“Mitä sulle kuuluu?”

Otsikon kysymys on minusta ehkä ärsyttävimpiä ikinä. Mitä siihen voi oikein vastata? Yleensä sanon vain “Ihan hyvää” tai “Sitä tavallista”. Kiusaannun, kun minulta tulla kyselemään, koska harvoinhan sitä mitään erikoista kuuluu. Tuntuu siltä, että pitäisi vähintäänkin kertoa jokin hauska viimeaikainen tapahtuma, mutta eipä minusta juuri ole jutunkertojaksi. En ole voittanut lotossa, löytänyt kokopäivätöitä, ole raskaana, tullut uskoon tai kumonnut suhteellisuusteoriaa. Sen sijaan elämäni on rauhallista ja tavallista. Elinamaista. Elinamaiseen elämään kuuluu töitä ja vapaa-aikaa, tavallisia asioita ilman huippuja tai pohjakosketuksia.

Kaikki muut keuhkoavat Madonnan tulevasta keikasta, mutta minun mielestäni rouva on hieman väsähtänyt. Mieluummin kuuntelen Lily Allenia. Kuunnelkaa tekin.

Huomenissa ehkä ompeluksiakin, kunhan saan kuvia. Tänään oli upea päivä ommella, kun oli paljon auringonvaloa. Kevät tulee ehkä tänäkin vuonna.

Continue Reading

Meemiläinen

1. Link to the person who tagged you. / Linkitä henkilö joka haastoi sinut.

2. Post the rules on your blog. / Kirjoita säännöt blogiisi.

3. Write six random things about yourself. / Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.

4. Tag six people at the end of your post and link to them. / Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.

5. Let each person know they have been tagged and leave a comment on their blog. / Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.

6. Let the tagger know when your entry is up. / Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.

Minut meemittämään haastoi Terveisiä perheestä -blogin Hanna. Seuraavassa todellakin satunnaisia asioita minusta.

Kas, lempiruokaani suklaata! Alla marmoroimaani paperia.

1. Nukahdan iltaisin helposti. Olen aina tai ainakin teini-ikäisestä lähtien nukahtanut illalla nopeasti ja helposti. Jos minua stressaa jokin asia, saatan herätä aikaisin aamulla saamatta enää unta, vaikka kuinka väsyttäisi. Illalla minua ei kuitenkaan valvota mikään.

2. Pidän onnellisista lopuista tarinoissa (tietysti toivoisin todellisuudessakin kaikkien olevan aina onnellisia). En halua katsoa elokuvia tai lukea kirjoja, jotka päättyvät onnettomasti. Taidan olla eskapisti.

3. Pidän hullunkurisen näköisistä eläimistä. Muunmuassa laiskiaiset, tapiirit ja mäyräkoirat ovat suosikkejani.

4. Tunnen usein huonommuutta siitä, etten ole hyvä missään muussa kuin kankaiden ja lankojen (ts. tekstiilien) parissa työskennellessäni. Olisi esimerkiksi huimaa osata hyvin monia eri kieliä, matematiikkaa tai olla fyysisesti hyvässä kunnossa.

5. Lempiruokaani on laadukas suklaa. Lempijuomaani taas on halvin mahdollinen pikakahvi maitojuomalla ja sokerilla.

6. Jos voittaisin lotossa, muuttaisin isoon ja valoisaan huoneistoon 1950-luvulla rakennettuun kerrostaloon.

Sitruspuserrin on löytö kirpparilta. Oli niin nätti, ettei voinut jättää ostamatta, vaikka olen pärjännyt ihan hyvin tähänkin asti ilman sitruspuserrinta.

Ja nakki napsahtaa seuraaville, jos he vain haluavat osallistua:

Annikki

Orange Seeds

Mieto marinadi

A pot of rose tea

Piilomaja

Oola-laa

Continue Reading

Ihana sunnuntaimainen tiistai

Kun sunnuntain jälkeen tulee maanantai ja sen jälkeen sunnuntaimainen tiistai, ei ole paljoa valittamista. Kello oli kyllä aamulla soimassa, mutta läppäsin sen kiinni ja sen seurauksena heräiltiin sitten vasta kymmenen maissa. Laiskan aamupäivän jälkeen lähdettiin pidemmälle kävelyretkelle Arabianrantaan, Vanhankaupunginlahdelle ja Toukolaan.

Vanhankaupunginlahden alue on mielestäni kauneinta Helsinkiä. Tänään myös moni muu oli päättänyt suunnata Arabianrannan kävelyreiteille ja lahden jäällä jotkut uskaliaat luistelivatkin. Itse en olisi uskaltanut, ranta kun oli vielä sula!

