Viiniä ja villasukkia

Olen kotona jälleen, keskellä keittiöremonttia. Vietimme kesäloman aluksi Miehen kanssa reilut kaksi viikkoa Etelä-Ranskassa. Pitänee laittaa vähän loman lokikirjaa blogiinkin, kunhan kahlaan kuvat läpi. Ei niitä tosin kovin montaa sataa ole.

Tein reissua varten uuden olkalaukun, joka osoittautui käytössä ihan huipuksi: mukava olalla, tilavuus noin sata litraa ja sopii väritykseltään ja tyyliltään melkein kaikkien vaatteitteni kanssa.

Laukun idea oli muhinut päässä jo monta kuukautta, sen jälkeen kun näin nämä laukut. Minun laukkuni materiaali on Varustelekan pyykkipussi ja Mieheltä käytöstä poistunut vanha vyö. Leikkasin vyön pitkittäin kahtia, että sain kaksi olkahihnaa. Pyykkipussista jäi paloja, joista saa vielä vaikkapa meikkipussin. En vuorittanut laukkua, ei tukeva puuvillakangas sellaista kaipaa. Saumat tein pussisaumoiksi, että saumat ovat huolitellut myös nurjalta.

Olin viime viikon talvilomalla. Alunperin oli tarkoitus viettää loma ihan vain kotia rempaten, mutta koska lattialistojen laitto oli odottanut jo kahdeksan kuukautta, emme nähneet syytä miksei se voisi odottaa vielä muutaman viikon. Remppa sai siis jäädä kesken, kun päätimme lähteä Berliiniin muutamaksi päiväksi.

Tällä kertaa pyörimme lähinnä Prenzlauer Bergin alueella, ihan jo senkin takia, että hotellimme sijaitsi siellä. Ihastuin alueeseen todella, vaikka berliininsuomalaiset tuntuvatkin pitävän aluetta tylsän porvarillisena ja keski-ikäisenä :) Kaupunginosa on kuitenkin täynnä pieniä mielenkiintoisia putiikkeja, viihtyisiä kahviloita ja ravintoloita. Seuraavana muutamia helmiä

Memory Berlin (Schwedter str.2 Prenzlauer Berg Berlin (U2 Senefelder Platz)) on upea  vintage-kauppa, jossa tekee löytöjä. Ja kyllä, nyt harmittaa, etten ostanut käyttämätöntä punaista nahkaista olkalaukkua 60-luvulta 25 eurolla.

Prenzlauer Bergissä kannattaa lähteä shoppailemaan ja kiertelemään varsinkin lauantaina. Silloin ihmisiä on hurjasti liikkeellä ja Kollwitzplatzilla on hienot markkinat. Seuraavat kaupat sijaitsevat Wörtherstrassella:

Seuraavassa kuvassa on tähän mennessä tsekkaamistani berliiniläisistä lankakaupoista ihanin. Mopo alkoi kaupassa keulia “ehkä vähän”, mutta lähinnä ostin Loopsin omaa lankaa nimeltä Trapper 3.5 (merinovillaa ja kashmiria, langasta lisää joskus myöhemmin). Liikkeessä on valikoimaa useilta lankamerkeiltä ja luonnonkuidut ovat pääosassa. Tarjolla on myös raakasilkkivaatteita ja sukkia. Kaupassa ei sitten käy luottokortit eivätkä kaksi myyjätärtä juuri puhu englantia. Mutta eihän se ostamista estä ;)

Kollwitzplatzin lauantaitori oli yksi matkan kohokohdista. Torilla on myytävänä ruokaa ja ruokatarvikkeita, kaikenlaisia kummallisuuksia, kuten koju jossa myytin salmiakki- ja lakritsimakeisia (Suomi oli hyvin edustettuna), paikallisten käsityöläisten tuotteita ja vähän eksoottisempaakin tavaraa. Tori on selvästi profiloitunut alueensa mukaan: Prenzlauer Bergin alueella kun asuu paljon hyvätuloisia hieman boheemeja ihmisiä.

Bongasin torilta todella hienoja perulaisia kirjoneulemyssyjä ja -kynsikkäitä. Valitettavasti tuollaiset pipot eivät minulle sovi, päädyin siis vain kynsikkäisiin (ne pilkahtavat pari kuvaa alempana).

