Olen innostunut muutaman viime kuukauden aikana ompelusta ihan uudella tavalla ja olen tehnyt enemmänkin arkisia käyttövaatteita kuin juhlatamineita. Tämän kesän suosikkileninki ja ehkä kaunein ikinä ompelemani vaatekappale valmistui jo reilu kuukausi sitten, mutta ehdimme ikuistaa sen kuviin vasta toissapäivänä (Miehelle taas kiitos kuvista!) kävellessämme Unioninkatua Kauppatorille päin. Unioninkatu on muuten mielestäni yksi Helsingin kauneimmista kaduista. Illan ohjelmana oli Kieltolaki-aiheinen illallisristeily, joka oli ihan hauska kokemus ja hintansa väärti. Tärkeintä tietty oli, että ruoka ja seura oli hyvää!

Kaavat Crepe -leninkiin tilasin Colettelta jo viime vuoden puolella, koska olen tykästynyt kietaisuleninkeihin. Ja tässä mallissa kietaisuosa onkin takana!  Lisäksi malliin kuuluu sivusaumoihin piilotetut syvät taskut. Leningin kangas on kevyttä puuvillapopliinia ja olen ostanut sen vuosia sitten (ehkä 2005?) Eurokankaan alepöydästä hintaan 3 euroa/metri. Muistan ajatelleeni kankaasta kellohametta ja nyt olikin hieman haasteellista saada kangas riittämään leninkiin, varsinkin kun halusin kohdistaa edes jotenkuten isot kukkakuviot. Kangasta sai kyllä väännellä hetken jos toisenkin (lue: muutaman tunnin), mutta onnistuin! Tässä on  kaikki mitä kankaasta jäljelle jäi, aivan silppua vaan:

Crepen ohje on ihan superhelppo ja ohjeet ovat hyvin havainnolliset. En tehnyt lakanakankaista protoa, koska ajattelin, että tämä leninki saa toimia protona. Suunnitelmissani oli siis toteuttaa sama leninkimalli punapallollisesta puuvillakankaasta ja olenkin siitä saanut jo valmiiksi noin kaksi kolmasosaa. Katsotaan milloin loppuosa valmistuu.

Tein kaavat koossa 10 ja tein työn edetessä vain vähäisiä muutoksia: lisäsin 1 cm:n yläosan pituuteen vyötärölle, vähensin 1 cm:n olkapäiltä (etu- ja takakpl:n puolelta), muokkasin kädentienlinjaa suoraviivaisemmaksi (eli mielestäni kauniimmaksi) ja lisäsin helman pituuteen 5 cm. Colette-kaavat on suunniteltu hieman kurvikkaammille naisille (c-kuppi)  kuin monet muut kaavat. Vaikka oma kuppikokoni on aika monta kirjainta C:stä vielä eteenpäin, leninki istuu rintavarustuksen kohdalta kauniisti ja rintalaskokset tulevat oikeisiin kohtiin. Pieni miinus on, että leninki on vähän reilu vyötäröltä, vaikken kropaltani mikään tiimalasi olekaan. Tosin sisäänottoja vyötärölle pystyisi tekemään helposti.

Pääntie ja kädentiet viimeistelin ohjeen mukaan tukikankaalla tuetuin alavaroin. Päädyin kiinnittämään kädentien alavarat vielä käsin pienin etupistoin noin 4 cm päähän kädenteiden reunasta. Eivät ainakaan alavarat lepata kädentien ulkopuolelle! En vuorittanut mekko, vaikka näin ohuen puuvillan kanssa se olisi voinut olla ihan järkevää. Jos kiinnostuit tästä leninkimallista, kannattaa katsoa vaikkapa Gertien Crepe-aiheiset postaukset. “Crepe Colette” Flickr -haulla näkee miten malli sopii erilaisille ruumiinrakenteille ja miten erilaiset kankaat toimivat mallissa.

Kangas on todellakin kevyttä ja helposti tuulen mukaan lähtevää:

Leningin erikoisuus on sen kietaisutakaosa, leikkaus tuo myös mielenkiintoa muuten yksinkertaiseen malliin:

Lopuksi hieman hiusangstia: Minua harmittaa suunnattomasti, etten osaa tehdä piikkisuoraan, päätäpitkin menevään tukkaani mitään kampauksia.  Nyt olkapäille ulottuva tukka on joko vain tyhmästi auki  tai sitten yksinkertaiselle ponnarille sitaistuna. Minulla on kyllä lämpörullat, mutta niillä en saa aikaiseksi kiharoita, jotka kestäisivät pidempään kuin kaksi tuntia. Tyydyn siis ihailemaan muunmuassa Ulrikan upeita kampauksia (ja meikkejä myös!).

