Aloitimme tänä vuonna pääsiäisenvieton anoppilassa Turussa. Autottomina ihmisinä satsasimme tällä kertaa vuokra-autoon. Olemme viimeisen vuoden aikana vuokranneet autoa muutaman kerran ja täytyy myöntää, että onhan pikkuauto todella kätevä kaupunkien ulkopuolella matkatessa. On kivaa, kun ei ole naimisissa bussi- ja junareittien sekä aikataulujen kanssa tai tarvitse kinuta kyytiä kanssaihmisiltä.

Tämä kuva on menomatkalta Turkuun, kun pysähdyimme parhailla munkeilla Kasvihuoneilmiössä, joka on pakollinen pysähdyspaikka, jos yksityisautolla on liikenteessä:

Lankalauantaina lähdimme sitten hyvissä ajoin Turusta, koska ajattelimme piipahtaa nopsasti Mathildedalissa ja Fiskarsissa. Mathildedalin piipahdus sitten venyikin ja kylällä olisi viettänyt  aikaa pitempäänkin, jollei Fiskarsissa käymisestä olisi tarvinnut pitää kiinni. Pikkuruinen kylä yllätti kauneudellaan ja pääsiäislauantain tapahtumat monipuolisuudellaan. Alunperin lähdimme Mathildedaliin oluen perässä, koska oluita harrastava mieheni oli bongannut  Mathildedalin kyläkaupan olevan auki ja sieltä saatavan Mathildedalin kyläpanimon oluita. Itseasiassa kyläkauppa osoittautuikin leipomon pikkuruiseksi etuosaksi, tärkeimpinä myyntiartikkeleinaan leipä, ankanmunat ja olut. Siispä oluiden lisäksi ostimme uunilämmintä Mathildedalin Kyläleipurin leipää, jossa on käytety oluen panemisesta jääviä maltaita (muistaakseni näin, jollen ole ihan väärässä!). Niin olut kuin leipäkin on herkullista, suosittelen. Kyläpuodin edessä on Ravintola Terho, jossa oli kätevää pitää oluenmittainen tuumaustauko.

Päätimme vielä käväistä Ruukin Kehräämöllä, joka sijaitsee vain parinsadan metrin päässä. Olin aikaisemmin kyllä kuullut paikasta, mutta jostain syystä en ollut lainkaan tajunnut sen sijaitsen juuri Mathildedalissa. Käväiseminen pitenikin sitten vähän pidemmäksi ajaksi: kun näin kaksi aitauksellista alpakoita, saatoin mennä hieman sekaisin ja vietimme hyvän tovin kuvaten noita supersöpöjä, ilmeikkäitä eläimiä. Hieman kyllä rupesi myöhemmin epäilyttämään, kun Kehräämöllä myöhemmin kuulin, että alpakat ovat luonteeltaan vähän kuin kissoja. Ruukin Kehräämöllä on vuodenajasta riippuen omia alpakoita noin 25-40 eläintä.

Puodin puolella on valikoima todella kauniita alpakkavaatteita, -asusteita ja muita valikoituja tuotteita sekä pieni valikoima erilaisia alpakkalankoja alpakan omissa väreissä. Kehräämöllä oli myytävänä lähinnä paksumpia lankoja, kun ohuemmat olivat menneet melkein kaikki sopimusneulojille ja -kutojille. 

Itse kaipailin mahdollisimman ohutta alpakkalankaa ja minulle erikseen vyyhdittiin kartiolta 100 grammaa pitsivahvuista baby-alpakkalankaa (880m/100g). Tuo lanka on upean pehmeää ja kiiltävää. Pitänee ennen seuraavaa käyntikertaa kysellä, että olisiko samaa lankaa saatavina harmaana ja mustana. Kehräämöllä kuulimme myös, että alpakka on ainoa eläin, josta saa täysin mustaa kuitua. Ja tottahan se varmaankin on, en ole tuota ikinä tullut ajatelleeksi. Alpakan musta on tosiaan hiilenmustaa, varsinkin kun sitä katsoo kuituna, ei kehrättynä lankana.