Perulaiset neuleet ovat todella hienoja ja nyt minua harmittaa etten ostanut kuin ne yhdet kynsikkäät. Osassa neuleista oli käytetty jännää kirjoneuletekniikkaa: Nypyt on neulottu eri värillä kuin pohjaneulos. Klikkaa alempi kuva isommaksi!

Kollwitzplatzin markkinoilta saa myös uutta herkkuruokaani: maalaisranskalaisia tryffelimajoneesilla. Päälle sitten hörppäsin vehnäolutta. Ihan taivas!

Tällä kertaa pääsimme myös sunnuntain kirppareille. Lähdimme virkkuina ensiksi Arkonaplatzille ja sitten Mauerparkin kirppikselle. Arkonaplatzin kirppis on mielenkiintoisempi ja valikoidumpi sekä ehkä noin 20 kertaa Mauerparkia pienempi. Toisaalta Mauerparkissa voi tehdä löytöjä, nauttia todella rennosta tunnelmasta ja hyvästä ruuasta. Minä en ostanut mitään, mutta Mies löysi edullisen ja hyväkuntoisen kameran 1900-luvun alusta.

Arkonaplatzilta löytyy kodin somistukseksi vaikka mitä, vaikkapa kultainen mallinukke!

Seuraavat kuvat ovat Friedrichshainin alueelta. Volkspark Friedrichshain -puisto on kauniilla säällä käymisen arvoinen, siellä on todella erikoinen satuaiheinen suihkulähde, joka ei tosin vielä ollut toiminnassa nyt maaliskuun alussa. Kuvassa yksi suihkulähdettä ympäröivistä kummallisista patsaista, huomaa kissi naisen sylissä. Mistäköhän sadusta tässä on kyse?

Tämä kuva on oikeastaan omistettu äidilleni. Eräässä Kreuzbergin kaupunginosan baarissa oli hyvin tyytyväinen baarikoira, joka heittäytyi seuraamme (kuvassa hän istuu tuolilla), koska häneltä otettiin leikkikalu eli metallinen pullonkorkki pois suusta. Ihana otus.

Mikä Berliinissä on lomalla parasta? Edullinen ruoka, ziljoonat kuppilat ja kaikki pikkupuodit. Mikä taas on kamalinta? Se, ettei parin Berliini-päivän jälkeen jaksa enää syödä kaikkea mitä haluaisi.

[Kuvat on otettu Desire HD:lla Vignette-ohjelmalla, koska huomasin vasta lentokenttäbussissa unohtaneeni kameran kotiin. Olipas hassua olla liikenteessä ilman kameraa!]

Piipahdimme lokakuun alussa Berliiniin muutaman kirpeän syyspäivän ajaksi. Koska en ikinä ole ollut hip ja cool, en myöskään ole ikinä käynyt aikaisemmin Berliinissä. Nyt oli kuitenkin hyvä syy lähteä, kun reissu oli vähän niin kuin häämatka. Berliinihän on tietysti tunnettu juuri romanttisuudestaan…

Alla näkymä hotellihuoneen ikkunasta. Kuten kuvasta näkyy, tykkäämme asua myös muualla kuin kotona korkealla.

Joku oli piirtänyt jättimäisen sydämen ruohokentälle (hah, tästäpä saitte Berliinin romanttisuuden epäilijät!):

Tämä oli minulle siis ensimmäinen oikea käynti Saksan maaperällä (lentokenttiä ja lentokenttähotelleja kun ei lasketa). Ihastuin maahan ikihyviksi. Ainakin Berliini on täynnänsä minun pituisiani naisia (sulauduin joukkoon toisin kuin Italiassa tai Ranskassa), ruoka on hyvää ja sitä saa jokaisesta kadunkulmasta, Franziskaner Hefe -vehnäolutta saa kaikkialta ja se on itkettävän halpaa. Lievää Saksa-hulluutta on siis havaittavissa.

Itse en osaa saksaa kuin muutaman sanan, siksi tenttasin varmaan raivostuttavuuteen asti Mieheltä, että mitä mikäkin sana tarkoittaa. Oli hauskaa huomata miten intuitiolla ruotsin ja englannin sanastolla ymmärsi yllättävän paljon, mutta ehkä seuraavalle reissulle pitää hankkia sanakirjakin.