Vastakohtana edeltävien kuvien talvimaisemille Toukolassa sireeni puskee jo hennonvihreää silmua. Huomaa, että viime päiviin saakka talvi on aantanut odottaa itseään. Minua ei haittaisi, vaikkei lunta tulisi ollenkaan. Samaa tosin taidan hokea joka talvi. Pakkanen ei haittaa, mutta loska kyllä. Ja loskaksihan lumi Helsingissä aina muuttuu.

Sireeninsilmujen lisäksi pällistelimme Toukolassa heppoja. Pikkuiset (ovatko nuo nyt sitten hevosia vai poneja, säkä noin 100cm) eivät olleet linssiludeja, vaan pitivät enemmän kuusenhavujen pureskelusta:

Tämän isomman hevosen touhut jäivät mietityttämään. Aitauksen tukipalkki näytti maistuvan hyvältä. Osaisikohan joku hevosista tietävä kertoa, että mistä on kyse? Hampaiden harjaamisesta?

Nyt kävelyretken jälkeen on mukavaa viettää hiljaista ja hidasta koti-iltaa. Puikoilla oleva violetti alpakkainen huivi alkaa kohta olla valmis, seuraavana vuorossa on kokeilu Riihivillan uudesta paksusta langasta. Tuo indigolla värjätty lanka ei tunnu juurikaan päästävän irtoväriä, ainakaan keriessä ja nuo muutamat kerrokset neuloessa eivät kädet värjäytyneet. Langasta olisi tarkoitus neuloa kynsikkäät.

Continue Reading

Ei tullut takkia, tuli liivi, ei kun…

Jo mainituista vihreistä sukista ei tulekaan sukkia vaan säärystimet. Toisaalta ei voi tietää mikä projektin lopputulos on, kun vasta toinen säärystimistä on valmis. Tajusin jo sukkia suunnitellessani langan olevan sen verran paksua, ettei 175 grammaa riitä polvisukkiin. Siksi päädyin säärystimiin, lyhyitä sukkia kun minulla on jo ihan tarpeeksi.

Olen tyytyväinen tuohon pitsipalmikkoon, jonka kehittelin joulupäivänä. Tosin pitsipalmikko on kyllä niin yksinkertainen, että se varmaan löytyy jokaisesta mallikirjastakin. Kehittelin laiskuuttani palmikon uudelleen, kun en jaksanut joulupäivänä nousta sängystä kirjoja tutkimaan. Tuota voi ehkä kutsua laiskuuden maailmanennätykseksi. :)

Sukkalangan (tai siis säärystinlangan) väri on mielestäni ihana, neuleessa tulee esille siellä täällä keltaisempia ja sinisempiä tipluja. Ikävä kyllä Riihivillan indigolla ja pietaryrtillä värjätty lanka päästää väriä neuloessa. En ole ikinä ennen törmännyt Riihivillan lankojen kanssa samaan ongelmaan, tosin olenkin neulonut lähinnä punervatavan sävyisiä lankoja. Epäilen syylliseksi indigoa, joka on tunnettu värjäävyydestään. Toivon, että ensimmäinen pesu poistaa suurimman osan irtoväristä. Nyt neuloessa kädet ja puikot ovat olleet sievän siniset.

Ihanaa, kun on loma ja ei tarvitse tehdä juuri mitään! Lomapäivät ovat kuluneet lähinnä sängyssä viltin alla neuloskellen, suklaata syöden ja Ecusson-siideriä nautiskellen. Kuvissa vilahteleva punainen merinovillahuopa on yksi saamistani joululahjoista. Olen nähtävästi tänäkin vuonna ollut melko kiltti.

Sain muitakin ihania ja käytännöllisiä lahjoja, esimerkiksi paljon luettavaa. Pinoista voi ehkä

arvioida jotain kiinnostuksenkohteistani. Pöytäliina on vanha verho, jonka sain ompelumateriaaliksi. Verho on kuitenkin niin hyväkuntoinen, että se sai uuden elämän pöytäliinana.

Tänä vuonnakin sain äidiltäni amarylliksen, kuten myös edellisinä vuosina (2005, 2006 ja 2007). Aikaisempien vuosien amarylliksia en ole dokumentoinut. Kukka piti dokumentoida jo nyt, vaikka se on vasta nupullaan, koska olen lähdössä Ihmissuhteen kanssa reissuun muutamaksi päiväksi.

Mitä otan neulottavaksi matkalle mukaan, on vielä mysteeri. Arvon kahden violetin langan välillä. Lima-villalangasta olen suunnitellut neuletakkia ja Exclusive Alpacasta tullee huivi. Kallistunen huivin puolelle matkaneulomisena, neuletakkia tehdessä joutuu mittailemaan tuon tuostakin. Nyt vain pitäisi vielä kehittää joku huivimalli. Lankaa minulla on 200 grammaa (166m/50g) ja kolmiohuivit ovat jo vähän plääh. Olisiko kenelläkään mitään kivoja ehdotuksia?