Pääsimme myös kehräämön puolelle tutustumaan. Ruukin Kehräämö on Suomen ensimmäinen alpakkakuituun erikoistunut kehräämö.  Kun näin kaikki laitteet, toivoin että aikaa tutustumiseen olisi ollut paljon enemmän!

Kun villa on keritty alpakasta (alpakka muuten nostetaan pöydälle kerittäväksi eli ei keritä eläimen pää “pihtiotteessa”, kuten lampaat), lajiteltu ja muokattu kehrättäväksi (hyppään kätevästi monta työvaihetta näin…), se kehrätään ensiksi yksisäikeiseksi langaksi:

Tässä on menossa kolmen säikeen kertaus yhdeksi langaksi:

…ja lopuksi lanka vyyhditään:

Kesällä pitää päästä Mathildedaliin uudestaan ja vähän paremmalla ajalla. Mietimme jo, että satsaamme ja yövymme Hotelli Ruukin Majatalossa.

Ja pääsimmekö sinne Fiskarsiin sitten ikinä? Kyllä, ja vielä Jalon aukioloaikaan! Jalo suunnittelee ja valmistaa mielettömän hienoja koruja ja jokapäiväisessä käytössä minulla on Jalon valkokultainen vihkisormus ja hopeinen rannekoru.

Kotimatkalla kävimme vielä syömässä Karjaalla Köttkontrollenissa, jota ei voi kuin suositella. Kötkontrollenin gastropubi tarjoaa mutkailematonta ruokaa, jossa pääpaino on lähituotannossa ja siinä, että eläimistä käytetään kaikki osat, ei vain parhaat sisäfileet.

Etelä-Suomen omatoimimatkailun Sörnäisten jaosto lopettaa raportin täältä tähän. Pahoittelen kännykuvien suttuisuutta, tietenkään mukana ei ole oikeaa kameraa silloin kuin pitäisi. Lisää kuvia (lähinnä alpakoista…)  Instagramissa.

Nyt toukokuussa kun kesälomaintoilu alkaa viimeistään nostaa päätään ja matkakohteita pähkäillään kuumeisesti, ajattelin tehdä postauksen yhdestä lempikaupungeistani. Tämä kirjoitus on oodi Berliinille. Itsehän olen hieman myöhäisherännäinen, ensimmäistä kertaa kävin Berliinissä vasta häämatkalla syksyllä 2010, mutta sen jälkeen kaupungissa on tullut luuhattua useamman kerran (toinen postaus Berliinistä).

Berliini on tuttavapiiriin suosituimpia lomakohteita eikä mikään ihme: edulliset ja nopeat lennot, edullinen hintataso ja noin miljoona mielenkiintoista visiteerauskohdetta jaksavat innostaa minuakin kerrasta toiseen. Minulta välillä kysytään (ja auliisti kerron kysymättäkin) vinkkejä, siitä mitä kaupungissa kannattaa tehdä. Parasta Berliinissä on tietysti ziljoonat edulliset ravintolat ja baarit sekä melkein yhtä lukuisat pikkukaupat, mutta kaupungista löytynee jokaiselle jotakin. Tässä siis tärkeimmät Berliini-ihastukseni yhtenä postauksena. Berliini-vinkeistäni ei löydy 2. maailmansodan tai DDR:n muistomerkkejä, mutta niistä onkin paljon tietoa kaikissa Berliini-oppaissa.

Torit:

• Arkonaplatzin “antiikkitori”:  Jonkin sortin rompetori, jolta voi tehdä kirppis- ja antiikkilöytöjä edulliseenkin hintaan. Olen löytänyt torilta 50-luvun tanskalaista designiä ja itäsaksalaisia haarukoita.
• Türkischer Markt: ihan tavallinen tori, jolta löytyy ruokaa, taloustarvikkeita, mutta myös todella edullisesti kankaita, nappeja ja nauhoja. Torille voi hyvin mennä aamiaiselle/lounaalle ja torin läheisyydestä löytyy todella edullisia döner-paikkoja.
• Kollwitzplatzin tori: lähiseudun muotoilijoiden tuotteita, luomuruokaa, sampanjabaari ja maailman parhaat maalaisranskalaiset tryffelimajooneesilla.
• Mauerpark: legendaarinen kirppis viikonloppuisin, tosin ihmisiä on ihan liikaa. Kai  Mauerparkissa on kuitenkin jokaisen kerran käytävä.

