Blogin päivitystahti taitaa hiljetä, kun kaikki oma pääkoppa pysyy rauhallisena. Opiskelut sujuvat miten sujuvat ja omat projektit kulkevat siinä sivussa. Kevät on tullut ja olen päässyt taas käyttämään lukuisia kevätkenkiäni. Varsin mukavaa.
Viimeaikoina on tullut vietettyä aikaa päättöharjoittelun merkeissä peruskoulussa. Yläkoululaiset ovat kyllä aika muruja: Tänään olin mielenkiinnosta seuraamassa seiskaluokkalaisten englannintuntia ja 90 minuutin tunnista meni 30 minuuttia sopivan istumajärjestyksen löytämiseen. Lopulta opettaja päätyi järjestämään oppilaat klassiseen “tyttö ja poika parina” -systeemiin.
Omat oppilaani sen sijaan huusivat “jesh”, kun kuulivat ensi viikolla alkavasta uudesta tekstiilityön tuotesuunnitteluprojektista. On tuo opetusharjoittelu loppujen lopuksi palkitsevaa, varsinkin kun kuulee positiivisia
spontaaneja reaktioita.
Olen katsellut muutto-/muutoskaipuussa asuntoja Etuovi.comista. Vuokrat ovat niin pilvissä, että saanen jatkossakin tyytyä Helsingin kaukaisimpiin kolkkiin. Rasittavaa. Ei ahdista, mutta kaipaan muutosta. Olen kyllästynyt pimeisiin rumiin huoneisiin, rumaan lattiaan, typerään tilaratkaisuun, säilytyskomeroiden puutteeseen ja kaukaiseen sijaintiin keskustasta. Elämän väliaikaisuus ottaa päähän. Minä haluaisin asettua.
Jotain aivan muuta:
Minun taivaani (jos sellaiseen uskoisin) muistuttaisi paljon Alcinoen taivasta. Mielelläni ottaisin vielä samantyyppisen ullakkoasunnonkin!