Continue Reading

Muunmuassa valoa

… nyt kaivattaisiin. Mistään valokuvauksesta on muuten turha puhua. Itse en vain osaa ottaa salamalla minkäänlaisia järkeviä kuvia. Tyhmää, ettei pysty dokumentoimaan omaa työtään kunnolla, kun valo ei vain riitä. Kesää odotellessa.

Joulu lähestyy hirvittävällä nopeudella: aattoon on kolme kokonaista päivää, jotka kaikki vietän töiden parissa. Odotan innolla vapaita joulupäiviä ja viikon päästä koittavaa lyhyttä lomamatkaa. Olen päättänyt, että lomalla neulon vain itselleni!

Continue Reading

Valmistelua

Nyt on sitten ensimmäinen päivä joulukuuta ja jouluaattoon on 3,5 viikkoa aikaa. Helsingissä ei kyllä tunnu kauhean jouluiselta, ulkona sataa vettä. Kaipaan kirkkaita ja kirpeitä talvipäiviä. Viime päivinä ole käyttänyt kirkasvalolamppua työvalaisimena (tosin epäsuorasti suunnattuna), koska ulkona on koko ajan pimeää, jopa keskellä päivää.

Parina viime yönä nukkuminen on messuvalmistelujen takia jäänyt aika vähälle. Nyt taitaa kaikilla käsityöläisillä olla vuoden kiireisin aika. Kuitenkaan ei juuri väsytä, kun saa tehdä juuri sitä työtä, mistä eniten nauttii. Joulun jälkeen ehtii taas nukkua.

Kun työhuone on samalla olo- ja makuuhuone (keittiönurkkaus on erikseen), näin ennen joulumessujen alkua asunnon sisustus näyttää varsin mielenkiintoiselta. Jokaisella tasolla ja pinnalla on jonkinlaista projektia käynnissä. Ei sillä, että normaalistikaan olisin mikään minimalistinen sisustaja, mutta nyt tilanne on tavallistakin mielenkiintoisempi.

Viime päivinä minut on saanut hymyilemään possujen naamoilla koristeltu iso muovinen kantokassi. Kassi on lähdössä myös Naisten Joulumessuille täynnä neulottuja tuotteita. Kuvassa on myös Riemukukka -rintarosseja, joista haluaisin itse pitää noin puolet, kun mielestäni ne ovat niin kivoja.

Harmittavasti tunnun jotenkin olevan uutispimennossa. Netti-Hesari ja Ylen radiouutiset esittävät vain raapaisun maailmanmenosta. Varsinkin kulttuuriuutisten suhteen olen tainnut pudota kärryiltä täydellisesti. Ystävätär laittoi perjantain vastaisena yönä minulle viestiä, että perjantaina Melissa Auf der Maurilla olisi keikka Nosturissa. En lähtenyt keikalle, koska olin vähän kipeä, rahaton ja menossa töihin lauantaina. Nyt olen sitten koko viikonlopun yrittänyt vakuutella itselleni, että Auf der Maur ei varmaankaan ole erityisen hyvä live-laulaja heikon äänensä takia. Jos keikka kuitenkin oli hyvä, niin minä en halua kuulla siitä mitään! :)

Continue Reading

Erään aikakauden loppu ja toisen alku

Tämä blogi tässä osoitteessa on tullut tiensä päähän. Mutta millainen onkaan uusi alku? Viiniä ja villasukkia

siirtyy osaksi MTV3:n Koti & Makuja –sivustoa. Jatkan siis MTV3:n Koti-sivuilla bloggaajana ja blogi kulkee edelleen Viiniä ja villasukkia –nimellä. Tervetuloa uuteen blogiin ihmettelemään ja kommentoimaan!

Olen todella innoissani tästä uudistuksesta. Päivityksiäkin on luvassa hieman ahkerampaan kuin täällä. Tämä blogi pysyy arkistona olemassa, mutta tänne ei pysty enää kommentoimaan.

Olkaa kilttejä ja vaihtakaa blogini osoite linkkeihinne, Blogilistalle vaihdan uuden osoitteen vielä tänään.

Uudessa blogissa jatkan oikealla nimelläni, Mielitty-nimen jätän tekemieni tuotteiden käyttöön. Tavataan uuden blogin puolella!

Terveisin, Elina

Continue Reading

Syksyinen Helsinki

Tänään on ollut todella hyvä päivä ja päivä jatkuu mukavana iltana. Aamulla tuli herättyä aikaisin, sen jälkeen nuohosin hyvässä seurassa Vallilan ja Kallion kirppareita ja nautin ihanasta kirpeän syksyisestä ilmasta. Kirpparikierroksen jälkeen olen syönyt pelmeneitä, ottanut päiväunet ja nyt vietän rauhallista koti-iltaa. Mikä voisikaan olla paremmin? Tai no, odotan illan lottovoittoa.:)

Ruska on ollut Helsingissä tänä vuonna erityisen upea. En tiedä johtuuko se siitä, että ruska todella on hienompi kuin yleensä vai olenko vain vähemmän väsynyt ja stressaantunut kuin viime syksynä. Nyt on tosin aikaa ja energiaa tarkkailla ympäristöä ja luontoa aivan eri tavalla kuin vuosi sitten.