Lanka- ja kangaskaupat:

• Loops: Lähinnä saksalaisia, tanskalaisia ja ranskalaisia neulelankoja. Lempparini Berliinin lankakaupoista.
• Handmade Berlin:  Muunmuassa yhdysvaltalaisia ja japanilaisia neulelankoja.
• La Laine: Mukava lanka- ja neulekauppa melkein  lempiravintolani, Schwartzes Cafén vieressä. Ei kovin iso lankavalikoima.
• Knopf Paul: Pieni nappikauppa, jossa on käsittämättömän paljon nappeja, joista vanhimmat ovat 1930-luvulta. Kävimme kaupassa viime reissulla, hämmennyin ihan täysin nappipaljoutta ja ostin vain muutaman napin.
• Babielato: kangaskauppa, joka myy lähinnä luonnonkuituisia kankaita edullisesti.

Muita ihania:

• Tutto Naturale: Italialaisia nahkalaukkuja ja -asusteita sekä paikanpäällä koneellisesti neulottuja neuleasusteita (merinovillaa, kashmiria!).

Museot:

• Museosaarella: Ihan kaikki.
• Helmut Newton -valokuvamuseo: Täällä on käytävä melkein joka kerta. Perusnäyttely on mielenkiintoinen ja teemanäyttelyt ovat järjestään olleet hyviä.

Ravintolat ja baarit:

Kivoja baareja on tietysti tosi paljon, riippuen siitä millaisesta menosta muuten pitää. Tämä lista on vain omasta näkökulmastani ja paikat sijaitsevat oikeastaan kaikki Prenzlauerbergin kaupunginosassa. Samaan aikaan niin porvarillinen ja boheemi Prenzlauerberg on tunnelmaltaan ihan paras! Poikkeus joka vahvistaa säännön on lempiruokapaikkani Schwartzes Café, mutta se sijaitsee Lännessä. Jos haluaa välttämättä shoppailla kuuluisalla ostoskadulla Ku’dammilla, niin tämä on tosi lähellä. Suosittelen Spinatkäsespätzleä!

• Chagall: Sijaitsee vilkkaan kadun varrella ja on hyvä paikka tarkkailla ohikulkijoita.  Kiva tunnelma+hyvä ja halpa ruoka (kokeile keittoja tai pelmenejä tai salaattia)
• Scotch and Sofa: Halpaa punkkua ja kiva DDR-sisustus
• La Muse Gueule: Viime reissun uusi suosikkimme, kun ravintola oli vain 50 metriä asunnoltamme. Hyvää ja edullista ranskalaishenkistä ruokaa.
• Focacceria tekee todella hyvää focacciaa  ja jos syöjiä on useampi, niin kannattaa otta vaikka viiden satsi ja mennä syömään (kauniilla ilmalla Weinbergsparkiin (lempipuistoni), joka on ihan vieressä.
• Due Forni: Mielettömän hyvää pitsaa!
• Prater Garten: Perinteinen “olutpuutarha”. Ei erityisen edullinen, mutta tunnelmallinen kyllä.
• Kesäillan hämyssä on kiva katsastaa baareja eri kaduilla: Kastanienallee, Zionkirchstrasse, Kollwitzstrasse.

Majoitus:

Hotellejahan Berliinissä on pilvin pimein, mutta jos lähdet Berliiniin paria päivää pidemmäksi ajaksi, suosittelen lämpimästi Airbnb-majoitusta. Lempialueeltani Prenzlauerbergistä löytyy todella paljon edullisia asuntoja. Tosin kannattaa vielä tarkistaa asunnon sijainti tarkkaan kartalla, Airbnb:ssä ihmiset markkinoivat tietenkin asuntoja hohdokkaammilla aluenimillä kuin missä ne todellisuudessa sijaitsevatkaan.

