Miten sitä tuleekin aina tarve päivittää blogia, kun pitäisi lukea tenttiin?
Joskus aikaisemmin olen mainostanut Tallinnan Kaubamajan sukkaosastoa. Nyt kehun sitten saman tavaratalon kenkäpuolta. Kaikki suomalaiset tietänevät virolaisten naisten (tai ainakin vironvenäläisten) naisten kaipuun kaikenlaisiin naisellisiin asusteisiin (teen kauheita yleistyksiä ja viljelen vielä liikaa sulkujakin!). Korkeat korot tuntuvat olevan melkein välttämätön varuste. Tosin Kaubamajan kenkäosastolla tuntui siltä, että naisia oikein houkutellaan ostoksille kaikilla ihanilla kengillä. Kukakohan siellä vastaa sisäänostoista?
Osa kengistä on mauttomia, mutta joukossa on jumalaisia italialaisia ja espanjalaisia merkkikenkiä. Kengät vetävät viimeistelyssään ja naisellisuudessaan vertoja Pura Lopezeille, mutta hintaa niillä on vain kolmannes PL:n kenkien hinnoista. Lisäksi melkein kaikki kengät tuntuvat olevan kapealestisiä, siis juuri sopivia minun jalkaani.
Punaisiin, aitoa kiiltonahkaa oleviin kenkiin rakastuin heti:
Leopardikuvioiset, ihanat sandaalit melkein jätin kauppaan, mutta sitten siippa piffasi ne minulle. Kengät sopivat mainiosti Burlesque-iltaan. Nyt pitää vain kehittää muu vaatetus jostain… Sillä ei ole niin väliä, koska asuuni kuuluvat näin makeat kengät.
Vähän on syntinen olo: Enhän minä tuollaisia korkkareita mihinkään oikeasti tarvitsisi. Niitä ei Suomen ilmastossa oikein voi käyttää, eikä tuollaisilla kengillä kävellä bussipysäkille niityn poikki vaan otetaan taksi. Toisaalta, minä en hassaa rahojani baareihin tai tupakkaan. Kai saan ostaa parit kengät, jos ne tekevät minut onnelliseksi?
Nyt kaikki järjestämään kekkereitä, että voin pitää uusia kenkiäni! Tosin kyllähän näillä kotonakin voi tepastella.
Muuten Tallinnassa oli todella kivaa. Söimme hyvin, kävimme taas lempikahvilassamme, kävelimme ympäriinsä. Yövyimme taas suosikkihotellissamme.
Siippa ja Saiakang Chocolaterien herkkuja:
Kaakaota, inkivääriteetä, suklaakakkua ja käsintehtyjä tryffeleitä.
Yksi näkymä hotellihuoneen ikkunasta:
Näkymä kadulle hotellihuoneen ikkunasta:
Suosikkipaikkani hotellihuoneessa on leveä ikkunalauta, josta voi tarkkailla alhaalla kadulla käveleviä ihmisiä.
Rasti seinään, en ostanut Tallinnasta yhtään lankaa. En edes hiplannut yhtäkään lankakerää. Joko olen pahasti sairastunut tai parantunut. En osaa vielä sanoa. Neulominen tuntuu kyllä edelleen hyvältä.
15 Comments
HUIKEITA ja hienoja kenkiä!Tuolllaisia kaunokaisia saisi tästäkin maasta löytyä helpommin.
Voi PASKA olispa aikaa ja rahaa ja viitseliäisyyttä ni pykäisin jotku ihanat vaatteet ja tulisin tonne burleskifestareille, vaan kai ne on ens vuonnakin… Ostin kesällä uuden korsetin, se olis tuolla ihan onnen omiaan.
OOOH mitä vamppikenkiä!!! Ja vamppi on tässä tapauksessa myönteinen sana. Välillä on hauskaa leikkiä vamppia. Leopardikengät voisi kuvitella Dita von Teesen jalkaan, ja Dita on ihana.
Weirdrockstar, se juuri on oudointa, että Kaubamajassa oli ehkä kymmennen kenkäparia, jotka olisin voinut suoraan ottaa mukaani. Suomessa kohtuuhintaisia kauniita kenkiä ei tunnu löytyvän millään, varsinkin kun on kapealestinen jalka.Frigga, ootko sä siellä pohjoisessa kevääseen asti? Mä olen ihan pudonnut kärryiltä. Olisi tietysti varsin mukavaa nähdä sut tuolla bileissä.Cat, mä tottakai haluaisin kauheasti olla vamppi, mutta valitettavasti muistutan enemmän suomalaista talonpoikaisemäntää. Ehkä kengillä saa hämättyä?:) Dita on tietysti ihana.
