Täällä olisi keskeneräinen gradu, joka kaipaisi kirjoittajaa. Anyone?
Tarvitsen hyvää tieteellistä kirjallisuutta 1960-luvun Suomesta (ja länsimaista yleensä). MIKSI en sitä löydä? Teoksen pitäisi käsitellä aihetta sosiologian tai kulttuurintutkimuksen näkökulmasta. Kaikki SKS:n julkaisemat kirjat minulla jo on, mutta niiden lähteissä ei tunnu olevan mitään järkevää muuta kirjallisuutta. Tarttis vähän lisätietoa kokonaisvaltaisesta murroksesta länsimaisessa kulttuurissa 1950- ja 1960 -luvuilla mukaan luettuna elintason nousu, nuorison liikehdintä jne.
Hakkaan taas päätäni seinään ja ihmettelen, että miksi en ottanut aiheekseni jotain esinetutkimusta. Olisi ollut niin kivaa mennä tutkimaan kansallismuseon varastoja. Sen sijaan päädyin abstraktiin tutkimukseen, jossa en ole ikinä loistanut. Oi miksi?
Kylläpäs marisuttaa. Onneksi auringonnousu oli sentään tänään kaunis.
Parina viime yönä olen ollut unissani ulkomailla. Ensimmäisessä unessa asuin Keravalla, joka paljastui unessa osaksi Ranskaa. Muistan unessa ihmetelleeni, että olenpa missannut aika paljon, kun 27-vuotiaaksi asti en tiennyt, että Suomella on maaraja Ranskan kanssa ja minä asun vielä Ranskan puolella.
Viime yön unessa olin opiskelemassa Pietarissa venäjää ja minut oli vahingossa laitettu varsin edistyneiden ryhmään. Parini ja kämppäkaverini oli pieni ja siro ranskatar, joka puhui täydellistä venäjää vain vähän ranskalaisittain murtaen. Olin pulassa ja join hermostuneisuuteeni liikaa kolaa.
Omituista.
21 Comments
Ottaen huomioon, että olit Pietarissa ja joit hermostuksissasi liikaa kolaa, etkä esim. vodkaa, niin aika hyvinhän sinulla siellä meni! =o)Kenties koet pientä ja normaalia ahdistusta gradusi kanssa ja alitajuntasi muovaa sen sitten tuollaisiksi omituisiksi vastoinkäymisiksi.
Minäkin aina välillä ihmettelen omaa pääaine- ja gradun aihevalintaani. Miksi pitää takoa päätä seinään, kun voisi paljon helpommallakin päästä. Tällä hetkellä yritän kääntää lähdemateriaaliani latinasta suomeksi. Onneksi ohjaajani tarkastaa käännökseni, häneltä kuitenkin ilmestyy joitakin kyseisen kirjoittajan tekstejä suomennettuna tänä vuonna (eli hänelle se on kohtuullisen helppoa).Tsemppiä! (Ja anteeksi tuo vuodatus.)
Tsemppiä gradun kirjoittamiseen! Eiköhän toi ihmetys tuu kaikissa pitemmissä projekteissa, mutta unohtuu sit taas, kun pääsee eteenpäin. Kaipaatko siis kirjaa, joka on kirjoitettu 60-luvulla vai joka kertoo siitä? Meni vähän ohi, hei oon tyhmä. :D Suosittelen joka tapauksessa tsekkaamaan mun entisen koulun kirjastoa http://diana.amkit.fi/, josta voi ehkä säkällä löytyä jotain. :)
Juu, minäkin mietin herättyäni, että vodkan kittaaminen olisi ollut kohtalokkaampaa.;)Onneksi minun ei sentään tarvitse käyttää lähteinä kuin ruotsin- ja englanninkielisiä kirjoja. Ah, ulosannissani on jotain häikkää: Eli tutkimusta 1960-luvusta, joka olisi melko uutta (1990-2006). 1970-luvulla on kirjoitettu kasa kirjoja aiheesta, mutta ne eivät ole kauhean luotettavia lähteinä.
Olisiko tutkimukseesi sopivaa tietoa Keruuarkistossa? Siellähän kyselyt on v. 1957 lähtien ja niitä on aivan ihana muutenkin tutkia:-) Lisäksi Museoviraston Kansatieteen osaston kirjahyllystä (Nervanderink 13, 2.krs) voisi ehkä löytyä jotain sellaista mitä muissa kirjastoissa ei ole?
Kaivoin esiin kulttuurihistorian tenttikirjan jossa muistin olleen jotain 60-luvun nuorisojuttuja ja sieltä löytyi tämmöinen nimi kuin Kari Immonen, Turun yliopiston kulttuurihistorian laitoksen ihmisiä. Kirja on puolestaan tämä: Henri Terho: Hetkiä historiassa. Ehkä sieltä voisi lähdeluettelosta löytyä jotain vinkkejä, en tiedä. :)
“liikaa kolaa”…aapuuvaa!Mutta Keravahan ON osa Ranskaa, etkö tiennyt??;-)Kaikkea sitä öisin ihmisille näytetään.
