Hurjaa menoa Kumpulan Kyläjuhlilla

Tässä pieni videopätkä viime lauantailta:

Videosta myös huomaa miksei minusta ikinä tullut juontajaa.:)

EDIT:

Useampi kommentoija on epäillyt, että siili olisi ollut vakavasti sairas. Luonnonvaraisten eläinten auttamisesta on artikkeli HESY:n sivuilla.

Continue Reading

Blogit kunniaan

Olin eilen Blogit kunniaan -tapahtumassa, jossa julkistettiin ja palkittiin “parhaat” blogit, toisin sanoen Digitodayn äänestyksessä hyvin pärjänneet.

Viiniä ja Villasukkia

oli ehdolla “harrastus”-kategoriassa. Kategorian voitti Konsolifin-niminen blogi, mutta tuloksista (pdf) näkyy, että tämä blogi kiilasi mallikkaasti kolmanneksi. Kiitos ja kumarrus kaikille niille, jotka blogiani äänestivät, varsinkin kun tämä kevät on ollut blogissa aikamoista hiljaiseloa.

Jos äänestyksestä on tulossa vuosittainen perinne, niin sen voisi organisoida hieman paremmin. Itse en esimerkiksi tiennyt äänestyksestä ja ehdokkaana olostani ennen kuin Mari Koo äänestyksestä blogissaan kirjoitti. Uskoisin, että monilta minunlaisiltani “harrastusbloggaajilta” (vai olisiko “elämäntapabloggaaja” parempi?) äänestys meni kokonaan ohi Digitodayn ollessa tuntematon suuruus.

Olen todella iloinen, että Kulutusjuhla voitti äänestyksessä yhteiskunnallisten blogien sarjan. Kulutusjuhla -blogi on muuten poikimassa kaikille avointa Kulutusjuhla -yhdistystä.

Continue Reading

Viime viikosta

Koska äitikin jo kyselee, miksen päivitä blogia, niin pitäähän sitä vähän päivittää jo äidin mieliksikin. Yksi syy päivittämättömyyteen on se, että nettiyhteyden sain hankittua kotiin vasta tänään ja toinen on se, etten ole viime aikoina juuri tehnyt mitään konkreettista. Paitsi jälleen kerran valokuvalapasia.

Viimeisiä opintoja olen saatellut loppuun, käynyt töissä ja harrastanut sosiaalista kanssakäymistä (mikä on varsin kivaa, jei!). Viime viikolla oli kolme tärkeää tapahtumaa, maanantaina osallistuin Villi-kissan 15-vuotispäiville, lauantaina fiilistelin Kumpulan kyläjuhlilla ja sunnuntaina puoli sukua oli katsastamassa uutta kotiani perhetupaantuliaisten muodossa.

Villi-kissi synttäreillään kovin myrtyneen näköisenä:

Mari ja Villi ovat kummatkin varsin kuvauksellisia:

Huomatkaa kädet! Ja Villin edelleen myrtynyt ilme.

Lauantaina porhalsin Kumpulan kyläjuhlille heti aamusta, koska kello kymmeneltä alkoi “kilometrikirppis”, koko Limingantien pituinen kumpulalaisten oma pihakirppis. En ollut aikaisemmin käynyt kyseisessä tapahtumassa, mutta ensi vuonna menen varmasti uudelleen, sen verran vaikuttunut tänä vuonna olin.

Tunnelma lauantaisilla Kyläjuhlilla oli leppoisa. Aurinko paistoi, liikkeelle olivat lähteneet niin teinit, pariskunnat pienine lapsineen (kantoliinakansaa oli todella paljon!), kuin koiranulkoiluttajat ja eläkeläisetkin. Kirpparilla hinnat tuntuivat todella kohtuullisilta ja kirppispöytien välissä oli aina välillä tankkauspisteitä: myynnissä oli kahvia ja asukkaiden itse tekemiä leivonnaisia. Tätä fiilistellessä oli mukavaa tuntea olevansa helsinkiläinen, vaikka Kumpulan viereisessä kaupunginosassa asunkin.

Kirpparilta löysin kauan kaipaamani Brion kangaspuut. Myyjä pyysi kangaspuista kaksi euroa, jonka mielelläni maksoin, kun setti kerran oli täydellinen laatikkoineen kaikkineen.

Toiselta kirppispöydältä löysin kuuden litran alumiinikattilan värjäyspuuhiin 50 sentillä:

Välillä piti syödä makkaraa, juoda olutta ja kuunnella Telluksen tulevaisuutta:

Ja koko päivän ja illan ihmettelin, että miten kukaan voi pitää Helsinkiä välinpitämättömänä ja inhottavana kaupunkina (kts. äitienpäivän Helsingin Sanomien mielipidekirjoitusosasto, sunnuntai 11.5.2008), kun näkymä ja tunnelma Kumpulassa oli niin iloinen, leppoisa ja vihreä.

Tässä lopussa piti olla video pikku-siilin törmäilystä, mutten saanut ladattua videota .avi-muodossa Bloggeriin tai YouTubeen.

Suosittelen ensi vuonna Kumpulan Kyläjuhlille osallistumista lämpimästi!

Illan soundtrackina on tänään toiminut L7 ja Shove. Pyydän vilpittömästi naapureilta anteeksi, mutta onpas ihan pirun hyvä biisi.

Continue Reading

Kotia

Tavarat alkavat löytää paikkansa uudessa kodissa. Tutut kadut ja kulmat alkavat tuntua vieläkin tutummilta. Tämä on taas minun kaupunginosani. Kevät on täällä ja ikkunasta riittää seurattavaa. Naapuritalon setä ulkoiluttaa pihalla isoa harmaata papukaijaa pienessä häkissä. Kaija näyttää viihtyvän.

Olen kotona kuin Liisa Ihmemaassa. Kaikki on lilliputtimaisen pientä ja somaa ja jokaiselle tavaralle on oma paikkansa. Jollei muuten, niin ullakolla kyllä tilaa on. Olen alkanut taas neuloa yli kuukauden tauon jälkeen ja ylipäätään olen paremmalla mielellä kuin pitkään aikaan. Ohjelmassa on ollut lounaita, kirppareilla tonkimista, epäonnistunutta tenttiinlukua, baareilua ja kävelyitä. Olen hankkinut lemmikiksi basilikan, joka on kauhea juoppo (vähän kuin emäntänsä, hehheh

).

Uusi Blogilista vähän ahdistaa. Olen muutosvastarintainen.

Continue Reading