Jumalaisia kenkiä. Minun leveälestiseen kaviooni saattaisi jostain draq-henkisestä kaupasta noin hulppeita kenkiä löytyä, mutta laatua niistä harvemmin saa.Burleskifestaritkin kuulostavat ihanilta. Sinne sopisi joulualesta bongaamani aito höyhenpuuhka. Kalkkunaa (öyks), neljä euroa.Minä olin muuten unissani teillä kotona käymässä. Outoa kun emme edes tunne. =)
Mun pitäis hankkia kotisivutila ja rykästä se blogi mutta se on vaikeeeeeeeta :D Vapuksi pääsen takasin juu, mutta joskus viikolla 3 tai 4 käyn Helsingissä leikkauttamassa viisurit toiselta puolelta. Nooh eiköhän noi pippalot oo ens vuonnakin, ja muistelisin jotain epämääräistä siitä että mulla on 9m kiinalaista silkkiä jemmassa juhlamekkoa varten ja samassa pinossa vielä syvemmällä se muinaispuku jonka uhosin tekeväni valmiiksi tämän kesän Turkua varten ja entäs ne kaikki langat jotka ostin kun olin Belgiassa…:D
Alcinoe, kalkkunahöyhenpuuhka ei kuulosta kaikkein glamoureimmalta. Ehkä on parasta salata höyhenten alkuperä. Saat sinä tulla hereilläkin meille kylään, kunhan ilmoitat ensin. Lupaan tarjota viiniä. Näin uteliaisuudesta, miltä meidän koti näytti unessasi?Frigga, nyt kunnon blogi pystyyn, mars! Toivotaan, että burleskibileet saa jatkoa. Joo, keskeneräisistä ikuisuusprojekteista en ole minäkään irti päässyt…
Teillä oli paljon 50-luvun huonekaluja, mutta tyyli ei ollut yhtään retroa. Ei toisaalta niin tekosöpöäkään, millaisiksi valveillaollessani kyseisen vuosikymmenen kotiunelmat helposti määrittelisin. Talo oli vanha puutalo, muttei rintamamiestalo – sinne johti korkeat portaat. Värit toistivat niitä sävyjä, mitä täällä olen käsitöissäsi nähnyt olevan. Kirjoja oli paljon, samoin yksityiskohtia, joita jäin jutustelun lomassa katselemaan.Teillä oli jostain syystä aikoja sitten edesmennyt koiramme hoidossa, ja häntähän minä tulin teiltä hakemaan takaisin kotiin. Tarjosit muistaakseni jotain pienen pieniä leivonnaisia lasiasetilta sekä makeaa jälkiruokaviiniä. Välillä kasvosi vaihtuivat kälyni kasvoiksi, mikä hiukan huolestutti minua, mutta selitit sen vain johtuvan siitä, että olit saanut käsiisi ikivanhan teoksen Puolimaailman naiset, millä oli väliaikaisesti sellainen vaikutus lukijaansa.Unessa ei sen kummempia tapahtumia ollut, mutta se päättyi siihen, että teidän tuli kiire poistua naamiaisiin syntymäkaupunkiini. Minä jäin lukitsemaan ulko-oveanne ja hätyyttelin valtavan suurta irlanninsusikoiraa (tai skotlanninhirvikoiraa) pois pihalyhdyin valaistusta pihastanne.Että tällaista.
Ei tuohon voi sanoa muuta kuin, että vau! Minäkin haluaisin nähdä ja muistaa tuollaisia unia. Ja “Puolimaailman naiset” olisi pakko saada käsiini, vaikkei sellaista ole olemassakaan. Tervetuloa takaisin meille unissasi, tuo kuvaamasi talo on aika pitkälle juuri sellainen missä haluaisin asua. Paitsi huonekalut olisivat 1800-luvun lopun kertaustyyliä. Lupaan tarjota seuraavalla kerralla portviiniä tai vaniljavodkaa!
Äitini kävi kesällä ystävänsä kanssa Tallinnassa. Hänen retkensä ja Sofi Oksasen Stalinin lehmät ovat saaneet minutkin kaipaamaan tähän kaupunkiin. Ota minut mukaasi ensi kerralla!
Huh, tähän kirjallisuuskeskustelun väliin ihan pakko ihastella noita leopardikenkiä…. ihanat!
Kiitos, niin minunkin mielestäni.:)
Nuo punaiset ovat tosi mageat! Kaubbamajareissulle pitäisi selvästi joskus lähteä:) (Tosin siippaani taitaisi aikalailla tuskastuttaa ostoksilla ravaaminen)Harmi vaan, että minulla on vähän sama kenkäongelma kuin alcciksellakin, leveä räpylä. Harva korkkari on siihen kovinkaan mukava, italialaiset varsinkaan…:/
Suosittelen Kaubamajaa lämpimästi. Sitä paitsi Virukeskuksessa on muitakin kivoja kauppoja. Siipan voit jättää johonkin ravintolaan siksi ajaksi, kun itse shoppaat.:)
wau mitä kenkiä! ite en kyllä varmaan osais ees kävellä moisilla.. ohoh, ei yhtään lankaostoksia…sun täytyy olla ollu jotenki kipee. :)