Berliini on arkkitehtoonisesti aivan järkyttävän ruma kaupunki (suuri osa kaupungistahan näyttää aivan Merihaalta!), mutta taas toisaalta todella kaunis ja täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia, niin arkkitehtoonisia kuin muitakin. Niskat meinasivat sijoiltaan ja silmät myös, kun yritin vilkuilla kaikkea jännää ihmisistä aina talojen räystäisiin saakka.

Ylläolevan kuvan syynä on ullakokerroksen ikkunasomistukset: ikkunoihin oli pingotettu pitsiliinoja! Toisella puolella katua muuten oli Rewe-ketjun iso valintamyymälä (Invalidenstr. 158, 10115 Berlin). Vaikkei tuntisi vetoa ruokakauppoihin ulkomailla kuten minä, on tämä kauppa jo tilana nähtävyys: myymälä sijaitsee vanhassa kauppahallissa, kannattaa siis katsella kattoon eikä vain hyllyihin, jos tuonne kauppaan eksyy.

Harmillisinta reissulla oli, ettei ehtinyt syödä ja juoda kaikkea hyvää, minkä näki. Myös sunnuntaisin aukiolevat kirpparit näkemättä, kun lauantaina oli  liian kiire baareillessa, köh. Helmut Newton -museossakin vierailu jäi väliin. No, ehtiihän sitä myöhemminkin.

Neuleharrastajalle piipahtamisen arvoisia paikkoja ovat La Laine, josta saa Suomessakin myytävien Lana Grossan ja Noron lisäksi myös Lang Yarnsin lankoja. Lang yarns oli uusi tuttavuus, mutta merkin langat vakuuttivat: Ostin muutaman kerän jakinkarvasta ja villasta kehrättyä Yak -lankaa. La Lainen lähellä, samalla kadulla on Schwarzes Cafe, jota suosittelen lämpimästi. Ravintolalla on ihana terassi sisäpihalla, mutta sisätilatkin ovat mukavat. Spinat-käsespätzle (vai mikä oikea kirjoitusasu nyt onkaan…) on maistamisen arvoinen annos.

[Langat lepäilevät äidiltä synttärilahjaksi saamani Gustav Klimt -taidekirjan sivuilla. Nuo maalausten värit ja ornamenttiset kuviopinnat!]

Itse en päässyt piipahtamaan Handmade Berlin -kaupassa, koska se on sen verran omituisesti auki (ti-la 14-20), mutta kävin kuikuilemassa ikkunan takana ruokapaikkaa etsimässä. Kuikuilun ja nettisivujen perusteella kauppa on vierailun arvoinen. Handmade Berlin on melko lähellä Schwarzwaldstuben -ravintolaa, jossa kannattaa ehdottomasti syödä. Ravintolaan tosin täytyy mennä illalla hyvissä ajoin, jos syödä aikoo. Kahdeksan jälkeen pöytää olisi joutunut odottamaan tunnin, meidän paikalle ilmestyessämme pöytiä oli onneksi yksi jäljellä.

Jos aamiaispaikkavinkkejä joku kaipaa, niin sellaiset kuin Oliv ja Kaffeemitte ovat suositeltavia, jos siinä nurkilla asustaa.

Vietin kevätlomaa Etelä-Ranskassa huhti-toukokuun vaihteessa. Nähtyä tuli muunmuassa Marseille, Aix-en-Provence, Orange, Chateaunef-du-Pape, Arles, Avignon ja Saintes-Maries-de-la-mer. Matka oli muuten hyvin antoisa, mutta osallemme sattuivat erityisen sateiset ja kylmät ilmat. Edelliset kaksi viikkoahan Provencessa lämpötila oli ollut 20-24 astetta päiväsaikaan… Se siitä ihanasta keväisestä Provencesta sitten!

Marseillen pittoreski Vanha Satama:

Tämän matkakohteen itseassa ratkaisi viinipullon etiketti. Syyllinen oli siis punaviini nimeltään La Vieille Ferme Rouge, jota nautimme jonain marraskuisena lauantaina viime syksynä. Minä tutkin etikettiä ja googletin valmistuspaikan ja Mies ehdotti, että sinne voisi keväällä lähteä. Mikäs siinä, pieni eteläranskalainen Orangen kaupunki roomalaisaikaisine amfiteattereineen kuulosti varsin lupaavalta paikalta. Viikkoa ei pienessä kaupungissa kuitenkaan kannattaisi viettää, siksi päädyimme laajentamaan loman Provencen kiertomatkaksi. Luvassa oli siis viikon verran Marseillea ja pikkukaupunkeja, autoretkiä, toreja, viiniä, ruokaa, historiaa, mahdollisimman paljon positiivisia visuaalisia ärsykkeitä. Maanpäällinen taivas.

