Saumasukat ja charleston

Perjantai-iltana on bileet salakapakka-teemalla ja puku ei ole vielä edes puolivälissä. Mutta ei stressiä, tässähän on aikaa vaikka kuinka! Kaikki materiaalit on kuitenkin olemassa ja eilen kaavoitin ja ompelin jo alusmekon melkein valmiiksi. Itseasiassa ainoat asiat jotka jouduin asukokonaisuutta varten hankkimaan ovat korut ja puvun vuorikangas.

Taitava sisko teki minulle piiitkän kaulakorun ja korvakorut asukokonaisuuteen sopivaksi.

1920-luku on yksi lempivuosikymmenistäni. Mieltymys vuosikymmeneen alkoi Muotitalo Elliot -sarjan myötä 90-luvun alkupuolella. Kyseinen sarja oli varsin mainio, voisin ottaa sen dvd:nä. Pidän 20-luvun muodista ja ajan varsin syntisestä leimasta. Simone de Beauvoirin muistelmat kuvaavat hyvin ajan kaoottisuutta alle 20-vuotiaan tytön näkökulmasta.

1920-luvun alun muotiin kuului väljä leikkaus ja alennettu vyötärö. Iltapuvutkin ulottuivat vain puoleen sääreen.

Voiko olla charlestonia hullunkurisempaa tanssia? New Yorkin seurapiirirouva opettavat kiinalaiselle tanssijalle Mucheo Ilolle ajan muotitanssia.

Tietokoneeni on muuten siirtynyt lattialle, koska työpöydän on nyt vallannut vähän vakituisemmin ompelukone. Kyllä tämä japanilaisittain lattialla istuminenkin ja kirjoittaminen käy. Tosin koulujuttuja en kyllä jaksa näin tehdä. Miksiköhän puhun muuten aina “koulusta” kun kyseessä on kuitenkin yliopisto. En myöskään ikinä sano, että menen “laitokselle” vaan menen aina “kouluun”.

Olen jo muutaman päivän ajan herännyt varsin varhain aamulla. Se jos mikä on merkki opintojen tuomasta stressistä. Prosemma pitäisi olla valmis kolmen viikon kuluttua, harjoittelun parin viikon kuluttua ja esseen ja oppimispäiväkirjan olisi hyvä olla valmiita nyt. Pääsiäisenä en kyllä ajatellut tehdä koulujuttuja, mutta katsoo nyt. Ohjelmaa olisi kyllä muutenkin: Huomenna suvun naisväen kanssa uudestaan Mucha-näyttelyyn ja myös ilta on varattu, perjantaina Salakapakka-bileet, lauantaina meillä pelataan (ja minä pelivammaisena syöpöttelen ja juopottelen mukana), sunnuntaina kotikotiin ja maanantaina oopperaan.

Varhain heräämisessä on sekin hyvä puoli, että ehtii tehdä kaikenlaista. Eilen ennen töihin lähtöä pesin jääkaapin ja avasin wc:n lavuaarin viemäriputken, joka TAAS kolmen kuukauden jälkeen oli tukossa.

You may also like

8 Comments

  1. Hyvä kun muistutit, sehän oli aivan ihana sarja. Tuossa ylemmässä kuvassa nuo mekot näyttävät vähän hullunkuriselta mutta muotikuvat ovat aina vähän liioiteltuja :)

  2. Minäkin rakastin tuota sarjaa, varsinkin kun olin vielä siihen aikaan vakuuttunut että musta tulee suuri muotisunnittelija ;-)play.com myy sarjaa, hakusana House of Eliott; ei Elliot niin kuin mä ensin kirjoitin. 20-30-l. on mun lemppari vaateaikakauteni, Hercule Poiroteissa ja Jeeves ja Woostereissa voi kanssa tehdä ihania vaatebongauksia.

  3. Tuo sarjahan tuli uusintana kesällä 2002. Kuuma kesä ja kotona jumissa vastasyntyneen vauvan kanssa. Ah, muistoja tulvii mieleen.

  4. Yliopistotermistön mureneminen kertoo ehkä yliopistolaitoksen massoittumisesta. Yliopistot eivät ole enää harvojen herkkua, vaan ihan tavallisia ja arkipäiväisiä opinahjoja. Minusta sanat ovat tärkeitä, ja vähän (nojoo, aika paljonkin) korvaan särähtää, kun yliopisto-opiskelijat puhuvat tunneista ja kokeista ja koulusta.Muotitalon Jack oli miesihanteeni joskus aikoinaan. Etenkin 20-luvussa on ihanaa innostumisen henkeä. Hieno eurooppalainen aikakuvaus oli muutama vuosi sitten televisiosta tullut Thomas Mannista kertonut sarja. Melkein jaksoin tarttua sarjan innoittamana Taikavuoreen :)

  5. Kun minä 24-vuotiaana opiskelin ammattiin, olin äitini tätin mielestä koululainen. Niin kuin ala-asteellakin. Kun nyt menen kouluun töihin, enkä opiskelemaan, sanon edelleen meneväni kouluun, enkä töihin.

Leave a Reply to ainaoikein Cancel reply

Your email address will not be published.