Jouluaatosta

Aatto tuli ja melkein jo meni myös. Varsin mukavaa oli, kaikkia herkkuja, joista olin unelmoinut, myös sain. Tädin tekemät laatikot, sienisalaatti ja rosolli löysivät taas paikkansa lautasella ja masussa. Isän paistama kinkku oli parempaa kuin ikinä ennen. Voisiko se johtua siitä, että Diplomi-insinööri-isäni oli tehnyt kinkun sisälämpötilasta ja paistoajasta hienon graafisen käyrän?;)

Minua lahjottiin ja minä lahjoin. Lahjojen antaminen ja saaminen on todella kivaa, mutta aikuisena lahjat eivät ole jouluaaton kohokohta. Kohokohta on (jopa kliseisesti) ajan viettäminen yhdessä perheen kanssa. Kuitenkin jo useamman vuoden ajan olen viettänyt myöhäisen aattoillan yksin, herkutellen, lukien tai leffoja katsellen. On ihanaa päästä omaan kotiin rauhassa sulattelemaan aaton tapahtumia ja jouluruokia. Nyt ajattelin uppoutua Amélie’n maailmaan, elokuva kun tulee telkkarista. Mitä siitä, vaikka olen nähnyt elokuvan ainakin kymmenen kertaa dvd:ltä?!;)