Berliinissä

Piipahdimme lokakuun alussa Berliiniin muutaman kirpeän syyspäivän ajaksi. Koska en ikinä ole ollut hip ja cool, en myöskään ole ikinä käynyt aikaisemmin Berliinissä. Nyt oli kuitenkin hyvä syy lähteä, kun reissu oli vähän niin kuin häämatka. Berliinihän on tietysti tunnettu juuri romanttisuudestaan…

Alla näkymä hotellihuoneen ikkunasta. Kuten kuvasta näkyy, tykkäämme asua myös muualla kuin kotona korkealla.

Joku oli piirtänyt jättimäisen sydämen ruohokentälle (hah, tästäpä saitte Berliinin romanttisuuden epäilijät!):

Tämä oli minulle siis ensimmäinen oikea käynti Saksan maaperällä (lentokenttiä ja lentokenttähotelleja kun ei lasketa). Ihastuin maahan ikihyviksi. Ainakin Berliini on täynnänsä minun pituisiani naisia (sulauduin joukkoon toisin kuin Italiassa tai Ranskassa), ruoka on hyvää ja sitä saa jokaisesta kadunkulmasta, Franziskaner Hefe -vehnäolutta saa kaikkialta ja se on itkettävän halpaa. Lievää Saksa-hulluutta on siis havaittavissa.

Itse en osaa saksaa kuin muutaman sanan, siksi tenttasin varmaan raivostuttavuuteen asti Mieheltä, että mitä mikäkin sana tarkoittaa. Oli hauskaa huomata miten intuitiolla ruotsin ja englannin sanastolla ymmärsi yllättävän paljon, mutta ehkä seuraavalle reissulle pitää hankkia sanakirjakin.

Berliini on arkkitehtoonisesti aivan järkyttävän ruma kaupunki (suuri osa kaupungistahan näyttää aivan Merihaalta!), mutta taas toisaalta todella kaunis ja täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia, niin arkkitehtoonisia kuin muitakin. Niskat meinasivat sijoiltaan ja silmät myös, kun yritin vilkuilla kaikkea jännää ihmisistä aina talojen räystäisiin saakka.

Ylläolevan kuvan syynä on ullakokerroksen ikkunasomistukset: ikkunoihin oli pingotettu pitsiliinoja! Toisella puolella katua muuten oli Rewe-ketjun iso valintamyymälä (Invalidenstr. 158, 10115 Berlin). Vaikkei tuntisi vetoa ruokakauppoihin ulkomailla kuten minä, on tämä kauppa jo tilana nähtävyys: myymälä sijaitsee vanhassa kauppahallissa, kannattaa siis katsella kattoon eikä vain hyllyihin, jos tuonne kauppaan eksyy.

Harmillisinta reissulla oli, ettei ehtinyt syödä ja juoda kaikkea hyvää, minkä näki. Myös sunnuntaisin aukiolevat kirpparit näkemättä, kun lauantaina oli  liian kiire baareillessa, köh. Helmut Newton -museossakin vierailu jäi väliin. No, ehtiihän sitä myöhemminkin.

Neuleharrastajalle piipahtamisen arvoisia paikkoja ovat La Laine, josta saa Suomessakin myytävien Lana Grossan ja Noron lisäksi myös Lang Yarnsin lankoja. Lang yarns oli uusi tuttavuus, mutta merkin langat vakuuttivat: Ostin muutaman kerän jakinkarvasta ja villasta kehrättyä Yak -lankaa. La Lainen lähellä, samalla kadulla on Schwarzes Cafe, jota suosittelen lämpimästi. Ravintolalla on ihana terassi sisäpihalla, mutta sisätilatkin ovat mukavat. Spinat-käsespätzle (vai mikä oikea kirjoitusasu nyt onkaan…) on maistamisen arvoinen annos.

[Langat lepäilevät äidiltä synttärilahjaksi saamani Gustav Klimt -taidekirjan sivuilla. Nuo maalausten värit ja ornamenttiset kuviopinnat!]

Itse en päässyt piipahtamaan Handmade Berlin -kaupassa, koska se on sen verran omituisesti auki (ti-la 14-20), mutta kävin kuikuilemassa ikkunan takana ruokapaikkaa etsimässä. Kuikuilun ja nettisivujen perusteella kauppa on vierailun arvoinen. Handmade Berlin on melko lähellä Schwarzwaldstuben -ravintolaa, jossa kannattaa ehdottomasti syödä. Ravintolaan tosin täytyy mennä illalla hyvissä ajoin, jos syödä aikoo. Kahdeksan jälkeen pöytää olisi joutunut odottamaan tunnin, meidän paikalle ilmestyessämme pöytiä oli onneksi yksi jäljellä.

Jos aamiaispaikkavinkkejä joku kaipaa, niin sellaiset kuin Oliv ja Kaffeemitte ovat suositeltavia, jos siinä nurkilla asustaa.