Knitting in Public -päivä olikin Drinking in Public -päivä. Aikaa tuli vietettyä vanhojen lukiotovereiden kanssa Ruttopuistossa. Minulla oli tosin neuletyö laukussa, mutta eihän sitä tullut otettua esille kun oli niin paljon sosiaalista kanssakäymistä.
Aluksi paikalla vain järkkärit, Eeva, Veera ja minä kameran takana:
Helpotukseksi paikalle alkoi saapua ihmisiä. Minä tuossa keskellä esittelen hiuksiani.
Ja vielä myöhemmin, populaa oli vielä paljon enemmän, kuvaan ei mahtuneet kaikki.
Saimme joskus maaliskuussa lukioaikaisen luokkatovereitteni Eevan ja Veeran kanssa idean järjestää epävirallinen lukiotapaaminen 1995 aloittaneiden torkkelilaisten kesken. Salapoliisityöllä selvitimme monen ihmisen yhteystiedot ja lopulta tavoitimme vähän alle puolet noin 120 ihmisestä.
Ihmisillä oli yhdessä yllättävän kivaa ja itse jaksoin riehua pilkkuun asti. Mainiota. Seuraava tapaaminen kolmen vuoden päästä, kun 30 vuotta napsahtaa mittariin? Eeva varmaan järkkäilee taas?;)
Mukavaa oli huomata, että varsin moni oli pysynyt pehmeillä luovilla aloilla. Paikalla oli kuvataideopettajia, keraamikkoja, graafikkoja, arkkitehteja, pelisuunnittelijoita, valokuvaajia jne.
Hassua oli se, että harva oli muuttunut mitenkään, kaikki näyttivät ihan samalta kuin lukion lopettaessamme kahdeksan vuotta sitten. Tosin pohdimme, että se rupsahtaminen tapahtuu varmaan seuraavan viiden vuoden aikana.;) Kun kotona sitten näytin kuvia siipalle tapahtumasta, niin hänen mielestään monet ihmiset näyttivät “tosi vanhoilta”. Eli mitä tästä opimme? Elämmekö harhakuvitelmissa, että näytämme samalta kuin kahdeksantoista -vuotiaana? Varmasti. Mutta sen voin sanoa, että itseeni ja ulkonäkööni olen paljon tyytyväisempi kuin lukioaikana.