Näkymä Marseillen hotellin ikkunasta, noita pyykkejä roikkui ikkunoissa  ja parvekkeilla kaikkialla kaupungissa:

Matkalla oli hauskaa, kun kartalla olevat paikkakunnat saavat muodon, ilmeen ja tunnelman: Marseille ei ollut Ranskaa, jonka minä tunsin ennestään, mutta mielenkiintoinen paikka joka tapauksessa. Aix-en-Provence oli niin lumoava, että siellä piti käydä kaksi kertaa (kummallakin satoi, siksi kuvat puuttuvat). Orange oli piskuineni kaupunki, jossa oli viikonlopun takia autiota. Mukava baari kuitenkin löydettiin.  Chateaunef-du-Pape’ssa tuli maisteltua viiniä, juustoja ja makkaroita, hyvää oli. Arles osoittautui tunnelmaltaan niin mukavaksi paikaksi (puhumattakaan torista!), että sinne on pakko päästä uudelleen. Ei tänä kesänä, mutta ehkä seuraavana?

Matkaan ei kuulunut kauheasti “virallisia” kulttuurikohteita, aika meni muutenkin liian nopsaan. Pont du Gare -akveduktia oli pakko käydä ihmettelemässä:

Jostain syystä akveduktit ja vesijärjestelmät ovat mielestäni olleet kiehtovimpia roomalaisten saavutuksia, todellisia insinööritaidon näytteitä. Moni muukin on ollut kiinnostunut Pont du Garesta, kannatinpylväisiin oli kaiverrettu useita muistokirjoituksia 1800-luvun alussa. Taisi olla muodikas nähtävyys jo silloin?

Parissa lankoja myyvässä kaupassa kävin, kun ne matkanvarrelle Marseillesissa osuivat: La Drogurie (42-44 Rue de Vacon) on ihana kauppa (tosin tätä ei nettisivujen perusteella uskoisi), josta muun muassa löytyy puuvilla- ja alpakkalankoja. Ihania nappeja, höyheniä, paljetteja ja muuta pikkutavaraa voi ostaa kappaleittain esillä olevista lasipurkeista. Jäi kaivelemaan, etten raaskinut ostaa kaunista oliivinvihreää paksua puuvillalankaa (sellaista hauskan “kuivan” tuntuista!). Phildarissa (15 rue Saint Ferréol) langat löytyivät kaupan perältä, vaatepuolen takaa. Sielläkin oli hauskoja luonnonkuitusekoitteita, kauniita värejä.  Myös valmisvaatteet saivat huokailemaan. Vähän harmittaa, etten ostanut kaunista vihreää hellemekkoa, kun hintakin oli hurjat 25 euroa. Välillä sitä saa ihmeellisiä kitupiikkikohtauksia.

Vappukimppuja Marseillessa, kielo on jostain syystä Ranskassa vappukukka:

Jos on kiinnostunut viineistä Chateauneuf-du-Pape on ehdoton matkakohde. Pikkuruinen kaupunki on muodostunut rinteeseen nyt jo raunioituneen Paavin kesäpalatsin alapuolelle. Ja kaupunki elää lähinnä viineistä. Pikkuruisia viinimyymälöitä oli paljon! Kaupungin rakennuskanta on osalta todella mielenkiintoista, koska siinä näkyi vuosisatojen aikana tapahtunut orgaaninen rakentaminen. Tuo kalanruoto-muuraustekniikka kiinnosti:

Kuvista päätellen ei uskoisi, että seitsemästä päivästä satoi viitenä. Mutta toisaalta, siksi kuvat muuten niin kuvauksellisista Aix-en-Provencesta ja Arlesista puuttuvat.

Välillä kuitenkin istuttiin ulkona klassisella punaviiniä, patonkia, hyviä juustoja ja mansikoita -piknikillä. Todellakin, mitä paras loma.