Boleroita

Olen viime aikoina miettinyt boleromalleja, koska vaatekaapistani löytyy nykyään niin paljon mekkoja, joiden kanssa bolerot toimisivat mainiosti. Lisäksi minulla on joitakin lankoja kummallisia määriä: Liian vähän neuletakkiin, mutta liikaa lapasiin ja pipoon tai huiviin. 250 grammaa lankaa on oikeastaan aikamoinen ongelma, miten sen kuluttaa niin, ettei jää jämäkeriä.

Tuo perhoshihainen malli sai ideansa Novitan uuden kevätnumeron kansikuvan paidasta. Himoitsen muuten lehdessä olleita pitsikäsineitä, mutta ohjetta vilkaistuani en todellakaan halua alkaa tehdä niitä. Pahus. Nyt pitäisi löytää intohimoinen pitsinvirkkaaja, joka käsineet ihan välttämättä haluaisi minulle tehdä.

Perhoshihaista boleroa varten minulla on Austermannin mustaa merinobambusekoitetta. Lanka kiiltää kauniisti ja on ihanan pehmeää. Se sopii siis pidettäväksi avonaisten leninkien kanssa suoraan iholle.

Vaaleanpunainen bolero edustaa todellista prinsessalinjaa, en ole tosin vakuuttunut sen sopivuudesta minulle niin värinsä kuin mallinsakaan puolesta. Mutta katsotaan. Boleroa varten minulla olisi Sublimen ylellistä lankaa.

Ruskea neulehame on valmis, mutta vaatii vielä loppusäätöä. Siitä ei tullut samanlainen kuin suunnitelmassa, mutta ihana silti.

Olen muuten päätynyt luulosairaiden kastiin: Tuntuu varsin ratkiriemukkaalta viettää terveyskeskuksessa kaksi tuntia kaikenlaisissa kokeissa, varsinkin kun lopputuloksena kropasta ei löydetä mitään vikaa. Selkäkrampit ja kuvotuksentunne ovat korvien välissä. Nice.

Continue Reading

Fanipostia

Minähän olen kova fanittamaan ja hehkuttamaan juttuja. Toisaalta ymmärrän, että muita ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta toisaalta… Toivon, että joku muukin innostuu ja ilahtuu vihjeistäni. Ehkä. Ainakin itse löydän uusia mielenkiintoisia juttuja juuri muiden vinkkaamina.

Viime päivinä olen etsinyt YouTubesta teini-iän suosikkeja, esimerkiksi sellaisia kuin L7 ja Sonic Youth. Sitä kautta muistui mieleeni Melissa Auf der Maur. Melissa Auf der Maur on lahjakkaimpia (ja myös kauneimpia!) naismuusikoita, joita tiedän. Tykkäsin naisesta jo Holen aikoina ja soolouran musiikki vasta upeaa onkin.

Huom! Pitää kuunnella kovalla, silloin kitaravallit ovat parhautta!

Tykkään lisäksi Auf der Maurin videoiden viljelemästä visuaalisuudesta. Auf der Maur pitää myös tavallista blogia, jota tosin päivittää harvakseltaan, mutta uskollisesti. Jotenkin pidän tuollaisesta tyylistä: Nainen on stara, mutta päästää fanit kuitenkin tirkistelemään omia mietteitään.

Gradunteko on päässyt taas vähän vilkkaammin käyntiin. Analyysiosuus takkuaa, edelleen, mutta ei tunnu enää niin onnettomalta kuin ennen joulua. Neulesuunnittelublokkikin on poistunut, uusia suunnitelmia on päässä, niitä rupean toteuttamaan kunhan saan hameen valmiiksi.

Rakas pieni kannettavani on alkanut hidastella ja kaataa ohjelmia. En tajua mistä on kyse ja alan olla hieman huolestunut. Varmuuskopiot on hyvä olla olemassa, kun kaksivuotias alkanee olla jo kannettavien keski-iässä.

Olen koukuttunut taas monen vuoden tauon jälkeen maitokahviin, kola on saanut jäädä. Tosin en tiedä onko kahvi yhtään parempi koukuttumisen kohde kuin kola. Iittalan Taika-mukeihin mahtuu vähän liikaakin kahvia kerralla…

Jotenkin tuntuu keväälle. On vähän samanlainen olo kuin rakkauden ensihuumassa. Hyperaktiivinen olo saattaa tosin johtua myös litrasta kahvia. Vai olenko vain päästäni sekaisin?

Continue Reading

Se on niin maanantai

Tää on niin tätä:

  • On nälkä. Kotoa löytyy jauhelihaa, perunoita, punajuuria ynnä muuta, josta saisi maukkaan keiton. No jaksanko vääntää? En. Sen sijaan syön joulupipareita (joista en oikeastaan edes pidä).
  • Pitäisi lukea tenttiin. No jaksanko lukea? En. Tai sinnikkäästi aina aloitan ja huomaan muka kappaleen luettuani, etten muista siitä mitään.
  • Alaselkä kramppaa tosi kivasti, vaikka ei ole edes se

    aika kuusta. Jee.

  • Talvi ei sitten jättänytkään tulematta. Se pilkkihaalari on vieläkin hankkimatta. Jos joku haluaa antaa pois pilkkihaalarin, niin voisin haluta sellaisen. Vaatekoko olisi naisten 42/44, mutta lahkeen sisäpituus pitäisi olla 88cm.

