Yleistä raportointia

Podstakannik tositoimissa, selitys alempana:

Käsityöt eivät edisty, kun kaikki vapaa-aika menee Gabaldonin kirjojen parissa. Eilen sain äidiltä lainaan vielä yhden kirjan lisää. Sain äidiltä myös tuliaisia Keski-Euroopasta, hedelmäteetä ja kauniin kalenterin ensi vuodelle. Lisäksi äiti lahjoitti minulle venäläiset “podstakannikit” (teelasinalustat), jotka muistuivat mieleeni juodessamme teetä Venäläisessä teehuoneessa joskus kesän alussa. Muistan nuo emaloidut pingviinit jo lapsuudesta, ja olen onnellinen, että lasit pääsevät nyt meillä käyttöön. Venäläinen teehuone on muuten mainio paikka, osoite on Sofiankatu 5, vastapäätä Hiltusen antikvariaattia. Suosittelen haudutettua jasmiiniteetä.

Kävimme siipan kanssa lauantaina Porvoossa. Sää ei oikein suosinut ja muutenkin kivaksi kesäretkeksi kaavailemani reissu ei oikein onnistunut. Tein kuitenkin onnistuneita löytöjä.

Ostin käsityömarkkinoilta pieniä pitsiliinoja puoli-ilmaiseksi, askarteluun sopivat koiranapit ja leppäkertut ovat taas Fannysta ja Alexanderista, joka lopettaa Porvoossa. Vanhat sakset oli pakko ostaa markkinoilta, koska ne olivat niin terävät ja edulliset (hinta vain 5 euroa). Minullahan on jo yhden tuollaiset sakset, mutta ne selvästi kaipaavat teroitusta. Noilla taasen leikkaa ohutta puuvillakangastakin.

Ehdottomasti upein löytö olivat vanhat postimyyntiluettelot vuosilta 1911 ja 1932. 1911 julkaistu katalogi on pariisilaisen Samaritaine-tavaratalon postimyyntiluettelo, jota on nähtävästi käännetty monille eri kielille. Omani on ruotsinkielinen. Ne ihmiset, jotka ovat lukeneet Emile Zolan Naisten aarreaitan tietävät, että postimyynti on toiminut pariisilaisista tavarataloista maailmalle mallikkaasti ainakin 1800-luvulta. Muistan jostain lukeneeni, että Kansallismuseon kokoelmissa on useita pariisilaisia valmispukuja, jotka on todennäköisesti tilattu Suomeen juuri postimyynnin kautta.

Samaritainen katalogissa on myös sivullinen kangasnäytteitä:

Neulotut pitsiset shaalit ovat olleet muodissa myös kaudella 1911/1912:

Ja tästä olen ennen vain kuullut, en nähnyt. Naisten alushousuja ei voinut vielä vuosisadan alkupuolella kuvata auki levitettyinä, koska se olisi selvästi ollut moraalitonta (naisillahan ei ollut jalkoväliä ollenkaan). Niinpä kuvassa näkyy siististi taiteltuja alushousuja (kalsonger).

Porvoosta löytyi myös yhden asuintalon ikkunasta hauskoja yhden sortin amigurumeja:

Sunnuntaina olin yksikseni Seurasaaressa ja kävin pällistelemässä työesityksiäkin perinnepäivillä. Lammashakakin tuli tarkastettua ja lampaat voivat hyvin, toisin kuin Mynämäellä (siipan raportti asiasta). Seurasaaressa haassa oli kaksi valkeaa lammasta ja yksi musta. Kuulin pikkutytön selittävän äidilleen asiantuntevasti, että “Äiti, tuolla on myös yksi poikalammas!”. Oletettavasti tyttö siis luuli, että mustat lampaat ovat poikia ja valkoiset tyttöjä. Toivottavasti äiti opasti tytölle asian oikean laidan.

Nyt takaisin kirjan pariin.;)