Postaukseni alkavat olla hieman itseään toistavia, mutta lapastäti täällä taas:
Naapuri näki lapaset ulkoilemassa pihalla ja kommentoi, että olen sitten tehnyt muutamat lapaset talvea varten. En halunnut häiritä hänen mielenrauhaansa, en siis sanonut, että tässä on vain osa tekemistäni lapasista.
Tänään oli ihana virkata ulkona auringonpaisteessa. Dramatiikkaa iltapäivästä ei kuitenkaan puuttunut, sain katkaistua virkkuukoukun!
En ole ikinä katkaissut yhtään ohutta sukkapuikkoakaan (ainakaan muistaakseni), mutta tänään katkaisin 2,5mm virkkuukoukun. Pidän koukkua virkatessa veitsiotteessa, joten koukku joutuu kovemmalle koetukselle kuin kynäotteessa. En muista, että kukaan olisi opettanut minulle kuinka koukkua virkatessa tulee pitää, vaan opettelin tuon ihan itsekseni. Kuinkakohan moni virkkaa veitsiotteella, kynäote taitaa olla aika paljon yleisempi?
Onneksi varastoista löytyi toinen saman paksuinen koukku, ei mennyt siis iltapäivä pilalle. En tietenkään olisi voinut tehdä mitään muuta kuin virkata, kun se olin kerran aloittanut. En, vaikka minulla on noin kymmenen projektia käynnissä.
Tällaisia Riemupyöriä sitä sitten syntyy pikkuhiljaa:
Ensi kerralla toivottavasti jotain ihan muuta. Muut projektit vain tuntuvat edistyvän niin hitaasti.
25 Comments
Hep, täällä yksi veitsiotteella virkkaaja ja sen takia olin koko peruskouluajan käsityön open epäsuosiossa. Ja virkkaan vieläkin, ei minun kädet kynäotteeseen taivu.
Veitsivirkkaaja myös (silloin harvoin kun virkkaan)!
Minäkin opin virkkaamaan juuri veitsiotteella. Mutta sitten kun menin kouluun, jouduin opettelemaan kynäotteen. Meillä sattui olemaan opettajana ihminen, jolla on jokaiseen asiaan vain yksi oikea tapa. Minusta tuntuu, että itse osasin aina sillä väärällä tavalla kaikki.
Koukku kourassa täälläkin. Ala-asteella opettajan kanssa sai kinata, mutta yläasteella oli tärkeämpää se lopputulos. Ihme juttu sinänsä että sillä on jotain väliä, onhan monta tapaa tehdä vaikka nurja silmukkakin. Yhtä kaunista siitä kumminkin tulee. Vieläkin joku kommentoinut, että näyttää rumalta ja “epänaiselliselta” se veitsikohmuaminen :O
Veitsiotteella virkkaan minäkin silloin harvoin, kun puuhaan ryhdyn. Kukaan ei oo ottanut asiakseen korjata otetta ja sain aiheesta kommenttia eka kerran vasta viime vuonna. Niin ja se oli isä joka opetti mut virkkaamaan kun olin 5vee :D
Ai, onpa teitä muitakin, mukavaa!Kynäotetta perustellaan sillä, että se on muka ergonomisempi.Olen kynäotettakin harjoitellut, koska ajattelin, että se tulisi osata, jos virkkausta opetan. Minulla kynäotteessa tosin sormet tuntuvat kramppaamaan hetkessä ja otteessa ei ole yhtään samanlaista voimaa kuin veitsiotteessa. Ai miten niin virkkaan aina tiukkaa?!
Täällä vielä yksi veitsiotteella virkkaja, taitaa olla perintöä äidiltä, hän virkkaa myös “väärällä” otteella..:)
Vaihdoin jokin aika sitten kynäotteen veitsiotteeseen peukalon ja ranteen kipeytymisen vuoksi.
Täällä myös yksi veitsiotevirkkaaja (silloin harvoin kun virkkaan) :-)
Minäkin virkkailen veitsiotteella. Olen vasuri ja ala-asteen opella ei riittänyt kärsivällisyys opettaa vasenkätistä, niinpä neulon ja virkkaan kuin oikeakätiset. Tuo virkkauksen opetuskin jäi suureltaosin äidille ja vaikka äiti virkkaa kynäotteella, niin jostain syystä käteni löysi tuon otteen. Tuntui varmaan luontevammalta.