Mutta ekstrabonarina:

Ne, jotka ovat sitä mieltä, että vaaleanpunainen väri sosialisoi tyttövauvoja naisellisuuteen, söpöyteen, heikkouteen ja kiltteyteen, kelatkaa seuraavaa: Pukuhistorioitsijoiden Paoletin ja Kreglohin mukaan 1900-luvun alussa Yhdysvalloissa poikavauvat puettiin vaaleanpunaiseen ja tyttövauvat siniseen. 1900-1940 -luvuilla värejä käytettiin kummallakin sukupuolella sekaisin ja vasta sen jälkeen vaaleanpunainen vakiintui tyttövauvoilla käytettäväksi väriksi.

Ehkä menen kuitenkin nyt tekemään sitä keittoa.

Continue Reading

Terveiset Tallinnasta

Miten sitä tuleekin aina tarve päivittää blogia, kun pitäisi lukea tenttiin?

Joskus aikaisemmin olen mainostanut Tallinnan Kaubamajan sukkaosastoa. Nyt kehun sitten saman tavaratalon kenkäpuolta. Kaikki suomalaiset tietänevät virolaisten naisten (tai ainakin vironvenäläisten) naisten kaipuun kaikenlaisiin naisellisiin asusteisiin (teen kauheita yleistyksiä ja viljelen vielä liikaa sulkujakin!). Korkeat korot tuntuvat olevan melkein välttämätön varuste. Tosin Kaubamajan kenkäosastolla tuntui siltä, että naisia oikein houkutellaan ostoksille kaikilla ihanilla kengillä. Kukakohan siellä vastaa sisäänostoista?

Osa kengistä on mauttomia, mutta joukossa on jumalaisia italialaisia ja espanjalaisia merkkikenkiä. Kengät vetävät viimeistelyssään ja naisellisuudessaan vertoja Pura Lopezeille, mutta hintaa niillä on vain kolmannes PL:n kenkien hinnoista. Lisäksi melkein kaikki kengät tuntuvat olevan kapealestisiä, siis juuri sopivia minun jalkaani.

Punaisiin, aitoa kiiltonahkaa oleviin kenkiin rakastuin heti:

Leopardikuvioiset, ihanat sandaalit melkein jätin kauppaan, mutta sitten siippa piffasi ne minulle. Kengät sopivat mainiosti Burlesque-iltaan. Nyt pitää vain kehittää muu vaatetus jostain… Sillä ei ole niin väliä, koska asuuni kuuluvat näin makeat kengät.

Vähän on syntinen olo: Enhän minä tuollaisia korkkareita mihinkään oikeasti tarvitsisi. Niitä ei Suomen ilmastossa oikein voi käyttää, eikä tuollaisilla kengillä kävellä bussipysäkille niityn poikki vaan otetaan taksi. Toisaalta, minä en hassaa rahojani baareihin tai tupakkaan. Kai saan ostaa parit kengät, jos ne tekevät minut onnelliseksi?

Nyt kaikki järjestämään kekkereitä, että voin pitää uusia kenkiäni! Tosin kyllähän näillä kotonakin voi tepastella.

Muuten Tallinnassa oli todella kivaa. Söimme hyvin, kävimme taas lempikahvilassamme, kävelimme ympäriinsä. Yövyimme taas suosikkihotellissamme.

Siippa ja Saiakang Chocolaterien herkkuja:

Kaakaota, inkivääriteetä, suklaakakkua ja käsintehtyjä tryffeleitä.

Yksi näkymä hotellihuoneen ikkunasta:

Näkymä kadulle hotellihuoneen ikkunasta:

Suosikkipaikkani hotellihuoneessa on leveä ikkunalauta, josta voi tarkkailla alhaalla kadulla käveleviä ihmisiä.

Rasti seinään, en ostanut Tallinnasta yhtään lankaa. En edes hiplannut yhtäkään lankakerää. Joko olen pahasti sairastunut tai parantunut. En osaa vielä sanoa. Neulominen tuntuu kyllä edelleen hyvältä.

Continue Reading

Neulottua

Kaikki seuraavat neuleet valmistuivat jo viime vuoden puolella. Paksusta langasta, isoilla puikoilla, konstailematonta jälkeä.

Kuvien punertavuus johtuu siitä, että ne on otettu tänään kello 15 aikaa, aurinko oli jo laskemassa.

Slipoveri on chileläistä käsinkehrättyä villaa. Slipoverista olisi tullut pidempi ja siihen olisi tullut hihat, jos lankaa olisi ollut enemmän. Käytin nro 8 pyöröpuikkoja ja kaula-aukon ja hihansuut viimeistelin virkkamalla nro 5 koukulla.

Samasta chileläisestä langasta syntyi vihreä baskeri ja lapaset. Baskeriin ompelin kiinni yhden lempparirintaneuloistani. Rossista on mennyt lukko rikki eli sitä ei oikein voi käyttää normaalisti rintaneulana. Kiinniommeltuna se kuitenkin toimii baskerin koristeena.

Baskerin neuloin nro 6 puikoilla ja lapaset nro 5 puikoilla. Lanka on niin paksua ja neulos niin tiivistä, että baskeri ja lapaset ovat todella lämpimät.

Lanka näyttää lämpimänvihreältä auringonlaskun aikaan otetuissa kuvissa, mutta harmaammalta varjossa:

-10% -projekti (eli lankavaraston painon ja oman elopainon pudotusprojekti) meni aika tavalla puihin. Lankavaraston paino kasvoi noin viidellä prosentilla. Onneksi oma elopaino ei sentään lisääntynyt, vaan putosi kolme prosenttia. Ei minulla ole kumpaakaan selitystä, mutta kuin oma saamattomuuteni. En ole ikinä ollut kilpailuhenkinen, en edes itseni kanssa.

Continue Reading