuo lanka on upean pehmeää ja kiiltävää. Pitänee ennen seuraavaa käyntikertaa kysellä, että olisiko samaa lankaa saatavina harmaana ja mustana. Kehräämöllä kuulimme myös, että alpakka on ainoa eläin, josta saa täysin mustaa kuitua. Ja tottahan se varmaankin on, en ole tuota ikinä tullut ajatelleeksi. Alpakan musta on tosiaan hiilenmustaa, varsinkin kun sitä katsoo kuituna, ei kehrättynä lankana.

1428334468511

1428146808623

Pääsimme myös kehräämön puolelle tutustumaan. Ruukin Kehräämö on Suomen ensimmäinen alpakkakuituun erikoistunut kehräämö.  Kun näin kaikki laitteet, toivoin että aikaa tutustumiseen olisi ollut paljon enemmän!

Kun villa on keritty alpakasta (alpakka muuten nostetaan pöydälle kerittäväksi eli ei keritä eläimen pää “pihtiotteessa”, kuten lampaat), lajiteltu ja muokattu kehrättäväksi (hyppään kätevästi monta työvaihetta näin…), se kehrätään ensiksi yksisäikeiseksi langaksi:

1428147116946

Tässä on menossa kolmen säikeen kertaus yhdeksi langaksi:

1428147100504

…ja lopuksi lanka vyyhditään:

1428147060560

1428147038330

Kesällä pitää päästä Mathildedaliin uudestaan ja vähän paremmalla ajalla. Mietimme jo, että satsaamme ja yövymme Hotelli Ruukin Majatalossa.

Ja pääsimmekö sinne Fiskarsiin sitten ikinä? Kyllä, ja vielä Jalon aukioloaikaan! Jalo suunnittelee ja valmistaa mielettömän hienoja koruja ja jokapäiväisessä käytössä minulla on Jalon valkokultainen vihkisormus ja hopeinen rannekoru.

Kotimatkalla kävimme vielä syömässä Karjaalla Köttkontrollenissa, jota ei voi kuin suositella. Kötkontrollenin gastropubi tarjoaa mutkailematonta ruokaa, jossa pääpaino on lähituotannossa ja siinä, että eläimistä käytetään kaikki osat, ei vain parhaat sisäfileet.

Etelä-Suomen omatoimimatkailun Sörnäisten jaosto lopettaa raportin täältä tähän. Pahoittelen kännykuvien suttuisuutta, tietenkään mukana ei ole oikeaa kameraa silloin kuin pitäisi. Lisää kuvia (lähinnä alpakoista…)  Instagramissa.

 

You may also like

Leave a Reply

Your email address will not be published.