Project Spectrum on mennyt viime aikoina vähän ohi. Itse asiassa en ole uhrannut ajatustakaan tälle elokuun alussa alkaneelle värikaudelle. Nyt kyseessä olisi ruskeita, oransseja ja violetteja juhliva kahden kuukauden kausi.

Nyt minulla sitten on suunnitteilla kaksi ruskeaan kategoriaan menevää neuletakkia. Lisäksi ruskea neulehame on ajatustasolla.

Finlaysonin Karoliina-langan löysin tällä viikolla kirpparilta. Olen koko kesän ajan harmitellut, kuinka nykyään ei tunnu löytyvän erikoisempia puuvillalankoja. No nyt löysin ja vielä edullisesti! 450 grammaa lankaa maksoi yhteensä viisi euroa. Kirpparikierroksella oli muutenkin kivaa, teimme hyviä löytöjä. Olen jopa pohtinut erillisen “Kirpparilla”-blogin perustamista, kun löytöjä olisi aina kiva esitellä.

Takkimalli syntyi langan myötä:

En ole ihan vakuuttunut tämän mallin onnistumisesta, haluaisin siihen 1930-luvun neuletakkien henkeä. Pelkään, että lopputulos on enemmän 1980-lukua korostetuine olkapäineen ja liiallisine nyppyineen. Mutta katsotaan. Ainakin lanka on niin paksua, että pintaa syntyy hetkessä.

Erilaisia nyppyjäkokeiluja, oli yllättävän vaikeaa löytää juuri tälle langalle sopiva malli:

Haluaisin ruskeasta Kitten Mohairista vähän juhlavamman takin:

Ongelmana on, että olen löytänyt täydellinen neuloksen, mutta sen rakenne tulee näkyviin vain valoa vasten. Ei auta isommat puikot, neulos taitaa sopia vain eri tyyppiselle langalle.:( Jatkan neuloksen etsimistä. Tähtimäistä pitsineulemallia siis etsitään!

Beige neuletakki on olkapääosuutta vaille valmis. Yleensä teen raglanhihat, koska silloin vartalokappaleen ja hihojen yhdistäminen on todella helppoa. Lisäksi minulle sopivat omasta mielestäni raglanhihat.

Välillä kuitenkin malliin haluaa istutetut hihat:

Istutettujen hihojen suunnittelu onkin sitten stressaavampaa, siinähän tarvitsee oikeasti laskea

silmukoita ja kerroksia. Usein joutuu purkamaan kerroksen siellä sun täällä, ja tämä ottaa aivoon, kun neule on loppusuoralla ja sen haluaisi saada vain valmiiksi ja päälle.

Olen yrittänyt tsempata itseäni sillä, että yksittäiset, uniikit neuleet ovat oikeastaan aina prototyyppejä. Niissä kokeillaan ratkaisuja ensimmäistä kertaa ja purkamista ei kannata ottaa kauhean vakavasti. Yleensä kuitenkin toivon, että olisin sitä ihmistyyppiä, jolle sopii laatikkomaiset villapaidat ilman mitään turhia kommervenkkejä.