Koska äitikin jo kyselee, miksen päivitä blogia, niin pitäähän sitä vähän päivittää jo äidin mieliksikin. Yksi syy päivittämättömyyteen on se, että nettiyhteyden sain hankittua kotiin vasta tänään ja toinen on se, etten ole viime aikoina juuri tehnyt mitään konkreettista. Paitsi jälleen kerran valokuvalapasia.

Viimeisiä opintoja olen saatellut loppuun, käynyt töissä ja harrastanut sosiaalista kanssakäymistä (mikä on varsin kivaa, jei!). Viime viikolla oli kolme tärkeää tapahtumaa, maanantaina osallistuin Villi-kissan 15-vuotispäiville, lauantaina fiilistelin Kumpulan kyläjuhlilla ja sunnuntaina puoli sukua oli katsastamassa uutta kotiani perhetupaantuliaisten muodossa.

Villi-kissi synttäreillään kovin myrtyneen näköisenä:

Mari ja Villi ovat kummatkin varsin kuvauksellisia:

Huomatkaa kädet! Ja Villin edelleen myrtynyt ilme.

Lauantaina porhalsin Kumpulan kyläjuhlille heti aamusta, koska kello kymmeneltä alkoi “kilometrikirppis”, koko Limingantien pituinen kumpulalaisten oma pihakirppis. En ollut aikaisemmin käynyt kyseisessä tapahtumassa, mutta ensi vuonna menen varmasti uudelleen, sen verran vaikuttunut tänä vuonna olin.

Tunnelma lauantaisilla Kyläjuhlilla oli leppoisa. Aurinko paistoi, liikkeelle olivat lähteneet niin teinit, pariskunnat pienine lapsineen (kantoliinakansaa oli todella paljon!), kuin koiranulkoiluttajat ja eläkeläisetkin. Kirpparilla hinnat tuntuivat todella kohtuullisilta ja kirppispöytien välissä oli aina välillä tankkauspisteitä: myynnissä oli kahvia ja asukkaiden itse tekemiä leivonnaisia. Tätä fiilistellessä oli mukavaa tuntea olevansa helsinkiläinen, vaikka Kumpulan viereisessä kaupunginosassa asunkin.

Kirpparilta löysin kauan kaipaamani Brion kangaspuut. Myyjä pyysi kangaspuista kaksi euroa, jonka mielelläni maksoin, kun setti kerran oli täydellinen laatikkoineen kaikkineen.

Toiselta kirppispöydältä löysin kuuden litran alumiinikattilan värjäyspuuhiin 50 sentillä:

Välillä piti syödä makkaraa, juoda olutta ja kuunnella Telluksen tulevaisuutta:

Ja koko päivän ja illan ihmettelin, että miten kukaan voi pitää Helsinkiä välinpitämättömänä ja inhottavana kaupunkina (kts. äitienpäivän Helsingin Sanomien mielipidekirjoitusosasto, sunnuntai 11.5.2008), kun näkymä ja tunnelma Kumpulassa oli niin iloinen, leppoisa ja vihreä.

Tässä lopussa piti olla video pikku-siilin törmäilystä, mutten saanut ladattua videota .avi-muodossa Bloggeriin tai YouTubeen.

Suosittelen ensi vuonna Kumpulan Kyläjuhlille osallistumista lämpimästi!

Illan soundtrackina on tänään toiminut L7 ja Shove. Pyydän vilpittömästi naapureilta anteeksi, mutta onpas ihan pirun hyvä biisi.