Kannattaa myös tsekata:

• Berliinin kaduilla -blogi: Berliinissä asuva kaverini Kaisa pitää blogia berliininsuomalaisen näkökulmasta.
• EIN000:  ilmainen on ilmainen kirjanen, jota on jaossa monissa pikkuputiikeissa Berliinissä. Kannattaa siepata mukaan, koska siinä on useampi kymmentä sivua mielenkiintoisia kauppoja. Tekstit ovat myös englanniksi.

Olen kotona jälleen, keskellä keittiöremonttia. Vietimme kesäloman aluksi Miehen kanssa reilut kaksi viikkoa Etelä-Ranskassa. Pitänee laittaa vähän loman lokikirjaa blogiinkin, kunhan kahlaan kuvat läpi. Ei niitä tosin kovin montaa sataa ole.

Tein reissua varten uuden olkalaukun, joka osoittautui käytössä ihan huipuksi: mukava olalla, tilavuus noin sata litraa ja sopii väritykseltään ja tyyliltään melkein kaikkien vaatteitteni kanssa.

Laukun idea oli muhinut päässä jo monta kuukautta, sen jälkeen kun näin nämä laukut. Minun laukkuni materiaali on Varustelekan pyykkipussi ja Mieheltä käytöstä poistunut vanha vyö. Leikkasin vyön pitkittäin kahtia, että sain kaksi olkahihnaa. Pyykkipussista jäi paloja, joista saa vielä vaikkapa meikkipussin. En vuorittanut laukkua, ei tukeva puuvillakangas sellaista kaipaa. Saumat tein pussisaumoiksi, että saumat ovat huolitellut myös nurjalta.

Olin viime viikon talvilomalla. Alunperin oli tarkoitus viettää loma ihan vain kotia rempaten, mutta koska lattialistojen laitto oli odottanut jo kahdeksan kuukautta, emme nähneet syytä miksei se voisi odottaa vielä muutaman viikon. Remppa sai siis jäädä kesken, kun päätimme lähteä Berliiniin muutamaksi päiväksi.

Tällä kertaa pyörimme lähinnä Prenzlauer Bergin alueella, ihan jo senkin takia, että hotellimme sijaitsi siellä. Ihastuin alueeseen todella, vaikka berliininsuomalaiset tuntuvatkin pitävän aluetta tylsän porvarillisena ja keski-ikäisenä :) Kaupunginosa on kuitenkin täynnä pieniä mielenkiintoisia putiikkeja, viihtyisiä kahviloita ja ravintoloita. Seuraavana muutamia helmiä

Memory Berlin (Schwedter str.2 Prenzlauer Berg Berlin (U2 Senefelder Platz)) on upea  vintage-kauppa, jossa tekee löytöjä. Ja kyllä, nyt harmittaa, etten ostanut käyttämätöntä punaista nahkaista olkalaukkua 60-luvulta 25 eurolla.

Prenzlauer Bergissä kannattaa lähteä shoppailemaan ja kiertelemään varsinkin lauantaina. Silloin ihmisiä on hurjasti liikkeellä ja Kollwitzplatzilla on hienot markkinat. Seuraavat kaupat sijaitsevat Wörtherstrassella:

Seuraavassa kuvassa on tähän mennessä tsekkaamistani berliiniläisistä lankakaupoista ihanin. Mopo alkoi kaupassa keulia “ehkä vähän”, mutta lähinnä ostin Loopsin omaa lankaa nimeltä Trapper 3.5 (merinovillaa ja kashmiria, langasta lisää joskus myöhemmin). Liikkeessä on valikoimaa useilta lankamerkeiltä ja luonnonkuidut ovat pääosassa. Tarjolla on myös raakasilkkivaatteita ja sukkia. Kaupassa ei sitten käy luottokortit eivätkä kaksi myyjätärtä juuri puhu englantia. Mutta eihän se ostamista estä ;)

Kollwitzplatzin lauantaitori oli yksi matkan kohokohdista. Torilla on myytävänä ruokaa ja ruokatarvikkeita, kaikenlaisia kummallisuuksia, kuten koju jossa myytin salmiakki- ja lakritsimakeisia (Suomi oli hyvin edustettuna), paikallisten käsityöläisten tuotteita ja vähän eksoottisempaakin tavaraa. Tori on selvästi profiloitunut alueensa mukaan: Prenzlauer Bergin alueella kun asuu paljon hyvätuloisia hieman boheemeja ihmisiä.