Nyt on luvassa pitkää ja polveilevaa tekstiä ompelemisesta. Pitsiunelmia -blogissa pohdittiin, että mikä olisi viherpeukalon ompeluun liittyvä vastine. En osaa sanoa, mutta siinä missä moni odottaa pääsevänsä myllertämään pihaa lumien sulattua ja ilmojen hieman lämmittyä, minä odotin viikko sitten pitkää viikonloppua ompelusten parissa. Mies lähti moottoripyöräilemään ja minä  ompelukoneeni pariin. Kaikista mukavinta on ommella ilman deadlineja, ihan omaksi huviksi.

Tulevien projektien kankaita ja nauhoja. On varmaankin helppo uskoa, että minulla on jonkinasteinen pallokuvioaddiktio:

En ole ommellut mitään isompaan pariin kolmeen vuoteen ja nyt olen parin viikon aikana ommellut kaksi hametta ja kesätopin. Suunnitelmissa on vielä ainakin kolme mekkoa ja kaksi paitaa. Tekeminen ja kangas ei ainakaan lopu ihan heti. Olen myös hieman huolestunut, että tarkistaessani kotona ompelulanka- ja vetoketjuvarastojani, löysin sopivat ompelulangat ja piilovetoketjut kaikkiin suunnittelemiini projekteihin. Varastot saattavat olla vähän liiankin kattavat.

Olen hyvin hidas ompelija: kahdessa vapaapäivässä sain valmiiksi kaksi hametta, vaikka tein töitä melkein koko ajan.  Minä en “surauta” mitään nopeasti ja vaikeimmat kohdat harsin, koska en pidä purkamisesta. Inhoan edelleen piilovetoketjujen ompelua, vaikka olen harjoitellut sitä aika paljon. Käsityönopettajakoulutuksen omaava ei varmaankaan saisi sanoa näin!

Kun olin lukioikäinen, kävin paljon ompelija-mummini luona ompelemassa. Hän ei varmaan hennonnut kieltää, vaikka tiesi joutuvansa auttamaan minua paljon. Jäkikäteen minua on kyllä nolottanut, kun olen tajunnut, että miten paljon häntä vaivasinkaan! Ei minulla mitään kaavoja ollut, mummi kaavoitti parin ikivanhan peruskaavan avulla. Kun mummi kuoli minun ollessani 20-vuotias, tajusin, etten ollut tosiaan ikinä ommellut vetoketjua vaatteeseen: mummini aina sanoi, että hän ompelee vetoketjun nyt, katsotaan sitä vetoketjun ompelua joskus myöhemmin. Sitä päivää ei ehtinyt ikinä sitten tulla, ihmiset taitavat olla sitkuttelijoita luonnoltaan. Onneksi sittemmin opin ompelemaan vetoketjun ihan itsekseni.

Mummilta ei paljoa kartanoita henkisen perinnön lisäksi jäänyt, mutta minä sain osan hänen ompelutarvikkeistaan, kuten yllä olevan sormustimen ja kassin, jossa oli jo 1950-luvun lopulla edesmenneen isotätini kirjontatöitä. Mummini sanoi aina, että häneltä puuttui kärsivällisyys, siksi hän ompeli(!), siskonsa taasen kirjoi. Isotädin kirjontakankaasta syntyi alla oleva kesäinen aivinatoppi, kangasta riitti vielä vinonauhan tekemiseenkin. Kyllä yli 50 vuoden säilöminen kannattaa!

Jotain, mikä Helsingistä puuttuu on Jättirätti-kangaskaupat. Lähes legendaksi muodostuneet Jättirätit sijaitsevat kaikki Varsinais-Suomessa. Kun käymme sukuloimassa Turussa, pyrin käymään Turun Jättirätissä ja mopohan siellä aina karkaa ja pahasti. Hinnat ovat edullisia ja oikeita vaatetukseen sopivia kankaita on paljon. Pääsiäisenä käydessäni löysin useamman nätin vintage-henkisen kankaan. On hurjaa, että puuvillamusliinia saa 5 euron metrihintaan tai pellavasekoitteita 7 eurolla/metri. On myös hurjaa, miten paljon kangasta ihminen voi ostaa noin 15 minuutissa.

Tykkään, kun kaavoituksen suhteen on eri mahdollisuuksia, kun osaa ja pystyy muuttamaan peruskaavoja tai muokkaamaan valmiskaavoja. Valmiskaavoissa olen ihastunut Colette Patternsien malleihin. Tilasin ennen joulua kaksi kaavaa + Sarain juuri ilmestyneen kirjan, kun ne sai edullisella yhteistarjoushinnalla. Eniten tykkään Coletterien malleissa vanhanaikaisuudesta (hyvässä mielessä) ja siitä että niissä oikeasti käytetään aikaa yksityiskohtiin. Täysvinoon leikatut mallit ovat erityisen hienoja. Yllä ollut valkoinen aivinatoppi on leikattu tämän Coletten ilmaiskaavan mukaan, tosin muutin kaavaa hieman omalle ruumiinrakenteelleni sopivaksi. Sivuilta löytyy muuten paljon ompelututoriaaleja ja pikku vinkkejä, kannattaa katsoa, jos ompelu kiinnostaa.