Viime tiistaina Töölönlahden rantojen vaahterat hohtivat keltaisina:

Tänään bongasin Hermannissa pihlajanmarjoja notkuvan puun:

Kaikki tekeminen on taas kerran vähän vaiheessa, mutta eilen tein neulekokeiluja baskereita varten. Yhdistin puuvillaa, villaa, viskoosia ja akryylia eläväksi pinnaksi. Pehmeää, lämmintä ja kaunista.

Continue Reading

Muunmuassa tukka-ahi

Täytin eilen 29 vuotta. Se on aika paljon tai ei ehkä sittenkään. Vielä on vuosi aikaa toteuttaa kaikki suunnitelmat, mitä olen kuvitellut 30-vuotiaaksi mennessä toteuttavani. Pitkä on lista.:)

Lahjoin eilen itseäni kirppislöydöillä:

Värikkäitä nappeja, neuvostoliittolainen lautanen ja ihana pallollinen tyynyliina. Yhteensä kolme euroa.

Tänä aamuna tuli mieleen, että mihin aikaan aamulla kerrostalossa on soveliasta alkaa ommella ompelukoneella? Ja monelta pitää illalla lopettaa? Vaikka Berninani onkin melko hiljainen, uskoisin, että puupöydän ja parketin kautta ääni menee hienosti talon rakenteisiin. Tosin tässä talossa on hyvät äänieristeet. Tai sitten naapurit vain ovat hiljaisia ja kuuntelevat minun mekastustani.:)

Viime päivinä on ollut ilmassa pientä tukkakriisiä. Ei ole varaa ostaa hiusvärejä ja muutenkin hiukset painavat ja ahdistavat. Haluaisin samanlaisen kampauksen kuin Róisínilla tässä videossa, tosin blondin sijaan punaisena. Tosin vähän epäilen, että minulla tuo kampaus ei näyttäisi yhtään makeelta, vaan aivan tavalliselta.

Continue Reading

666

Blogilistalla tämän blogin tilaajamäärä näyttää ylläolevaa numeroa*. Ajattelin käyttää sitä kuriositeettisena virstanpylväänä, vaikkei se todellista blogin lukijamäärää kuvaakaan. Ainakin rakkaat sukulaiseni seuraavat blogia kirjanmerkkien kautta ja Google Readeria käyttää aika moni. Olen todella iloinen, että niin moni blogiani jaksaa seurata. Kiitos teille!

Blogilistan statistiikkaa tältä aamulta:

Virstanpylvään kunniaksi siksi järjestän blogini historian ensimmäisen virallisen kyselyn ja ensimmäisen arvonnan.

Villakettu kertoi millainen hänen unelmiensa käsityölehti olisi. Nyt minä kyselen teiltä, että millainen olisi täydellinen käsitöitä ja kädentaitoja käsittelevä televisio-ohjelma?

Millainen olisi sellainen ohjelma, joka olisi aina nähtävä, jota ei vain voisi

jättää väliin?

Strömsö on hyvä, mutta millainen olisi vielä parempi? Millaista sisältöä ohjelmassa voisi olla? Käsityöläisesittelyjä? Millaisten käsityöläisten? Harrastajia? Historiaa? Tekniikoita? “Tee näin” -ohjeita? Tuunausta? Mitä kaikkea? Nyt saa fiilistellä!

Kysymykseen voi vastata tämän viikon ajan eli sunnuntaihin (28.9.2008) kello 21.00 asti. Jos haluaa osallistua arvontaan, täytyy kommentti jättää tunnistettavalla nimimerkillä (blogia ei kuitenkaan tarvitse olla). Tosin muutenkin saa vastata, jos käsityöohjelmasta on jotain mieltä, mutta arvontaan ei halua osallistua.

Ja sitten arvontapalkinnot!

1.palkinto: Austermannin Defilé -lankaa (ohut mohairsekoite) kolme kerää eli 75 grammaa ja Mielitty-meikkipussi.

2. palkinto: Fonty Kidopale -lankaa (vielä ohuempi mohairsekoite) kolme kerää eli 75 grammaa ja alpakkaiset Mielitty-ranteenlämmittimet.

*Wikipedia tietää englanniksi ja suomeksi. Henkilökohtaisesti luku ei merkitse minulle mitään, onpahan vain osa modernia folklorea ja populaarikulttuuria.

Continue Reading