Bongasin torilta todella hienoja perulaisia kirjoneulemyssyjä ja -kynsikkäitä. Valitettavasti tuollaiset pipot eivät minulle sovi, päädyin siis vain kynsikkäisiin (ne pilkahtavat pari kuvaa alempana).

Perulaiset neuleet ovat todella hienoja ja nyt minua harmittaa etten ostanut kuin ne yhdet kynsikkäät. Osassa neuleista oli käytetty jännää kirjoneuletekniikkaa: Nypyt on neulottu eri värillä kuin pohjaneulos. Klikkaa alempi kuva isommaksi!

Kollwitzplatzin markkinoilta saa myös uutta herkkuruokaani: maalaisranskalaisia tryffelimajoneesilla. Päälle sitten hörppäsin vehnäolutta. Ihan taivas!

Tällä kertaa pääsimme myös sunnuntain kirppareille. Lähdimme virkkuina ensiksi Arkonaplatzille ja sitten Mauerparkin kirppikselle. Arkonaplatzin kirppis on mielenkiintoisempi ja valikoidumpi sekä ehkä noin 20 kertaa Mauerparkia pienempi. Toisaalta Mauerparkissa voi tehdä löytöjä, nauttia todella rennosta tunnelmasta ja hyvästä ruuasta. Minä en ostanut mitään, mutta Mies löysi edullisen ja hyväkuntoisen kameran 1900-luvun alusta.

Arkonaplatzilta löytyy kodin somistukseksi vaikka mitä, vaikkapa kultainen mallinukke!

Seuraavat kuvat ovat Friedrichshainin alueelta. Volkspark Friedrichshain -puisto on kauniilla säällä käymisen arvoinen, siellä on todella erikoinen satuaiheinen suihkulähde, joka ei tosin vielä ollut toiminnassa nyt maaliskuun alussa. Kuvassa yksi suihkulähdettä ympäröivistä kummallisista patsaista, huomaa kissi naisen sylissä. Mistäköhän sadusta tässä on kyse?

Tämä kuva on oikeastaan omistettu äidilleni. Eräässä Kreuzbergin kaupunginosan baarissa oli hyvin tyytyväinen baarikoira, joka heittäytyi seuraamme (kuvassa hän istuu tuolilla), koska häneltä otettiin leikkikalu eli metallinen pullonkorkki pois suusta. Ihana otus.

Mikä Berliinissä on lomalla parasta? Edullinen ruoka, ziljoonat kuppilat ja kaikki pikkupuodit. Mikä taas on kamalinta? Se, ettei parin Berliini-päivän jälkeen jaksa enää syödä kaikkea mitä haluaisi.

[Kuvat on otettu Desire HD:lla Vignette-ohjelmalla, koska huomasin vasta lentokenttäbussissa unohtaneeni kameran kotiin. Olipas hassua olla liikenteessä ilman kameraa!]

Piipahdimme lokakuun alussa Berliiniin muutaman kirpeän syyspäivän ajaksi. Koska en ikinä ole ollut hip ja cool, en myöskään ole ikinä käynyt aikaisemmin Berliinissä. Nyt oli kuitenkin hyvä syy lähteä, kun reissu oli vähän niin kuin häämatka. Berliinihän on tietysti tunnettu juuri romanttisuudestaan…

Alla näkymä hotellihuoneen ikkunasta. Kuten kuvasta näkyy, tykkäämme asua myös muualla kuin kotona korkealla.