Ihana lilaisuus! Must have some Mielitty tumppu! (tosin mulla on noi ihanat vihreät odottamassa taas pakkaspäiviä… Viime talvella oli mukava kulkea kovassa pakkasessa ja ihastella tassujen vihreää sävyä)
Minä virkkaan kynäotteella, mutta olen itsekseni arvellut että veitsiote voisi olla ergonomisempi. Jos kynäote on “oikeasti” ergonomisempi niin virkkaus ei taida olla minun lajini…
Juu, minäkin olen veitsivirkaaja. Ja neulonkin vielä väärin lankaa pitelevä etusormi sojottaen, tai ainakin ala-asteen ja yläasteen kässänopettajien mielestä tämä oli väärä tapa :)
Me vasurit vasta oltiinkin open “suosikkeja” virkkuuasioissa, ainakin omina kouluaikoinani. Joten aikalailla omin päin sain homman opiskella.Lapasesi ovat ilmiselvästi sukua pääskysille kun syksyn tullen kokoontuvat langoille sirkuttamaan.Riemupyöräsi jaksavat ilahduttaa aina, niistä tulee jotenkin niin hyvälle tuulelle.
Mä oon kanssa aina virkannut veitsiotteella (sille on nimikin? :D). Äiti opetti virkkaamaan ja vaikka se virkkaa kynäotteella, veitsiote on aina ollut mulle luonnollisempi! Oon yrittänyt kokeilla kynäotteella virkkausta, mutta eipä tunnu oikealta.
Toivottavasti nykyään ei moni enää törmää tuohon “on vain yksi oikea tapa”-vuohotukseen! Jos eri tavoilla päästään samaan, yhtä siistiin lopputulokseen ja vieläpä yhtä nopeasti, niin miten joku tapa voisi olla oikeampi kuin toinen? Mutta veitsiote onkin yleisempi kuin luulin. Ja kaipa sitä työskentelee itselleen ominaisella otteella, sillä joka itselleen on parempi.Oola, saa tulla tarkastelemaan lapasten sävyjä, minusta violetin lisäksi on muitakin ihania sävyjä. Tottakai, itseän olen nuo värjännyt.:)Soile, on varmaan paras vahtia noita lapasia, etteivät ne vain lennä tiehensä…
Ihania pyöryläisiä! Ystäväni virkkaa veitsiotteella myös!
kauhee kun vaikee, en minä tiiä mitne minä väirkkaan, pitää koittaa. :D kai se enempi kynäotetta muistuttaa vaikka tuskin ihan oikeaoppinen on..ihania nuo ympyrät, mitä niistä tulee?
hoo, tulipas tuohon kommenttiin typoja! :D
Tuleeko lapasiin niitä valokuvia? Mistä niitä voi mahdollisesti siis käydä sitten hankkimassa?!
Ihanan paljon lapasia!Minäkin olen veitsivirkkaaja, ja oikeesi luulin olevani ainoa….
Kauniita lapasia! Ja nuo riemupyörät ovat aikas ihunia :D
Satu h, riemupyöriä noista virkatuista ympyröistä on taas tulossa.Hna, kuvalapasia on tulossa, kunhan saan kuvia lapasiin kiinnitettyä. Päivittelen lapasia tänne blogiin, kunhan saan niitä valmiiksi. Lapasten saaminen sujuu sitten postitse. Mutta jos haluaa irl lapasia tarkastella, niin olen joulukuussa myymässä tuotteita kaksissa myyjäisissä: Naisten joulumessuilla Vanhassa satamassa 5.-9.12. ja Vanhan ylioppilastalon perinteisissä joulumyyjäisissä 13.-17.12.
Täällä vielä yksi veitsiotteilija. Jännää, että meitä on näinkin monta!=) Mulla kanssa syynä varmaan se, että vasuri olen ja oikealla opettelin kuitenkin äidin ja mummon opetuksessa virkkaamaan. Uskon edelleen, että nämä mun omalaatuiset otteet oli yksi syy siihen, että kässänopettaja katsoi mun tekemisiäni aina aika karsaasti.Mutta se on vielä pientä; eläkeikää lähennellyt kuviksenopettaja yritti opettaa mua yläasteella oikeakätiseksi..
Täällä vielä yksi tapaus jota tiukka kässänope yritti saada oikeaan virkkuuruotuun. “Kynäotteella” virkkaaminen tuntui silloin, ja edelleenkin, hankalalta ja heikolta otteelta.Mutta eipä onneksi tiukkis ja välillä suorastaan lannistava opettajamme kuitenkaan onnistunut estämään käsityöinnostustani!Olen joskus yrittänyt muistella, kuka alunperin opetti virkkaamaan ja kutomaan, muttei ole muistunut mieleen. Äiti tai mummo varmaankin on se syyllinen, jolta väärät metodit on peritty :)