Toissa viikonloppuna olimme iltakävelyllä Kallion puolella ja kuten aina roskalavan bongatessamme, kävimme kurkkimassa porvoonkatulaisen taloyhtiön pihalla olevalle lavalle. Lavalta ei löytynyt mitään, mutta lavan vieressä kökötti kaksi huomaavaisesti lavan ulkopuolelle jätettyä tuolia.

Tuolit olivat hyväkuntoisia, liitokset tukevia, ainoa mikä vaati korjausta, olivat istuinten päälliset. Koska irtonaisten istuimien päällystäminen on sekä kivaa ja helppoa, kannoimmekin tuolit iltakävelyn jatkamisen sijaan minun luokseni. Eli vihdoin minäkin olen löytänyt joskus roskalavalta jotain, siis suurkiitos tuoleista huomaavaiselle ex-tuolinomistajalle!

Tuolit ennen pesua ja verhoilua: oikeanpuoleisessa tuolissa vielä pehmuste, toisesta on jo pehmuste pois.

Tuolit ovat todennäköisimmin 50-luvun lopulta. Kangaskerroksia oli vain kaksi, mutta naulanreikien perusteella tuoleissa on ollut vuosien aikana aika monta erilaista verhoilukangasta. Luullakseni alimmainen villakangas (alla olevassa kuvassa) on alkuperäinen verhoilukangas.

Villakangas oli sen verran rikkinäinen, ettei sitä voinut pelastaa. Päätin uusia myös alimmaisena olleen ”lumppupehmusteen”, joka oli ehkä jo vähän ällöttävä:

Koska varastoissani on sen verran paljon kankaita, en nähnyt järkeväksi lähteä hankkimaan uutta kangasta tuolien päällystykseen. Halusin sitoa tuoleja yhteen muun sisustuksen kanssa (kuulostaapa mahtipontiselta!), siksi päätin käyttää päällisiin pellavaa. Minulla on ennestään kirpparilta hankittu, rohdinpellavalla päällystetty ja pitsiliinoilla koristeltu tuoli. Näihin uusiin tuoleihin halusin jotain samanhenkistä koristelua. On harmillista, ettei tuolinistuinten koristeluun voi käyttää nappeja. Ne olisivat hienon näköisiä, mutta tuntuisivat ehkä vähän liikaa pakarassa…

Aloitin pesemällä tuolit huolellisesti. Kylläpä likaa lähtikin ja onnistuin myös hinkkamaan osan vanhasta lakasta pois! Tuolit pitäisi hioa kokonaan ja lakata jossain vaiheessa, mutta nyt sai riittää pelkkä kuuraus. Laitoin vanhan ällö-lumppupehmusteen tilalle huonekaluvaahtomuovia ja vanulevyä…

Nidoin kankaat ja pehmusteet istuimiin ja tällaiset tuoleista tuli:

Valkaisematonta rohdinpellavaa, ruudullista intianpuuvillaa ja koristenauhaa. Nyt kelpaa istuskella! Kustannuksiksi voi laskea keikan Hakaniemen Etolaan, josta ostin pehmusteet (noin 10 euroa) ja samalla matkalla tapahtuneen kenkäkauppahairahduksen (noin 35 euroa). Ei ole halpoja nuo roskalavatuolitkaan.

***

Kaikki omistamani tuolit ovat muuten aika epämääräisiä. Näitä tuoleja on kaksi ja ne on saatu ilmaiseksi kun Poliisin huutokaupat Vallilassa viitisen vuotta sitten loppuivat ja siirtyivät Kaartinkaupunkiin. Jokainen paikallaolija sai ottaa tuolinsa mukaan kotiin lähtiessään. Nyt nuo tuolit ovat ollen maalauslistalla jo viisi vuotta (eli uusien tuolien lakkaustakin saanee odottaa…). Vaneripintaan pitäisi vähän pakkeloida ja sitten maalata tuolit kermanvaaleiksi. Jalat tosin saavat jäädä mustiksi. Ehkä tänä kesänä olisi jo maalauksen aika?

Noiden kahden tuolin lisäksi minä omistan edellä mainitun kirpparituolin ja sitten nyt nämä kaksi uutukaista. Tosin samanlaista sekametelisoppaa on koko koti.

Välillä pohdin, että tulenkohan ikinä hankkimaan esimerkiksi ruokailuryhmää ja samanlaisia tuoleja pöydän ympärille. Se vaatisi erilaisen kodin ja erilainen koti taas vaatisi erilaisen elämän. Minusta vähän tuntuu siltä, että kirpparituoleilla mennään.