Joku oli piirtänyt jättimäisen sydämen ruohokentälle (hah, tästäpä saitte Berliinin romanttisuuden epäilijät!):

Tämä oli minulle siis ensimmäinen oikea käynti Saksan maaperällä (lentokenttiä ja lentokenttähotelleja kun ei lasketa). Ihastuin maahan ikihyviksi. Ainakin Berliini on täynnänsä minun pituisiani naisia (sulauduin joukkoon toisin kuin Italiassa tai Ranskassa), ruoka on hyvää ja sitä saa jokaisesta kadunkulmasta, Franziskaner Hefe -vehnäolutta saa kaikkialta ja se on itkettävän halpaa. Lievää Saksa-hulluutta on siis havaittavissa.

Itse en osaa saksaa kuin muutaman sanan, siksi tenttasin varmaan raivostuttavuuteen asti Mieheltä, että mitä mikäkin sana tarkoittaa. Oli hauskaa huomata miten intuitiolla ruotsin ja englannin sanastolla ymmärsi yllättävän paljon, mutta ehkä seuraavalle reissulle pitää hankkia sanakirjakin.

Berliini on arkkitehtoonisesti aivan järkyttävän ruma kaupunki (suuri osa kaupungistahan näyttää aivan Merihaalta!), mutta taas toisaalta todella kaunis ja täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia, niin arkkitehtoonisia kuin muitakin. Niskat meinasivat sijoiltaan ja silmät myös, kun yritin vilkuilla kaikkea jännää ihmisistä aina talojen räystäisiin saakka.

Ylläolevan kuvan syynä on ullakokerroksen ikkunasomistukset: ikkunoihin oli pingotettu pitsiliinoja! Toisella puolella katua muuten oli Rewe-ketjun iso valintamyymälä (Invalidenstr. 158, 10115 Berlin). Vaikkei tuntisi vetoa ruokakauppoihin ulkomailla kuten minä, on tämä kauppa jo tilana nähtävyys: myymälä sijaitsee vanhassa kauppahallissa, kannattaa siis katsella kattoon eikä vain hyllyihin, jos tuonne kauppaan eksyy.

Harmillisinta reissulla oli, ettei ehtinyt syödä ja juoda kaikkea hyvää, minkä näki. Myös sunnuntaisin aukiolevat kirpparit näkemättä, kun lauantaina oli  liian kiire baareillessa, köh. Helmut Newton -museossakin vierailu jäi väliin. No, ehtiihän sitä myöhemminkin.

Neuleharrastajalle piipahtamisen arvoisia paikkoja ovat La Laine, josta saa Suomessakin myytävien Lana Grossan ja Noron lisäksi myös Lang Yarnsin lankoja. Lang yarns oli uusi tuttavuus, mutta merkin langat vakuuttivat: Ostin muutaman kerän jakinkarvasta ja villasta kehrättyä Yak -lankaa. La Lainen lähellä, samalla kadulla on Schwarzes Cafe, jota suosittelen lämpimästi. Ravintolalla on ihana terassi sisäpihalla, mutta sisätilatkin ovat mukavat. Spinat-käsespätzle (vai mikä oikea kirjoitusasu nyt onkaan…) on maistamisen arvoinen annos.

[Langat lepäilevät äidiltä synttärilahjaksi saamani Gustav Klimt -taidekirjan sivuilla. Nuo maalausten värit ja ornamenttiset kuviopinnat!]

Itse en päässyt piipahtamaan Handmade Berlin -kaupassa, koska se on sen verran omituisesti auki (ti-la 14-20), mutta kävin kuikuilemassa ikkunan takana ruokapaikkaa etsimässä. Kuikuilun ja nettisivujen perusteella kauppa on vierailun arvoinen. Handmade Berlin on melko lähellä Schwarzwaldstuben -ravintolaa, jossa kannattaa ehdottomasti syödä. Ravintolaan tosin täytyy mennä illalla hyvissä ajoin, jos syödä aikoo. Kahdeksan jälkeen pöytää olisi joutunut odottamaan tunnin, meidän paikalle ilmestyessämme pöytiä oli onneksi yksi jäljellä.

Jos aamiaispaikkavinkkejä joku kaipaa, niin sellaiset kuin Oliv ja Kaffeemitte ovat suositeltavia, jos siinä nurkilla asustaa.