En tiedä, onko tää liian kaukaa haettu ja auttaako, mutta kantsii ehkä tsekata tämä Johanna Hankosen väitöskirja. Se valottaa 1960-luvun henkeä, yhteiskunnallista muutosta ja näiden vaikutusta asumiskulttuuriin ja lähiöiden syntymiseen. Väitöskirjaksi erittäin laaja ja monitieteellinen yhteiskunnallinen katsaus.Voimia gradun kanssa! :)
Nuo vinkit ovat tähän mennessä olleet hyviä (ainakin netistä löytyneiden kuvausten perusteella), kiitos niistä. Kipitän huomenna kirjastoon. Vähän ärsyttää, kun kaikki tiedot koostuvat pikkuhiljaa pienistä murusista, mutta sellaistahan se on.Juu, Kerava on selvästi Ranskaa.:) Muistan unessa ahdistuneeni hirveästi kolan kittaamisestani, pitäisi varmaan valveilla ollessa vähentää…
Jos sinä käännät gradupaineet tuommoisiksi uniksi, niin milläkähän olisi selitettävissä minun edellisöiset treffit 45v rekkakuskin kanssa?Nimim. 22v sh-opiskelija, jolla paineet opinnäytetyöstä, jonka aiheena keskosuus. :/
Outoja ovat unet.:)
Tsemppiä sinne gradun vääntämiseen! Muistan itse proseminaarityötä tehdessä miten loputtoman turhauttavaa oli kun aihe oli mielettömän mielenkiintoinen mutta täysin tutkimaton, joten kelvollinen tutkimuskirjallisuus puuttui ihan kokonaan. (Aiheena oli Magnuksen ja Träskin kartat Suomen ja Ruotsin Lapeista.) Vaihdoin graduaiheenkin samasta syystä – tosin uuden aiheen kanssa kävi vähän samalla tavalla :) Suomalaisen (uudemman) historiantutkimuksen ongelmana on valitettavasti vieläkin (onneksi tosin vain osin) kekkossyndrooma. Ja meidän laitoksella ongelmana oli vanhempi professori joka ei kyennyt näkemään Kekkosta kauemmaksi aihevalinnoissa..Paljon onnea gradun kanssa punnertamiseen!
Hei!Luin itse vähän aikaa sitten tämän http://www.wsoy.fi/index.jsp?main=7&isbn=951-0-31787-X&c=/productja vaikka toki kansantajuistettua tekstiä olikin, tykkäsin eri näkökulmista sekä tietysti siitä, että lähdeviitteitä oli joka aiheesta aika hyvin. Jos et ole vielä sattunut törmäämään, suosittelen!T. Anonyymi Anna(Joka muuten opiskelee kahta kerrosta alempana kuin sä ;))
Äh, osoite pilkkoontui!Kyseessä on kuitenkin artikkelikokoelma “Täältä tulee nuoriso! 1950-79”, julkaisija WSOY.-A
Tuulia, noissa 70-80 -luvuilla kirjoitetuissa kirjoissa näkyy juuri tuo Kekkoslandia meno hyvin, siksi olisikin paras löytää 2000-luvun tutkimusta. Tosin “nostalgisointi”-ongelmaan törmää koko ajan, 60-luku oli NIIN hienoa aikaa ja kaikki oli NIIN vapaata. Joo, niin varmaan tavallisen kansalaisen näkökulmasta.Anna, juu tuo on hyvin kirjoitettu populaariteos ja siitä on löytynyt hyviä lähteitä, jotka ovat olleet ahkerassa käytössä. Kirja löytyy kirjahyllystäni, kiitos äitini.
“Tarttis vähän lisätietoa kokonaisvaltaisesta murroksesta länsimaisessa kulttuurissa 1950- ja 1960 -luvuilla mukaan luettuna elintason nousu, nuorison liikehdintä jne.”Tästä ei taida olla apua varsinaiseen ongelmaan eli kirjallisuuden löytämiseen, mutta viihdyttävää silti. http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=l&l=v&k=1960Juntista hipiksi… taitaa liittyä nuorison liikehdintään.
Kuule jos ei ikinä saada elämässämme mitään “järkevää” aikaiseksi, pistetään pystyyn liike, jossa myydään juuri historiallisiin pukuihin yms tarkoitettuja kankaita ja asusteita. Varmasti teatterit yms diggaisi, plus tällaiset harrastelijat… Perkele, pitää sitä nyt jotain unelmia olla ;)
Ns. suuret ikäluokat ovat nyt kohorttina ja sukupolvena suuren kiinnostuksen kohteena. He elivät nuoruutensa juuri 50-60-lukujen taitteessa. Joten sitä kautta voi löytyä paljonkin, hyvänä esimerkkinä vaikkapa Karisto ym. (toim): Suuret ikäluokat, 2005. Kirjan lähteistä löydät varmasti lisää kirjallisuutta aivan riesaksi asti :)T. Irja
Elävä arkisto on pop!Juu Oola, tuollainen kauppa olisi kyllä unelma. Teollisesti kudottujen kankaiden lisäksi käsinkudottuja kankaita… Kaikkea oheistuotteita ja pukuompelua (käsin!). Historiallisia kenkiä, koruja ja muuta. Vähänkö olisi makeeta.Irja, tuo Suuret ikäluokat on hyvä teos, tieteellisesti kirjoitettu. Huomasin jo muutama vuosi sitten prosemmaa tehdessäni, että kirjoja aiheesta on paljon (ja sen jälkeen on kirjoitettu lisääkin). Ongelmana on, että aihena on yleensä tiukasti 1960-luku, sitä ei taloudellisesti ja kulttuurillisesti sidota edeltävään aikaan. Suuret ikäluokat -kirja on siitä hyvä, että siinä käydään läpi suurten ikäluokkien ikäkaari syntymästä tähän päivään.
Niin, unessa oppii kaikenlaista uutta. Varmaan maarajalle Ranskan kanssa on ihan looginen selitys…?
No ei sille rajalle kauhean järkevää selitystä ollut. Unissa kaikki on vain mahdollista. Olen nähnyt lisää unia Ranskasta, tarkemmin Pariisin lähiöistä, jotka muistuttivat enemmän Vantaan Kaivokselaa, kuin oikeita Pariisilaislähiöitä. Olivat siis varsin kotoisia ja nostalgisia paikkoja.